- Liittynyt
- 18.4.2004
- Viestejä
- 436
Pitipä käydä lukemaan tätä. Tuli koirahaikeus taas vaihteeksi.
Mun mielestä koira saa olla minkärotuinen tahansa, kunhan on noutaja. :D Ja noutajista parhaimpia ovat sileäkarvaiset noutajat. Huippuhauskoja ja sydämellisiä koiria. Mun koiraelämä loppui kyllä ihan kesken, jouduin luopumaan sileäkarvaisesta noutajastani sen ollessa 7-vuotias, kun mulla todettiin allergia. Tai olihan mulla jo jonkin aikaa ollut, mutta silloin paheni niin, että jouduin myöntymään ettei voida elää yhdessä. Vielä kun esikoinen alkoi silloin oireilemaan, oli pakko luopua. :itku:
Sileäkarvainen noutaja eli flatti on kyllä hurmaava persoona. Semmoinen energiapakkaus ja on aivan innoissaan ihmisistä. Ystävät aina sanoivat, että oli päivä millainen tahansa, niin meille tulo piristi. Koiruus oli riemuissaan ja kuvitteli mm. olevansa sylikoira... Flatit myös nuolee. Kaikkia ja paljon. Aina oli pusuttelemassa, muita koiriakin. Flatti ei haistele ensin toisen koiran takapäätä vaan nuolee kuonoa.
Lisäksi ne on tosiaan duracell-pupuja, koko ajan kauhea virta päällä. Eli harrastus- ja ulkoilukaverina mainio. Pirskatin itsepäisiä osaavat olla, mutta myös miellyttämisenhaluisia ja näppäriä oppimaan. Ihan täydellinen rotu siis. Ja kaunis.
Onpa välillä ikävä mun koiruutta. Vaikka hyvin se on sopeutunut uuteen kotiin, se on kyllä ihanaa. Olen nähnyt sen muutaman kerran, ja hienosti menee. Se on oma iloinen itsensä tavatessamme. Joskus näen sen lenkillä uuden perheen kanssa, ajan autolla ohi tms. Näkee kyllä, että hyvin on asiat, on niin tomeran ja innostuneen näköinen. Mun flattikulta. ****ttiin allergiat.
Mun mielestä koira saa olla minkärotuinen tahansa, kunhan on noutaja. :D Ja noutajista parhaimpia ovat sileäkarvaiset noutajat. Huippuhauskoja ja sydämellisiä koiria. Mun koiraelämä loppui kyllä ihan kesken, jouduin luopumaan sileäkarvaisesta noutajastani sen ollessa 7-vuotias, kun mulla todettiin allergia. Tai olihan mulla jo jonkin aikaa ollut, mutta silloin paheni niin, että jouduin myöntymään ettei voida elää yhdessä. Vielä kun esikoinen alkoi silloin oireilemaan, oli pakko luopua. :itku:
Sileäkarvainen noutaja eli flatti on kyllä hurmaava persoona. Semmoinen energiapakkaus ja on aivan innoissaan ihmisistä. Ystävät aina sanoivat, että oli päivä millainen tahansa, niin meille tulo piristi. Koiruus oli riemuissaan ja kuvitteli mm. olevansa sylikoira... Flatit myös nuolee. Kaikkia ja paljon. Aina oli pusuttelemassa, muita koiriakin. Flatti ei haistele ensin toisen koiran takapäätä vaan nuolee kuonoa.
Lisäksi ne on tosiaan duracell-pupuja, koko ajan kauhea virta päällä. Eli harrastus- ja ulkoilukaverina mainio. Pirskatin itsepäisiä osaavat olla, mutta myös miellyttämisenhaluisia ja näppäriä oppimaan. Ihan täydellinen rotu siis. Ja kaunis. Onpa välillä ikävä mun koiruutta. Vaikka hyvin se on sopeutunut uuteen kotiin, se on kyllä ihanaa. Olen nähnyt sen muutaman kerran, ja hienosti menee. Se on oma iloinen itsensä tavatessamme. Joskus näen sen lenkillä uuden perheen kanssa, ajan autolla ohi tms. Näkee kyllä, että hyvin on asiat, on niin tomeran ja innostuneen näköinen. Mun flattikulta. ****ttiin allergiat.
!
