^
Mä olen sitä mieltä, että kaikilla nuorilla poliiseilla ei vielä ole sitä itseluottamusta osaamisen suhteen ja se duuni vähän jännittääkin alkuun. Eli siis pyritään tekemään kaikki pilkkua viilaten oikein eikä oikein vielä tiedetä, mistä uskaltaisi joustaa ja mistä ei. Vaikka maalaisjärkeä on, ei sitä uskkalleta käyttää. Keskitytään liikaa siihen, että ei tee virheitä. Sen takia tulee helposti ulkopuolisille sellainen fiilis, että toinen virkaintoilee.
Ja sitten jos mennään tähän "kukkona tunkiolle" -juttuun, niin osalla ihmisistä saattaa se lain suoma valta vaan nousta päähän. Osa porukasta on myös sellaista, että sitä auktoriteettia pitää yrittää jotenkin korostaa, jotta saa lisää uskottavuutta. En usko että tämä on sukupuolisidonnainen juttu, vaan väitän että se on luonnekysymys. Näin ei tietenkään pitäisi olla, mutta valitettavasti varmaan joka ammattikunnasta löytyy omat pätijänsä. Saattaa myös olla, että ihan tavallinen ja suhteellisen mukavakin henkilö provosoituu tietyssä tilanteessa ja hänestä tulee nämä huonommat puolet esiin.
Itse ei-niin-nuorena naispoliisina voisin sanoa syyllistyneeni alussa ja tietyissä tilanteissa kaikkiin mainitsemani tyyppisiin käyttäytymismalleihin toisinaan (kuitenkin harvemmin), vaikka se ei olekaan tavallista. Pääsääntöisesti tulen ihan hyvin asiakkaiden kanssa toimeen ja joskus on jopa kiitostakin jonkun jutun käsittelystä herunut. Olen siis sitä mieltä, että nämä ovat aika pajon kiinni tilanteesta, olosuhteista sekä asiakkaista. Ja jos asiakkaisiin mennään, niin välillä jotkut ärsyyntyvät ylipäätään siitä, että naispoliisi (tai miksei mieskin) pyytää/kehoittaa/käskee tekemään jotain. Tämä pätee niin miehiin, naisiin, suomalaisiin kuin ulkomaalaisiinkin.