Tänään penkkasin ekaa kertaa 1,5 kuukauteen, 40kg hirmuraudat ja vieläpä pitkää sarjaa eikä tuntunu pahalta. :D Kolme kertaa testannu etunojapunnerruksilla kotosalla, pystyi vetämään monta sarjaa eri oteleveyksillä ja ihan sain lihakset kipeeksikin kun innostuin. Ei tullut mitään seuraamuksia, niin alkaa yks apina putoamaan selästä. Alkanu tuntumaan, että jänteet kestää nyt punnerrusliikket aika hyvin. Kun vaiva oli pahimmillaan ennen treenitaukoa, niin penkissä tuli sellaisia "säkäreitä" hauisjänteisiin että meinas romut tippua siihen paikkaan, oli pakko tajuta lopettaa jo ihan turvallisuussyistä...
Negatiivisten hauisliikkeiden tekeminen jatkuu, hammerina tuntuu vielä oikea turhan pahalta, vastaotteella jo aika hyvin pullat uunissa. Leukoja ei uskalla vetää vielä. Erittäin hyvin menny eteenpäin, ja otan tosi varovasti ettei tule takapakkeja. Näillä näkymin pari viikkoa ja sit alkaa leuanveto taas, negatiivisista aloitan. Kokeilin jo hieman pari päivää sitten, mut ei ihan kivutonta ollut niin jätin vielä odottamaan.
Jotenkin mulla on sellainen vahva tunne että keksin jotain fiksua tohon alkuvaiheen kuntoutukseen. Eli jännittelee niitä lihaksia, hakee hermotusta, mutta välttää muuten kaikkea rasitusta kuin ruttoa, että hermotuksen parantuminen voi edetä ilman valumista takaisinpäin.
Tuntuu että tässä vaivassa on montaa tyyppiä, joillain on ihan fyysinen jänteen repeämä joka on sitten veitsen paikka, toisilla enempi tulehdusta, toisilla hermot solmussa tuolla jänteessä.
Varmaan kaikkea näitä komponentteja kaikilla, mihin sitten painottuu riippuu tapauksesta. Tämmösiä miettiny tämän tiimoilta. Paranemisia kohtalotovereille.
). Sitten kun sinulla on siihen oikea diagnoosi, joka vaatii lepoa, niin se odottavan aika on vain todella pitkä.
