Hiilarit, insuliini, lihominen jne.

[horroroso]

Olen tässä yrittänyt muodostaa kokonaiskuvaa, Pakkikselta ja muualta etsityillä tiedoilla, siitä miten hiilarien imeytyminen tapahtuu, miten se vaikuttaa insuliiniin ja miten se vaikuttaa lihomiseen. Korjatkaa harhaiset käsitykseni.


Näin olen käsittänyt:

Ensin elimistö muuttaa kaikki syödyt hiilarit glukoosiksi? Missä se tapahtuu? Ohutsuolessa? Maksassa? Missä? Ja mitä kautta hiilarit sinne kulkeutuvat?

Sen jälkeen glukoosi kulkeutuu jotain kautta verenkiertoon ja aiheuttaa sen, että haima alkaa erittää insuliinia joka taas kuljettaa glukoosin energiaa tarvitseviin soluihin. Meneekö tämä näin?

Jos hiilarit muutetaan glukoosiksi muualla kuin ohutsuolessa, niin silloinhan ne on ensin kuljetettava verenkierron avulla sinne missä ne muutetaan glukoosiksi? Jos näin on, niin tarkoittaako se sitä, että verensokerin nousu ja insuliinin eritys riippuu vain siitä kuinka paljon glukoosia on veressä?

Kun veressä on paljon glukoosia on siellä silloin myös paljon insuliinia. Insuliini vaikeuttaa jotenkin rasvan käyttöä energiaksi? Miten?

Ja sitten taisi olla vielä niin, että pelkkä insuliinin määrä yksin ei vielä ratkaise vaan oli jokin toinenkin tekijä? Mikä, ja miten niiden yhteisvaikutus edistää lihomista?

Jos elimistö käyttää energiakseen glukoosia niin miten on mahdollista että sen GI on vain 70 kun se on sakkaroosilla 100?

 

[Omskakas]

Koitetaanpa...

Näin olen käsittänyt:

Ensin elimistö muuttaa kaikki syödyt hiilarit glukoosiksi? Missä se tapahtuu? Ohutsuolessa? Maksassa? Missä? Ja mitä kautta hiilarit sinne kulkeutuvat?

Ohutsuolessa monta hiilihydraattiyksikköä sisältävät hiilihydraatin lähteet pilkotaan monosakkarideiksi. Monosakkarideista ainoastaan glukoosi voi päästä verenkiertoon sellaisenaan. Muut (fruktoosi, galaktoosi jne.) menevät maksaan, josta maksa vapauttaa glukoosiksi muunnetun hiilihydraatin verenkiertoon. Tämä maksan vapauttama glukoosi vaikuttaa veren insuliinitasoon hyvin heikosti.

Sen jälkeen glukoosi kulkeutuu jotain kautta verenkiertoon ja aiheuttaa sen, että haima alkaa erittää insuliinia joka taas kuljettaa glukoosin energiaa tarvitseviin soluihin. Meneekö tämä näin?

Joo. Mitä nopeammin hiilari imeytyy ja mitä puhtaammin se koostuu glukoosista tai sen yksiköistä, sitä voimakkaampi insuliinivaste aiheutuu.

Jos hiilarit muutetaan glukoosiksi muualla kuin ohutsuolessa, niin silloinhan ne on ensin kuljetettava verenkierron avulla sinne missä ne muutetaan glukoosiksi? Jos näin on, niin tarkoittaako se sitä, että verensokerin nousu ja insuliinin eritys riippuu vain siitä kuinka paljon glukoosia on veressä?

Suunnilleen. Mutta myös vereen joutuneet aninohapot ja rasvahapot aiheuttavat insuliinin eritystä.

Kun veressä on paljon glukoosia on siellä silloin myös paljon insuliinia. Insuliini vaikeuttaa jotenkin rasvan käyttöä energiaksi? Miten?

Tässä kuvaan tulee mukaan glukagoni, joka on insuliinin "vastahormoni". Kun insuliini käskee veren ravintoaineita varastoitumaan, glukagoni käskee soluja vapauttamaan ravintoaineita verenkiertoon. Insuliini ja glukagoni toimivat myös ns. vastavuoroisuusperiaatteella eli kun toisen määrä lisääntyy verenkierrossa, toisen määrä vähenee. Siis suomeksi runsaan insuliinin erityksen aikaansaava ateria lopettaa glukagonin toiminnan ja samalla rasvan palamisen.

Ja sitten taisi olla vielä niin, että pelkkä insuliinin määrä yksin ei vielä ratkaise vaan oli jokin toinenkin tekijä? Mikä, ja miten niiden yhteisvaikutus edistää lihomista?

En osaa sanoa, mitä ajat takaa? Insuliiniresistenssiä?

Jos elimistö käyttää energiakseen glukoosia niin miten on mahdollista että sen GI on vain 70 kun se on sakkaroosilla 100?

Eikös se ollut toisinpäin? Tarkistin Rick Mendozan indeksistä.

 

[Juoppo]

Tässä kuvaan tulee mukaan glukagoni, joka on insuliinin "vastahormoni". Kun insuliini käskee veren ravintoaineita varastoitumaan, glukagoni käskee soluja vapauttamaan ravintoaineita verenkiertoon. Insuliini ja glukagoni toimivat myös ns. vastavuoroisuusperiaatteella eli kun toisen määrä lisääntyy verenkierrossa, toisen määrä vähenee. Siis suomeksi runsaan insuliinin erityksen aikaansaava ateria lopettaa glukagonin toiminnan ja samalla rasvan palamisen.

Olen ymmärtänyt että insuliini olisi 'vahvempi' kuin glukagoni. Eli jos jos insua on runsaasti kierrossa, niin glukagoni ei vaikuta ennenkuin insutasot ovat alentuneet. Olenko aivan hakoteillä?

 

[Omskakas]

Olen ymmärtänyt että insuliini olisi 'vahvempi' kuin glukagoni. Eli jos jos insua on runsaasti kierrossa, niin glukagoni ei vaikuta ennenkuin insutasot ovat alentuneet. Olenko aivan hakoteillä?

Hmmm... Muistelen, en siis ole aivan varma, että veren sokeritaso vaikuttaisi määräävästi ko. hormonien eritykseen.
Veren sokeri laskee --> glukagonia erittyy, insuliinin määrä veressä vähenee
Veren sokeri nousee --> insuliiniä erittyy, glukagonin määrä veressä vähenee

 

[Juoppo]

Tuo käsitykseni oli tullut diabeetikkomaailmasta. Kun lyödään ulkoista insua ja verensokeri laskee liian alas, erittääkö kroppa silloin glukagonia? Seuraksenahan saattaa olla insuliinishokki ja tajuttomuus.

 

[Omskakas]

Tuo käsitykseni oli tullut diabeetikkomaailmasta. Kun lyödään ulkoista insua ja verensokeri laskee liian alas, erittääkö kroppa silloin glukagonia? Seuraksenahan saattaa olla insuliinishokki ja tajuttomuus.

Hmmm... Tämä on mutu tietoa, mutta luulen, ettei insuliini häviä verenkierrosta välittömästi, vaikka veren sokeripitoisuus laskisikin alas. Veikkaisin, että haima tässä tapauksessa erittää glukagonia, mutta joko insuliinin vaikutus on vahvempi tai määrä veressä glukagoniin verrattuna suurempi, ettei elimistö pysty kompensoimaan insuliinin yliannostusta --> shokki. Korjatkaa joku, jos puhun aivan ohi asiasta.

Ettei menisi ihan mutuksi, tässä biologian sanakirjan määritelmä insuliinista:

"Selkärankaisten haimasaarekkeiden beta-soluista erittyvä hormoni, joka on rakenteeltaan pitkäketjuinen polypeptidi. Sen eritystä säätelevät veren glukoosipitoisuus, jossakin määrin myös aminohappo- ja rasvahappopitoisuudet sekä ruuansulatuskanavan peptidihormonit, kuten gastriini ja sekretiini. Myös autonominen hermosto vaikuttaa insuliinin eritykseen. Insuliinin puutteessa elimistön solut eivät pysty ottamaan glukoosia, jolloin veren ja kudosnesteen sokeripitoisuus kasvaa. Insuliini edistää myös amino- ja rasvahappojen ottoa soluun ja lisää siten paitsi glykogeenin myös proteiinien ja rasvojen synteesiä soluissa. Täten se on tärkeä solun kasvutekijä, jonka vaikutus välittyy tiettyjen proteiinimolekyylien eli insuliinireseptorien kautta. Insuliinin erityksen tai toiminnan häiriö ilmenee diabeteksenä. Insuliinshokki on insuliinin liika-annostuksesta aiheutuva hermostollinen toimintahäiriö. Insuliinin puutteesta johtuva vaikea aineenvaihdunnan toimintahäiriö voi johtaa koomaan."

 

[horroroso]

Ohutsuolessa monta hiilihydraattiyksikköä sisältävät hiilihydraatin lähteet pilkotaan monosakkarideiksi. Monosakkarideista ainoastaan glukoosi voi päästä verenkiertoon sellaisenaan. Muut (fruktoosi, galaktoosi jne.) menevät maksaan, josta maksa vapauttaa glukoosiksi muunnetun hiilihydraatin verenkiertoon. Tämä maksan vapauttama glukoosi vaikuttaa veren insuliinitasoon hyvin heikosti.

Mitä kautta ne muut monosakkaridit oikein kulkeutuvat maksaan jos eivät verenkierronkautta?

Vaikuttaako maksan vapauttama glukoosi veren insuliinitasoihin heikosti sen takia, että maksa erittää glukoosia vain vähän kerrallaan varenkiertoon, jolloin glykeeminen kuorma on pieni?

Joo. Mitä nopeammin hiilari imeytyy ja mitä puhtaammin se koostuu glukoosista tai sen yksiköistä, sitä voimakkaampi insuliinivaste aiheutuu.

Miten sitten on mahdollista, että joillain aineilla on korkeampi gi kuin glukoosilla? Esim. Malto, vai onko sekin jonkinlaista glukoosia?

En osaa sanoa, mitä ajat takaa? Insuliiniresistenssiä?

Ilmeisesti mielessäni oli tuo glukagoni, ellei sitten ollut jotain muutakin...

Eikös se ollut toisinpäin? Tarkistin Rick Mendozan indeksistä.

Oikeassa olet, katsoin vahingossa taulukkoa makeutusaineiden makeudesta.


Minkä takia muuten fruktoosin syöminen on pahasta? Jostain tältä palstalta olen sellaisia väitteitä bongannut.

 

[Iinez]

Fysiologian oppikirjan (vuodelta 1995) mukaan tärkein insuliinin eritystä lisäävä tekijä on hyperglykemia so. korkea verensokeri ja vastaavasti glukagonin eritystä lisäävä tekijä on ns. paastoverensokeri. Glukagonin eritykseen vaikuttaa insuliini, mutta glukagoni ei suoraan vaikuta insuliinin eritykseen. Sen sijaan glukagoni vaikuttaa kolmannen hormonin: somatostatiinin erittymiseen, joka taas laskee niin insuliinin kuin glukagoninkin erittymistä. Korkea verensokeri lisää niin insuliinin kuin somatostatiininkin erittymistä ja näin ollen somatostatiini estää sen, ettei insuliini nouse kerralla liian suureksi. Insuliini/glukagoni-suhde vaihtelee välillä 0.5-30 riippuen ravitsemustilasta.

Summa summarum: insuliini-glukagoni-somatostatiini muodostavat yhdessä toimivan kolmikon, jota ohjaa somatostatiini insuliinin ja glukagonin ollessa toimeenpanijoita

 

[Omskakas]

Mitä kautta ne muut monosakkaridit oikein kulkeutuvat maksaan jos eivät verenkierronkautta?

Verenkierron kauttapa hyvinkin.

Edit: Nyt tajusin, mitä tarkoitit kysymyksellä. Ohutsuolesta verenkierto ohjautuu laskimoa pitkin maksan suodatettavaksi. Siis mikään ruoansulatuskanavasta imeytyvä aine ei pääse varsinaiseen verenkiertoon kulkematta maksan kautta. Tässä vaiheessa maksa nappaa "ne muut" monosakkaridit muunnettavaksi, kun glukoosi suurimmaksi osaksi sanoo "just passing through".

Vaikuttaako maksan vapauttama glukoosi veren insuliinitasoihin heikosti sen takia, että maksa erittää glukoosia vain vähän kerrallaan varenkiertoon, jolloin glykeeminen kuorma on pieni?

Juuri näin.

Miten sitten on mahdollista, että joillain aineilla on korkeampi gi kuin glukoosilla? Esim. Malto, vai onko sekin jonkinlaista glukoosia?

Ensinnäkin, malto koostuu hyvin lyhyistä polysakkarideista, jolloin se pilkkoutuu nopeasti glukoosiyksiköiksi. Syy, miksi malto on nopeampaa kuin glukoosi, johtuu glukoosiliuoksen suuremmasta osmolariteetista (~väkevyydestä) verrattuna maltodekstriiniliuokseen. Tämä väkevyys taas vaikuttaa negatiivisesti siihen, millä nopeudella vatsa tyhjenee ohutsuoleen. Eli maltoliuos pääsee nopeammin ohutsuoleen, jossa se hajoaa ja imeytyy nopeasti.

Minkä takia muuten fruktoosin syöminen on pahasta? Jostain tältä palstalta olen sellaisia väitteitä bongannut.

Näen lieviä haittoja fruktoosista ainoastaan dietillä. Dietillä edullisinta rasvan palamisen kannalta olisi pitää maksan glykogeenivarastot mahdollisimman pieninä. Keho nimittäin käyttää maksan verenkiertoon vapauttamaa glykogeenistä pilkottua sokeria pääasiallisena erengianlähteenä, mikäli sitä on saatavilla. Dietillä syödyn hiilihydraatin pääasiallinen tarkoitus olisi täydentää lihasten glykogeenivarastoja treeniä varten, ei maksan. Fruktoosi taas joutuu kokonaisuudessaan maksaan muokattavaksi ja varastoituu sinne glykogeeniksi. Tämän vuoksi olen vähentänyt dietillä hedelmien käyttöä hiilarilähteenä.


Iinez: Kiitos informatiivisesta postista.

 

[muffy]

Dietillä syödyn hiilihydraatin pääasiallinen tarkoitus olisi täydentää lihasten glykogeenivarastoja treeniä varten, ei maksan.

Toi on hyvä juttu. Mitä muita vastaavia on jotka herkästi varastoituvat maksaan vai onko fruktoosi siis ainoa? Sikäli jos ei vaikka syö yhtään fruktoosia niin kai muustakin hiilarista saatu energia maksaan varastoituu? Entä miten se asia edellisessä fruktoosikeskustelussa että elimistö pystyy hyödyntämään maksan kautta suoraan energiantuottoon vain pienen osan fruktoosista saadusta energiasta ja osa (ylimääräinen) varastoituisi siis kehoon rasvaksi?

 

[Omskakas]

Toi on hyvä juttu. Mitä muita vastaavia on jotka herkästi varastoituvat maksaan vai onko fruktoosi siis ainoa?

Nyt alkaa mennä minulta yli tietämyksen. Vähän tarkistelin asioita ja totesin, ettei asia ole niin yksinkertainen, kuin aiemmin selitin. Myös muissa osissa elimistöä käsitellään sokereita, mutta pääasiallinen muita sokereita glukoosiksi muuttava elin on maksa. Monosakkarideista ainoastaan fruktoosia (sakkaroosista, hedelmistä) ja galaktoosia (maitosokerista) voi saada normaalin ravinnon mukana niin paljon, että niillä olisi oikeasti jotain merkitystä aineenvaihdunnan kannalta. Galaktoosin veikkaisin käyttäytyvän jotakuinkin samalla tavalla fruktoosin kanssa ja varastoituvan ensin maksaan. Korjatkoon ken osaa.

Jos kiinnostaa lukea eri sokereiden metaboliareiteistä, niin täältä löytyy. Jos pohjalla ei ole tietämystä biokemiasta, niin kyseinen sivu aiheuttaa vain päänsärkyä.

Sikäli jos ei vaikka syö yhtään fruktoosia niin kai muustakin hiilarista saatu energia maksaan varastoituu?

Toki varastoituu, ei sitä voi kokonaan välttää.

Entä miten se asia edellisessä fruktoosikeskustelussa että elimistö pystyy hyödyntämään maksan kautta suoraan energiantuottoon vain pienen osan fruktoosista saadusta energiasta ja osa (ylimääräinen) varastoituisi siis kehoon rasvaksi?

Hmmm... En tätä keskustelua muista lukeneeni. Mutta sen verran osaan sanoa, että maksan kyky käsitellä esim. juuri fruktoosia ei suinkaan ole rajaton.

 

[muffy]

Nou hätä, ei se mitään. Noista kaavioista en kyllä saa irti hevon v*ttua mutta teksti oli kyllä sen verran suurta että näin lukea. Itse asiassa tajusin palan sieltä täältä mutta en usko että tuolla oli vastaus kysymykseeni. En minä sen takia uniani menetä, on vaan jäänyt mieleen pyörimään.

Tuolla kerrottiin noista erilaisista vammoista kun ei fruktoosia pystyä käsittelemään, en tiennyt tällaista edes olevan (se ekahan saattoi olla piilevänä) mutta en kyllä mitään tuollaista haluaisi, ei helvetti. Hirvee ansa!

 

[Iinez]

Iinez: Kiitos informatiivisesta postista.

Kiitos :D Ja kiitos kuuluu myös kysymyksen esittelijälle, joka pani tutustumaan aiheeseen Helppoa se tietty on tukeutua fysiologian oppikirjoihin, joita nurkkiin on jäänyt opiskeluvuosilta pölyttymään, joita kaivellaan esille kun joku pohdiskelija laittaa muidenkin aivosoluja liikkeelle!

Samaisen oppikirjan mukaan maksa täydentää glykogeenivarastojaan niin fruktoosista kuin glukoosista (fruktoosista enemmän kuin glukoosista), mutta galaktoosista maksa ei valmista glykogeenia vaan galaktoosi pilkkouduttuaan toimii energianlähteenä ja toimii erilaisten glykoproteiinien ja glykolipidien rakennusaineena, joista ainakin osasta muodostetaan välttämättömiä plasmaproteiineja.

Glykogeneesiä eli glykogeenin muodostumista maksassa lisää insuliini ja taas glukagoni vähentää sitä kuten tekee adrenaliinikin; eli tästä voimme päätellä, että kovatempoinen urheilu vähentää maksan (glykogeeni)varastojen täyttymistä vaikka glukoosia /fruktoosia veressä olisikin...

Toi oli siis taas kirjatietoa, mutta oletan, että myös urheilijoita kiinnostavia asioita

 

[Deadly Poison]

Toi oli siis taas kirjatietoa, mutta oletan, että myös urheilijoita kiinnostavia asioita

Kyllä kiinnostaa juu, osaako joku sanoa suomenkielisiä peruskirjoja joista selviäisi noita ihmisen ihmeellisyyksiä ilman pohjatietoa? onko sellasia edes?

 

[Omskakas]

Samaisen oppikirjan mukaan maksa täydentää glykogeenivarastojaan niin fruktoosista kuin glukoosista (fruktoosista enemmän kuin glukoosista), mutta galaktoosista maksa ei valmista glykogeenia vaan galaktoosi pilkkouduttuaan toimii energianlähteenä ja toimii erilaisten glykoproteiinien ja glykolipidien rakennusaineena, joista ainakin osasta muodostetaan välttämättömiä plasmaproteiineja.

Toi oli siis taas kirjatietoa, mutta oletan, että myös urheilijoita kiinnostavia asioita

Hyvä kun korjasit. Todella mukava tietää tuokin. Itse kaivelin omia oppikirjojani, mutta kun ei hyllyssä varsinaisesti fysiologian kirjaa ole, en galaktoosin metaboliasta oikein kokonaiskuvaa saanut.

 

[Iinez]

Valitettavasti tietolähteeni on englanninkielinen: Medical Physiology. Se ei siis ole mitenkään urheilu-/kuntoilupainotteinen, mutta mielestäni antaa vankan ja havainnollisen kuvan ihmisen fysiologiasta. Siinä on paljon myös kliinisiä näkökohtia sairauksien synnystä jne.

 

[jhulmi]

Tässä paras kotimainen opus (vanhemmatkin versiot hyviä ja löytyy kirjastoista):

Ihmisen fysiologia ja anatomia



Tekijät
Arstila, Antti (Kirjailija)
Björkqvist, Stig-Eyrik (Kirjailija)
Hänninen, Osmo (Kirjailija)
Nienstedt, Walter (Kirjailija)

Kustantaja ja painovuosi
WSOY 2002

Painosnumero
12.-14. p. painos

Tuotteen tiedot
Sidottu, 642 s.
sidottu, kovakantinen

Kieli
suomi

ISBN
951026962X

 

[Anssi Manninen]

Valitettavasti tietolähteeni on englanninkielinen: Medical Physiology. Se ei siis ole mitenkään urheilu-/kuntoilupainotteinen, mutta mielestäni antaa vankan ja havainnollisen kuvan ihmisen fysiologiasta. Siinä on paljon myös kliinisiä näkökohtia sairauksien synnystä jne.

Jep, toi on alan arvostetuin perusopus.

 

[Anssi Manninen]

Jep, toi on alan arvostetuin perusopus.

Ei ku siis se arvostetuin on Review of Medical Physiology, mutta tuo Iinekzen mainitsemani on myös OK.

 

[Anssi Manninen]

Hulmin mainitseman kirjan tilalle tulee uusi kirja WSOY:ltä lähikuukausina, joka on siis tarkoitettu hoitohemmoille. Se on nykyaikaisempi. Asialla Oulun fysiologian laitoksen porukkaa.