Jampe9 on oikeassa puhuessaan lihaksen palautumisesta ja sen tärkeydestä normaalisti reenien välissä. Varsinaisesti hermoston palautumista ei muuten tarvitse ottaa huomioon, kunhan kuuntelee itseään ja reenaa "järkevästi". Lähinnä hermoston palautumisessa on kyse ylikunnon ennaltaehkäisystä. Kun reenataan tiheästi ja kovaa, jatkuvalla syötöllä odotetaan kehitystä ja unohdetaan riittävä lepo ja ravinto, huonosti käy.
Tässä asiasta kiinnostuneille pidempi pätkä faktaa suomeksi
copy-paste wikipediasta; palikasti selitetty neuronien (=hermosolut) toiminta
Neuronin toiminta muuttuu ajan kuluessa tilanteisiin reagoiden. Pitkään kiihdytetty solu alkaa väsyä jo energian puutteesta eikä jaksa enää sykkiä normaalilla nopeudella. Samoin synapsissa olevat välittäjäaineet kuluvat jatkuvassa käytössä nopeammin kuin niitä ehditään tuottaa ja palauttaa, jolloin synapsin kautta tulevan signaalin vahvuus alkaa heikentyä.
Neuronien väliset yhteydet muuttuvat ja kehittyvät ihmisen sisäisen ajattelun ja kokemusten, ulkoisen ympäristön kautta. Neuroni oppii pidemmällä aikavälillä sopeuttamaan toimintaansa. Sen dendriitit voivat kasvaa tehokkaammiksi tai surkastua pienemmiksi käytön mukaan. Samoin sen aksonikärjet voivat haarautua ja levitä muualle sopivien kasvuaineiden ollessa läsnä. Esimerkiksi jos synapsin toisella puolella oleva neuroni kuolee, aksoni lähtee etsimään uutta neuronia, johon yhdistyä. Solun aksoni itse asiassa kasvaa jatkuvasti, mutta synapsin löytäessään aksonin kärki alkaa tuhota itseään kasvuvauhdilla, jolloin aksoni näyttää pysähtyvän. Jos neuronin dendriitit eivät enää saa impulsseja eli lakkaavat toimimasta, alkavat ne surkastua ja ennen pitkää koko solu voi tuhoutua. Tämä on lapsen aivojen kehityksessä normaalia turhien yhteyksien karsimista — merkittävä osa vauvan aivojen neuroneista tuhoutuu murrosikään mennessä. Neuroneita voi kuitenkin tuhoutua myös hapenpuutteen, kasvaimen, aivoverenvuodon aiheuttaman paineen tai fyysisen iskun seurauksena.
ja sitten muuta...poimintoja Lääkärilehden artikkelista 2000;55(40):4045-4050
Arja Uusitalo-Koskinen
Urheilijan ylikuormitustila voidaan määritellä urheilijan väsymystilaksi, joka ilmenee suorituskyvyn laskuna ja mahdollisesti muina psyykkisinä, psykosomaattisina ja fyysisinä oireina. Sen pääasiallinen aiheuttaja on runsaan fyysisen kuormituksen ja levon epäsuhta yksilön sopeutumiskykyyn nähden.
Ulkoisista tekijöistä luonnollisesti merkittävin on lisääntynyt ja/tai tehostunut fyysinen harjoittelu. ... Harjoittelun monotonisuuden on myös esitetty olevan altistava tekijä ylikuormittumiselle (8). Urheilijan ylikuormitusoireita esiintyy eniten kilpailuun valmistavalla kaudella, jolloin harjoittelun teho on suurin ja kilpailukaudella (4), jolloin henkinen kuormitus lisääntyy.
...
Lisäksi moni urheilija harjoittaa ravinnon säännöstelyä, joka on omiaan myös hidastamaan palautumista, varsinkin jos ravintoaineiden saanti on vajavaista. Unen vähäisyys hidastaa palautumista ja vaikuttaa horjuttavasti moniin hormonaalisiin ja hermostollisiin toimintoihin
Urheilijan ylikuormitustilan eteneminen vastaa oireiltaan ja löydöksiltään työssä käyvän ihmisen stressireaktiota ja sen etenemistä (10,11). Lyhytaikainen voimakas fyysinen ja henkinen kuormitus aiheuttavat ns. hälytysreaktion (pakoreaktion). Tarkoitus on mobilisoida voimavaroja toiminnan suorittamista varten. Hälytysvaihetta seuraavassa sopeutumisvaiheessa elimistö pyrkii uuteen tasapainotilaan ennen seuraavaa kuormittavaa vaihetta. Kun sopeutumisvaihe jää toistuvasti vajavaiseksi ja/tai kuormittava tekijä vaikuttaa pitkään elimistön voimavarat kuluvat ja seuraa uupumisvaihe (ekshaustio) ja teoriassa jopa kuolema (10).
Urheilijan harjoittelussa tasapainoillaan hälytysreaktion ja sopeutumisvaiheen välillä eli levon ja harjoittelun oikea-aikaisen ja määrällisesti oikean annostelun välillä. Palautumiselle on annettava aikaa, sillä vain palautunut elimistö ottaa vastaan harjoitusärsykkeitä. Puhutaan ns. superkompensaatiosta (12), jossa elimistö palautuu levon myötä harjoitteluärsykkeen jälkeen uudelle tasapaino- ja harjoitustasolle. Tämä on yhtä kuin suorituskyvyn paraneminen. Hälytysreaktio vastaa tilapäistä ylikuormitustilaa, joka kuuluu jokaisen urheilijan harjoitteluun pyrittäessä parantamaan suorituskykyä ja saavuttamaan uusi tasapainotila. Laajemmin ajatellen myös lyhytaikainen, nopeasti palautuva (maksimissaan muutaman viikon) ylikuormitustila kuuluu urheilijan normaaliin harjoitteluun kun pyritään huippusuorituskykyyn. Pitkäaikaisessa ylikuormitustilassa on ylitetty jo sopeutumisvaihe ja yksilöllinen sopeutumiskynnys ja ollaan matkalla uupumusvaiheeseen ja urheilijan burn out -tilaan, joka ilmenee eri yksilöillä eri tavoin.
Urheilijan ylikuormitustilan/uupumustilan kehittymiseen osallistuvat sekä perifeeriset että sentraaliset tekijät. Mikä on muna ja mikä kana on epäselvää.
Urheilijan ylikuormitustilan patofysiologiasta on esitetty useita teorioita, mutta pitävää näyttöä yhdenkään puolesta ei ole. Oletettuja sentraalisia muutoksia, jotka voivat olla yhteydessä ylikuormitustilassa esiintyviin oireisiin ja löydöksiin ovat aivojen lisääntynyt 5-HT (5-hydroksitryptamiini = serotoniinipitoisuus (13), vähentynyt dopamiinipitoisuus, hypotalamuksen vajaatoiminta, aivolisäkkeen toiminnan muutokset ja autonomisen hermoston toiminnan muutokset. Aivojen lisääntynyt 5-HT-pitoisuus voi aiheuttaa väsymystä ja vaikuttaa mm. mielialaan, uneen, lämmönsäätelyyn, verenpaineen säätelyyn ja korkeampiin aivotoimintoihin. Kuitenkin jo normaali tehokas fyysinen harjoittelu näyttää lisäävän aivojen 5-HT-pitoisuutta (14).
Kuormituksen yhteydessä vähentyneellä aivojen dopamiinipitoisuudella ja lisääntyneellä väsymyksen tunteella on esitetty eläintutkimuksissa olevan yhteyttä toisiinsa (15). Teoria hypotalamuksen vajaatoiminnasta (16) voi selittää monia ylikuormitustilassa esiintyviä löydöksiä, mutta siitäkään ei ole pitävää näyttöä. Myöskin aivolisäkkeen hormonierityksessä tapahtuu todennäköisesti muutoksia. Tehokkaan fyysisen harjoittelun on raportoitu mm. vaimentavan aivolisäkkeen eritystoimintaa (17). Myös feedback-loopin toiminnassa periferian ja aivolisäkkeen välillä tapahtuu mahdollisesti muutoksia (18). On myös viitteitä lihaksiin menevän sentraalisen käskytyksen heikkenemisestä ylikuormittuneilla urheilijoilla (19).
Stressitilanteeseen ja pahaan ylikuormitustilaan liittyvät aina myös muutokset autonomisen hermoston toiminnassa (11,20). Koska autonominen hermosto säätelee monien sisäelinten toimintaa, voivat toiminnan muutoksen aiheuttamat oireet olla hyvin moninaisia (=erilaiset fyysiset oireet, joita ilmenee mahakivuista lähtien, eri ihmisillä erilaiset). Normaali fyysinen harjoittelu vaikuttaa autonomisen hermoston toiminnan tasapainoon terveydelle edullisesti lisäten lepohermoston (parasympaattinen hermosto) toimintaa suhteessa sympaattisen hermoston toimintaan (21,22,23,24).
Tilanteen edetessä ylikuormituksen puolelle yksilöstä ja kuormituksen asteesta riippuen sympaattinen hermosto aktivoituu, joka ilmenee elimistön kiihtymystilana (= äkillinen stressireaktio). Tilanne kuluttaa elimistön voimavaroja nopeasti ja sen jatkuessa elimistö uupuu. Suorituskyvyn lasku voi alkaa näkyä jo kiihtymysvaiheessa. On mahdollista, että kiihtymysvaihe ei ilmene kaikilla urheilijoilla (25), vaan tilanne etenee hiljalleen elimistön uupumustilaan.
Sentraalisen toiminnan muutos havaitaan usein sen aiheuttamana periferian toiminnan muutoksena (esim. hormonien eritys tai syketaajuuden muutos). Fyysinen harjoittelu aiheuttaa kuitenkin myös muutoksia perifeerisissä neuroendokriinisissa elimissä ja niiden toiminnassa sekä lihasten toiminnassa (sydän ja luurankolihas). Toiminta pyrkii taloudellistumaan ja tehostumaan. Tätä ilmiötä kutsutaan perifeeriseksi adaptaatioksi. Reseptorien herkkyydessä ja mahdollisesti tiheydessä tapahtuu muutoksia (kestävyyslajeissa yleensä lasku) (27,28). Normaalin perifeerisen adaptaation ja pitkäaikaisen fyysisen ylikuormituksen aiheuttaman muutoksen erottaminen on hankalaa. On viitteitä lisämunuaisen kuorikerroksen edelleen vähentyneestä herkkyydestä ACTH:lle (jo normaali harjoittelu vähentää herkkyyttä (29,30,31)) ylikuormitustilassa. Pitkäaikaisen ylikuormituksen merkkinä on myös pidetty vähentynyttä seerumin vapaan testosteronin pitoisuutta (32). Muutokset seerumin vapaan testosteronin pitoisuudessa heijastelevat kuitenkin muutoksia harjoittelun määrässä (33,34), ja testosteronipitoisuuksien mittaaminen ei siis ole spesifinen ylikuormittuneisuuden mittari. Vähentynyt sukuhormonien eritys voi olla myös sentraalista alkuperää (35). On myös esitetty, että pitkäaikainen ylikuormitus saattaa aiheuttaa palautumattoman soluvaurion sydän- ja luurankolihaksessa. Tämä voisi selittää urheilijoiden kyvyttömyyden päästä alkuperäiselle suoritus- ja harjoittelutasolle vaikean ja pitkällisen ylikuormitustilanteen jälkeen.
Ylikuormitustilan parhaana hoitokeinona täytyy edelleen pitää preventiota. Harjoittelun jaksottaminen oikein, siten että kuormitus ja lepoaika jaksottelevat oikeassa suhteessa, on oleellista (38). Tämä suhde tulee mitoittaa kullekin yksilölle sopivaksi, joten toisen urheilijan harjoitusohjelman seuraaminen ei ole eduksi kenellekään. Jaksottamisessa puhutaan mikro-, mezzo- ja makrosykleistä. Mikrosykli on 1–2 viikkoa, jona aikana kuormittavat ja kevyet harjoitukset jaksottelevat tarkoituksenmukaisella tavalla. Mezzosykli (kokonaiskesto esim. 1 kuukausi) sisältää 3–4 mikrosykliä, joista 1–2 sykliä on kokonaisrasittavuudeltaan kevyitä ja 2–3 sykliä kuormittavampia. Harjoitusvuosi on jaettu makrosykleihin esim. harjoituskausien mukaan. Yksi makrosykli voi sisältää 2–4 mezzosykliä.
vielä lopuksi aiempaan hermosolujen energiatalousongelmaan kommetti:
hermosolut voivat käyttää ravinnokseen ainoastaan glukoosia, josta siis tehdään ATP:tä. ATP (adenosiini-tri-fosfaatti) on tärkein muoto mihin energiaa elimistössä "sidotaan" tai pikemminkin muokataan käyttöä varten (ts. ei varastoon fläsäksi tai glykogeeniksi). Kaikki kudokset käyttävät ATP:tä, koska siitä on helppo vapauttaa energiaa ja toisaalta valmiiseen peruskompleksiin (AMP(-mono-), ADP(-di-)) taas liittää fosforihappotähteitä, eli varastoida energiaa uudelleen käytettäväksi. Hermosolut eivät kuitenkaan voi käyttää esim. rasvoja energianlähteenään.
paljon "respektiä" siitä.
) Niin se olisi jees.
:arvi: NOT... ehkä.
