Hermosto ja liikkeiden kierto

[jorimantysalo]

JP-P kirjoitti toisessa säikeessä "Hermostollisesti se on niin että jos toisto muuttuu edes vähän niin teet samassa sarjassa useamman liikkeen." Otan tämän nyt omaksi aiheekseen.

Tyypillisestihän noudatetaan ohjelmaa jota välillä vaihdetaan. Esim. penkkiä tulee 2 kk, sitten vinopenkkiä toiset 2 kk. Oletetaan nyt vaikka penkkiohjelma, jossa 3 päivän välein on alaviistopenkki 30 astetta, alaviistopenkki 15 astetta... vinopenkki 30 astetta. Viiden kerran eli n. 2 viikon jälkeen kierto alusta. Seuraako tästä, että lihasmassa ei kasva, koska hermotus yrittää pysyä perässä? "Unohtaako" hermotus miten alaviistopenkkiä tehdään, kun tehdään vinopenkkiä?

Todenmukaisempi esimerkki voisi olla vaikka leuanveto vs. kiipeily. Kalliota noustessa vedetään eräänlaisia leukoja, mutta suunta vaihtuu noin joka vedolla. Miten kiipeily kehittää lihasta?

 

[beginner]

No sellasta olen ainakin lukenut, että mikäli liikettä vaihdetaan liian usein/tehdään liian harvoin, on kehityksen seuranta vaikeaa. Jotain tiettyä liikettä tekemään tottunut hermosto toimii siten tehokkaimmillaan, voidaan käyttää isompia painoja ja vaste on parempi. Mikäli lihakseen vain saadaan supistusvoimaa lisää, väitän amatöörin mututuntumalla, että se korreloi joka liikkeeseen.

 

[ChildInTime]

No sellasta olen ainakin lukenut, että mikäli liikettä vaihdetaan liian usein/tehdään liian harvoin, on kehityksen seuranta vaikeaa. Jotain tiettyä liikettä tekemään tottunut hermosto toimii siten tehokkaimmillaan, voidaan käyttää isompia painoja ja vaste on parempi. Mikäli lihakseen vain saadaan supistusvoimaa lisää, väitän amatöörin mututuntumalla, että se korreloi joka liikkeeseen.

Tämä on ihan totta, mutta mielenkiintosta ois tietää onko +-0 verrattuna esim just kiipeilyyn. Ja eikö esim pessisen tulokset oo aikalailla ilman salia aikaansaatuja? Fyysinen raskas työ luo fyysisesti vahvan rungon. Jos seinäkiipeilet, todennäköisesti jaksat vetää useammat leuat kuin pelkkä saliurheilija (poislukien leuanvetospesifinen treenaaja), mutta voimatasot ei välttämättä ole yhtä korkealla. Jos taas boulderoit, vedät enemmän painoa mutta vähemmän leukoja. Jos harrastat aktiivisesti salilla raskaita leuanvetoja, vedät todennäköisesti enemmän kuin kumpikaan edellämainittu, mutta sormien voimat ei välttämättä riitä kun otetaan kehiin vaikeampia otteita.

Eli tässä tulee taas mun mummot pellolla vertaus: Ne mummot jotka ikänsä on heiluttanu talikoita pellolla on toispuoleisesti vahvoja juurikin siitä syystä, että ovat ikänsä heiluttanut talikoita pellolla. Voi olla tosi tyhmä vertaus, mutta pointtina on että se mitä teet aktiivisesti vaikuttaa siihen mitä sun keho on hyvä tekemään. Vedä leukoja niin kehityt leuanvedossa.

Ja Tsatsoulinen näkökulma tohon liikkeen vaihtoon on, että kun pysyy samassa perusliikkeessä mutta muuttaa kohdistusta, niin voimatasot siinä perusliikkeessä nousevat takuuvarmasti, mutta sälli suosittelee että yhden asian parissa pysyttäis AINAKIN se kuukausi että keho lypsäis kaikki hermostolliset hyödyt irti liikkeeseen tottumisesta. Eli maastavedolla oon ite palloillu tän kans: Vedin omat maksimienkat kuukausi sitten ja vaihdoin sumotyyliin ja laskin painot takas noin 50%iin. Siitä taas rakennan maksimiin ja testaan meneekö maksimin yli tällä tyylillä vai jääkö alle = onko kehossa heikkoutta nimenomaan sumotyylin mavessa. Sitä vahvistamalla taas sitten normimave kehittyy.

En edes tiiä miksi selitän tätä, tuntuis että on aika selvää soosia. Vieläpä niin ettei ole mitään tieteellistä perustelua esittää. Ja vieläpä että Jorin posteja lukiessa mun on varmaan aika turha lähteä mitään pointteria heittään kun tuntuis olevan hommat ihan hyvin hanskassa

 

[Qvistus]

Voima
On eri asia mikä kasvattaa jotain tiettyä lihasta ja mikä kehittää voimaa. Voima on tyypillinen jollkekin tietylle liikeradalle ja riippuu usean lihaksen yhteistoiminnasta. Näiden lihasten on "opittava" aktivoitumaan ja inaktivoitumaan oikeaan aikaan, jotta saataisiin parempi suorituskyky. Probleema tässä on, että lihas pyrkii etsimään optimaalisen tavan toimia, jossa sille tulee mahdollisimman vähän työtä. Jossain vaiheessa esimerkiksi penkkipunnerrus ei enää yksistään riitä aiheuttamaan ojentalihakselle tarvetta kehittyä, mikä voi alkaa estämään penkin kehitystä. Siinä vaiheessa kannattaa ottaa mukaan penkkiä muistuttava liike, jossa heikko kohta joutuu työskentelemään kovempaa.

Hermosto kyllä unohtaa, mutta esimerkiksi voimanoston West Side -metodissa tämä kierretään pitämällä aina mukana nopeuspenkki ja -kyykky, jotka tehdään kisatekniikalla. Toisena päivänä sitten varioidaan päälikkettä jollain tavalla.


Bodaus
Itse lihas on tyhmä ja kasvaa, mikäli sille tulee tarvetta kasvaa ja kehossa vallitsee samalla anabolinen tila. Bodauksen kannalta on sama "unohtaako" hermosto miten penkkiä tehdään, mutta jos on penkkikisat tiedossa, niin asia on toinen. Toisaalta jos liikkeitä vaihtelee liian usein, niin kohdelihas ei opi supistumaan riittävän tehokkaasti kyseisessä liikkeessä ja ei saada parasta kasvuärsykettä. Toisaalta taas käsky kasvaa tulee koko autonomisen hermoston ja endokriinisen järjestelmän kautta. Paras tapa varmistaa, että homeostaasia järkytetään, on pitää huolta, että sarjapainot/volyymi kasvaa valitsemissaan pääliikkeissä. Eli voimat kasvaa.

 

[beginner]

Tämä on ihan totta, mutta mielenkiintosta ois tietää onko +-0 verrattuna esim just kiipeilyyn. Ja eikö esim pessisen tulokset oo aikalailla ilman salia aikaansaatuja? Fyysinen raskas työ luo fyysisesti vahvan rungon. Jos seinäkiipeilet, todennäköisesti jaksat vetää useammat leuat kuin pelkkä saliurheilija (poislukien leuanvetospesifinen treenaaja), mutta voimatasot ei välttämättä ole yhtä korkealla. Jos taas boulderoit, vedät enemmän painoa mutta vähemmän leukoja. Jos harrastat aktiivisesti salilla raskaita leuanvetoja, vedät todennäköisesti enemmän kuin kumpikaan edellämainittu, mutta sormien voimat ei välttämättä riitä kun otetaan kehiin vaikeampia otteita.

Eli tässä tulee taas mun mummot pellolla vertaus: Ne mummot jotka ikänsä on heiluttanu talikoita pellolla on toispuoleisesti vahvoja juurikin siitä syystä, että ovat ikänsä heiluttanut talikoita pellolla. Voi olla tosi tyhmä vertaus, mutta pointtina on että se mitä teet aktiivisesti vaikuttaa siihen mitä sun keho on hyvä tekemään. Vedä leukoja niin kehityt leuanvedossa.

Tottakai touhussa tulee spesifisyys mukaan. Enkä nyt oikein ymmärrä, mitä tarkoitit tuolla +-0-jutulla?

 

[Pulla]

Toisaalta jos liikkeitä vaihtelee liian usein, niin kohdelihas ei opi supistumaan riittävän tehokkaasti kyseisessä liikkeessä ja ei saada parasta kasvuärsykettä.

Hyvää shittiä. Mikä muuten on mielestäsi "liian usein"? Vaihtelee varmaan aloittelijan ja enemmän bodanneen välillä.

 

[ChildInTime]

Tottakai touhussa tulee spesifisyys mukaan. Enkä nyt oikein ymmärrä, mitä tarkoitit tuolla +-0-jutulla?

Tarkotin varmaan että ois hauska tietää kumpi kantaa toiseen enemmän. Voimapainotteinen kiipeily (boulderointi) leuanvetomaksimiin vai leuanvetomaksimi boulderointiin. Tai oikeastaan tää liittyy mun tavoitteeseen löytää semmosia do-it-all liikkeitä joihin keskittymällä vois kehittyä useammassa eri liikkeessä. Esimerkiksi planchen treenaaminen on kantanu ihan hulluna penkkiin, pystypunnerrukseen, käsilläseisontaan ja dippeihin. Leveripitojen treenaus on tuonut lisää voimaa leuanvetoon (maksimiykkönen kehittynyt) ja toistoja tullut lisää. Jos treenaisin nostaakseni maksimiykköstä, kehittyiskö leveripidot? Todennäköisesti ei. Tätä tarkotin. Varmaan. Kai. Emt.

 

[beginner]

Esimerkiksi planchen treenaaminen on kantanu ihan hulluna penkkiin, pystypunnerrukseen, käsilläseisontaan ja dippeihin. Leveripitojen treenaus on tuonut lisää voimaa leuanvetoon (maksimiykkönen kehittynyt) ja toistoja tullut lisää.

Kaikki koordinaatiota ja tasapainoa vaativat liikkeet aktivoivat kyllä kuulemma hyvin. Lisäksi jos ohjelmaan tulee ensimmäistä kertaa staattiset harjoitteet (kiipeily, eri pidot), voi vaikutus olla mukavan positiivinen