Itse en ole elämässäni joutunut kertaakaan edes nyrkkejä heiluttaan sen takia, että olisi pitänyt itseään suojella. Joten kysyn, että missä tilanteessa tuota hätävarjelua piippuvehkeillä pitäisi suorittaa? Kun ei se ole mukana kuitenkaan, niin missä kohtaa? Ehkä kannattaisi katsoa ketä kotiinsa päästää tai minne menee juovuspäissään.
Kotonaan jos on, niin kyllä siinä ehtiin kaapin avaan ja antaan parit varotuslaukaukset. Hullu se on, jos oven läpi pamauttaa pari ja silti joku koittaa tulla läpi. Ja ei kai nyt kukaan piippu tyynyn alla nuku.
Aseen saa kyllä, jos sille on pätevä tarve ja harrasteneisuutta. Se että itkee netissä asian vaikeudesta kertoo vain siitä, että et edes moista tarvi. Tai vaikka olisikin, niin katkeruutta jostain tuntuu olevan.
Et ymmärrä? Suomalainen katurikollisuus on suurelta osin aivan samaa, kuin virolainen oli vielä 20 vuotta sitten. Ryöstellään ohikulkijoita, kauppoja, jne. ja tapetaan niitä joiden naama ei miellytä. Sitten virolainen keksi, että kun annetaan rikokselle akuutti sanktio, joka voi maksaa vaikka hengen, niin rikollinen miettii kaksi kertaa mitä tekee. Kyse ei siis ole siitä että pitäisi juosta pyssy taskussa ampumassa rikollisia, vaan siitä että rikollinen tietää, että hänen teoillaan voi olla akuutti ikävä seuraus itselle. Ja tämän avulla siellä henkirikosten määrä on laskenut reilut 70%. Entäs sitten? Eiköhän tuollainen lasku näyttäisi suomenkin rikostilastossa ihan kivalta? Varsinkin kun meillä henkirikoksen tehneistä jopa 63% tuomitaan uusintarikollisina. Ts. jos vankeinhoito ei pysty tuon parempaan, entä jos vapaamuotoinen aikuisopetus pystyisi? Ja esim. raiskaamisesta tulee kovin vaikeaa, jos neitokainen pistää sinulle pistoolin piipun silmien väliin, vai mitä luulet? Anyway, kyse ei ole siitä, että pitäisi kulkea kadulla rynkky selässä jotta olisi turvallista, vaan siitä että sinulla on edes se optio, jos joku haluaa tulla saranapuolelta sisään kotiisi. Nykylain mukaan olet automaattisesti rikollinen, jos suojelet kotiasi MILLÄ TAHANSA välineellä, koska laki ei anna sinulle oikeutta minkäänlaiseen hätävarjeluun millään välineellä. Nykysuomessa ase ei siis voi olla hätävarjelun väline, vaikka se sitä todellisuudessa toki usein onkin. Sen laillisuus vaan punnitaan oikeudessa, siis siellä samassa paikassa jonka mielestä aikuisen ja 8 vuotiaan lapsen välinen seksi ei ole raiskaus, vaan yhtymistä, jos lapsi ei taistele kylliksi vastaan.
Aseen saa, höpö höpö, seli seli. Laissa on mm. kohta jonka mukaan et saa sitä asetta omistukseesi, vaikka siitä maksatkin kauppiaalla pitkän pennin. On kolmannen osapuolen, eli poliisin, vallassa päättää oletko harrastanut kylliksi hartaasti, vai pitääkö aseesi takavarikoida. Ja vaikka harrastaisit säännöllisesti, poliisi evaluoi käytöstäsi koko ajan. Jos naamasi vilahtaa esim. itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa, niin harrastus loppui siihen. Ylinopeus ja päiväsakkoja? Kännipidätys? Sama asia, olet yhteiskunnan vihollinen, aseet pois. Näin siis 2000 luvulla vapaassa, demokraattisessa tasavallassa, jota johtaa hoblofobistiset moroonit. Edelleen tilanne on se, että 1900 luvun alusta 2000 luvulle asti meillä oli täysin pätevä aselaki, kyllin pätevä evaluointi luvanhakijoiden karsimiseksi, ja vasta koulusurmat tekivät piikin aserikollisuutta osoittavaan janaan. Koulusurmat olivat täysin poikkeuksellinen tapaus täysin poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa poliisi noudatti toimintaohjetta lain sijasta. Jos sivuutetaan koulusurmat, suomen aserikollisuus laillisilla aseilla on vuosisadassa ollut suorastaan säälittävän pientä, ja sitä se on ollut myös koulusurmien jälkeen. Ja hyvin todennäköisesti olisi ollut, vaikkei lakia olisi muutettukaan.
