Sniffari
Äitisi valinta
Joo suunnilleen kaikille laskin ton 400e/kk. Eikös tuo ainakin jossain mallissa ollut homman idea
Mites samassa mallissa 40 miljardin tulot onnistuu
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Joo suunnilleen kaikille laskin ton 400e/kk. Eikös tuo ainakin jossain mallissa ollut homman idea
Nykyisin esim lapsilisä ekasta on sen ~100e per mukula, neljännen jälkeen 180e. Yksinhuoltajalle lisäksi 46e ekstraa joka ikisestä. Ehkä kansalaispalkan voisi vähintään puolittaa alaikäisiltä kuitenkin... Vanhuksilla se korvaisi kansaneläkkeen joka on 600e.
Homman clue olisi siinä, miten verot / kansalaispalkka porrastetaan ettei taas jouduta siihen noidankehään että duunia ei kannata tehdä koska loisimalla saa enemmän handuun. Aika pitkälti on selvä että vähimmäispalkkoja ei voine älyttömästi nostaa, joten ei auta kannustusloukkuun kuin tukiautomaatin leikkaaminen.
"Vuonna 2007 Suomessa maksettiin veroja yhteensä noin 77 miljardia euroa." http://fi.wikipedia.org/wiki/Vero
25mrd kansalaispalkkaan niin jäisi vielä 50 miljaardia sairaanhoidon, koulutuksen ja byrokratian pyöritykseen.
Julkisen sektorin työntekijämäärä on vajaa miljoona (700 000 - 900 000 lähteestä riippuen) joiden palkat menee joka tapauksessa verorahoista. Eläkeläisiä on toinen miljoona. Eli 400 euron kansalaispalkkaan ei menisikään enää kuin vajaa 15 miljardia. Ja tuostakin voisi vielä vähentää alaikäisten osuutta... ja tietysti palkansaajilta tuo nyhdettäisiin joko veroina tai kansalaispalkan leikkauksena.
Funktionaalinen finanssi on keynesiläisen taloustieteilijän Abba P. Lerner kehittämä taloustieteen teoria, joka perustuu kansantalouden kokonaiskysynnän ja chartalismin käsitteisiin.
Sen mukaan valtion tulisi suunnitella finanssipolitiikkansa saavuttaakseen määritellyt tavoitteet, kuten talouskasvun, täystyöllisyyden ja alhaisen inflaation.
Periaatteet
Funktionaalisen finanssiajattelun taustalla olevat periaatteet voidaan tiivistää näin:[1]
* Hallitusten tulee puuttua talouden toimintaan; talous ei ole itsesäätelevä.
* Ensisijainen taloudellinen päämäärä tulisi olla kukoistavan talouden turvaaminen.
* Raha on valtion luomus; sitä täytyy hallita
* Finanssipolitiikan ohjaava voimana tulisi olla sen vaikutus talouteen ja budjettia tulisi hallita sen mukaisesti, eli budjettin tasapainotus ei ole itsessään tärkeää.
* Budjettimenot tulisi asettaa halutun taloudellisen toimeliaisuuden tason mukaan, ja veroja tulisi kerätä niiden taloudellisten vaikutusten vuoksi eikä valtion tuloja varten.
* Tasapainotetun talouden periaatteet soveltuvat yksityisektorin toimijoille. Niissä on järkeä kotitalouksille ja yrityksille mutta ne eivät sovellu itsenäisille valtioille jotka kykenevät julkaisemaan omaa valuuttaa.
Finanssipolitiikan säännöt
Lernerin mukaan finanssipolitiikkaa tulisi ohjata kolme sääntöä:
* 1. Hallituksen tulee ylläpitää järkevää määrää kokonaiskysyntää kaikkina aikoina. Jos kokonaiskysyntä on liian pientä ja siksi on liiallista työttömyyttä, hallituksen tulee alentaa veroja tai lisätä omaa kulutustaan. Jos kokonaiskysyntää on liikaa, hallituksen tulee torjua inflaatiota vähentämällä omaa kulutustaan tai lisäämällä verotusta.
* 2. Lainaamalla rahaa kun se haluaa nostaa korkotasoa ja takaisinmaksamalla velkojaan silloin kun se haluaa laskea sitä hallituksen tulisi ylläpitää korkotasoa joka aikaansaa optimaalisen määrän investointeja.
* 3. Vaikka jompikumpi edellisistä säännöistä olisi ristiriidassa tasapainotetun talouden, budjettitasapainon tai velkaantumisen rajoittamisen tavoitteiden kanssa, niillä ei ole merkitystä. Valtion rahapainon tulee painaa kaikki rahat joita tarvitaan tavoitteiden 1. ja 2. saavuttamiseksi.
Käyttöhistoria
Lernerin ideat olivat laajimmin käytössä toisen maailmasodan jälkeisen talousbuumin aikana 1950-1973, jolloin niistä tuli oppikirjaesimerkki keynesiläisestä taloustieteestä ja myös talouspolitiikan perusta. Joten kun keynesiläinen politiikka tuli arvostelun kohteeksi 1960-luvun lopussa ja 70-luvun alussa Lernerin ideat funktionaalisesta finanssista olivat kovimman arvosteluryöpyn kohteena.
Funktionaalinen finanssi menetti suosionsa politiikan perustana koska se ei näyttänyt johtava haluttuihin lopputuloksiin. Erityisesti tavoitteeksi valittu kolmen prosentin työttömyysaste ja alhainen inflaatio vaikuttivat mahdottomilta saavuttaa yhtäaikaisesti. Lernerin oppi funktionaalisesta finanssista ei kerro mikä on alhaisin työttömyysaste joka voidaan inflaatiota kiihdyttämättä saavuttaa, eikä sitä mitä pitäisi tehdä jos molempia, alhaista inflaatiota ja työttömyyttä ei voida saavuttaa.
Lerner tunnusti nämä puutteet ja kehitti makrotaloustieteen teoriaansa käsittämään moninaiset tasapainotilat ja tarjontapuolen inflaation. Mutta siihen mennessä keynesiläinen taloustiede oli jo pudonnut pois valtavirrasta.
Abba Ptachya Lerner (28. lokakuuta 1903 – 27. lokakuuta 1982) oli yhdysvaltalainen keynesiläinen taloustieteilijä.
Lerner syntyi lokakuussa 1903 Bessarabiassa (sijaitsee nykyään Ukrainassa ja Moldovassa). Hän kasvoi juutalaisperheessä joka muutti Isoon-Britanniaan kun hän oli kolme vuotta vanha. Lerner varttui Lontoon East Endissä. Kuusitoista vuotta täytettyään hän työskenteli koneistajana, opettajana heprealaiskoulussa ja yrittäjänä. Hän aloitti opiskelut 1929 London School of Economicsissa, jossa hän opiskeli Friedrich Hayekin alaisuudessa. Puolen vuoden jaksolla Cambridgen yliopistossa 1934–1935 hän tutustui Keynesiin. Lerner avioitui Alice Sendakin kanssa 1930 ja he saivat kaksi lasta, Marionin and Lionelin 1932.
Vuonna 1937 Lerner muutti Ykhhdysvaltoihin, missä hän ystävystyi älyllisten vastustajiensa Milton Friedmanin ja Barry Goldwaterin kanssa.
Toi kansalaispalkka on ihan hyvä idea. Saatais kyllä kaikki sosiaalityöpaikat pois. Koska nythän tavallaan on tavallaan työttömille kansalaispalkka. Olisi mielenkiintoista jos tuo otettaisiin käyttöön Suomessa.
Valtion palkansaajien ansiokehitys on ollut aivan omassa luokassaan muihin verrattuna viimeisen kolmen vuoden aikana. Vuosina 2008-2010 ansiot nousivat valtiolla nimellisesti 16,6 prosenttia ja reaalinenkin nousu oli 11,2 prosenttia.
Tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunnan tammikuussa julkaiseman raportin mukaan myös kunnissa ansiot ovat nousseet nopeammin kuin yksityisellä sektorilla.
Kunnissa reaalipalkkojen nousu kolmessa vuodessa yltää 7,3 prosenttiin.
Raportin mukaan yksityinen sektori ei ole alkuunkaan pärjännyt palkkakilpailussa, vaan julkinen sektori on pysytellyt sitkeästi palkkajohtajan roolissa. Reaaliansioiden muutos yksityisellä puolella on jäänyt 6,7 prosenttiin.
Valtiolla liksat nousee kaksinkertaista vauhtia yksityiseen puoleen verrattuna. Helppohan siinä on palkkoja nostella, sen kun otetaan lisää velkaa. Repikää siitä kestävyysvajetta.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110259021
Lääkärien lisäksi hyville ansioille pääsevät eri alojen johtajat – myös kunnista ja kuntainliitoista. Heidän kuukausiansionsa liikkuvat 6000–10 000 eurossa.
Kaupunginjohtajat saavat keskimäärin 8 460 euroa kuussa, maakuntajohtajat 8 576 euroa kuussa, sairaanhoitopiirin johtajat 8914 euroa kuussa ja isojen kaupunkien apulaiskaupunginjohtajatkin 8 645 euroa kuussa.
Yksityisen sektorin johtajista pankinjohtajat tienaavat keskimäärin 7 271 euroa, teollisuuden lakijohtajat 7 703 euroa sekä palvelualojen osto- ja myyntijohtajat 6 100 euroa.
Valtion palkka-aatelia ovat muun muassa laamannit (7 263 euroa), verojohtajat (6 750 euroa) ja everstit (6 450 euroa)
Likelle pääsevät myös lennonjohtajat 5 961 eurollaan ja duunareiden palkka-aatelia edustavat ahtaajat 3 981 eurollaan.
Täytyy nyt muistaa, että kunnat veivät tuosta 77 miljardin potista 16-17 miljardia. Se on yksi tasaverotuksen ongelmista, että miten määritellään silloin kunnallisvero, se kun vaihtelee 5 prosenttiyksikön haarukassa. Annetaanko kuntien kilpailla veroprosentilla vai ei?
Kannattaa tutustua:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Funktionaalinen_finanssi
Voin luvata, että voi opiskella maisterin tutkinnon kansantaloustieteestä eikä ikinä kuule edes em. herran teoriasta (pl. Marshall-Lerner ehto). Niin sisäänpäinkääntynyttä on moderni taloustieteen opetus.