Haaste mimmeille: Vaa'alla hyppääminen loppuu NYT!

[assis]

Mun suhteeni vaakaan? Hyppään siellä kyllä joka aamu, se on rutiini. Jos unohdan tai oon muualla yötä, ei haittaa mitään. Oon myös oppinut paljon itsestäni vaa'an kautta... Sen että hiilaripöhö tulee pari päivää jälkijunassa ja katoaa omia aikojaan. Ja sen että osaan nähtävästi syödä sopivasti, kun paino pysyttelee kilon sisällä ilman kalorien vahtausta (jota en tosin oo ikinä harrastanut paitsi dieetillä, jota varten vaa'ankin ostin). Mulla ei myöskään ole mitään menkkaturpoilua. :D

Miksi sit käyn vaa'alla? En tiiä. Se on kivaa. Se saa mut vakuuttuneeksi, että kaikki ok. Kai minussa asuu pieni matemaatikko. ;) Vaatteet on huono mittari koska ne kiristää aina pesun jälkeen ja roikkuu päällä viikon pitämisen jälkeen; peili näyttää mitä mä haluan nähdä. Vaaka ei valehtele, se on lahjomaton mittari pitkällä aikavälillä.

Mutta tosiaan jos vaaka säätelee syömisiä tai sitä tuleeko hyvä vai huono päivä, on varmasti aihettakin heittää se kapistus heti kaappiin tai ehkä mieluiten ihan pihalle asti.

 

[Gillyanne]

Vaaka ei valehtele, se on lahjomaton mittari pitkällä aikavälillä.

Jos tarkoitus on seurata puhtaasti PAINONkehitystä, niin kyllä. Jos taas rasvan ja lihasmassan suhdetta, niin ei tod. Aika moni nainen nimittäin ahdistuu valtavasti jos paino on noussut, vaikka peili, treenipainot yms. selvästi kertoisivatkin, että tuo nousu on lihasta eikä läskiä.

Oma napa-esimerkki: reilut kymmenen vuotta olin kevyimmilläni (siis aikuisiällä ofkoos), painoin ~56 kg. Painavimmillani taas olin keväällä 2006, jolloin painoa oli 68 kg ja rapiat päälle. Monen mielestä varmaankin aivan kammottava nousu - mutta väitän aika tiukasti, että rasvaprosentti ei tuona aikana noussut yhtään, ehkä pikemminkin päinvastoin. Perustan väitöksen ihan näköhavaintoihini sekä mm. siihen, että rintaliivien kuppikoko pieneni ko. aikavälillä jonkin verrankin - ja rinnathan ovat pitkälti juurikin sitä ihteään eli rasvaa.

 

[Taskuamatsoni]

Minäkin harrastan puntarilla raNppaamista. Saatan vaikka montakin kertaa käydä siinä hyppimässä. Välillä paino pysyy mukavasti siinä 57 kieppeillä, joskus taas kamalan ahmimisen seurauksena pomppaa 60 kg:hen. So? Minua se ei liikuta millään tavalla. Ja harmikseni (?) voin myöntää olevani nyt blösömmässä kunnossa kuin pysyvästi 63 kilosena, evvk sekin...

Olen silti tämän vaakaboikotin kannalla, en omalla kohdallani, mutta painostaan stressaavien vaa'anorjien kohdalla kyllä. Hyvä renkihän se on, mutta jos on taipumusta alkaa stressata painon takia, niin kannattanee heittää menemään... Kunnon kehitys kun on jotain ihan muuta kuin kilogrammoja tai edes vatsanympärystä, rasvaprosenttikaan ei minun mielestäni ole sitä parempi mitä alhaisempi tai päinvastoin. Ennemminkin kannattaa seurata vaikka olotilaa ja suorituskykyä, tosin viimeksimainittuakin vain ajoittain, sekin kun tuppaa vaihtelemaan milloin minkäkin kuun asennon tai kierron mukaan...

 

[HeatN]

Olen silti tämän vaakaboikotin kannalla, en omalla kohdallani, mutta painostaan stressaavien vaa'anorjien kohdalla kyllä.

Sama juttu.
Itse käyn satunnaisesti vaa´alla ihan vain uteliaisuudesta ja pikemminkin tarkastamassa etten ole päässyt kovinkaan kutistumaan. Onneksi en:D

Vaikka vaaka onkin oivallinen apuväline silloin, kun on kyse reilusti ja ihkakoikeasti ylipainoisen laihduttamisesta normaalipainoon, suosittelisin treenaaville ja etenkin punttaaville mimmeille peiliä, vaatteita, mittanauhaa ja maalaisjärkeä! Vaaka (siinä missä BMIkin) on huono mittaamaan kehonkoostumusta. Se näyttää vaan tietyn hetkisen kilomäärän, joka ei kerro tuon taivaallista ihmisen olemuksesta, kropasta, rasvaprosentista, lihasmassasta yms. Vaikken varsinaisesti vaa´alla ramppaamista vastaan ole, sen lukuihin ei pitäisi jäädä liiaksi koukkuun vaan ajatella sen olevan jonkinsortin mittari muiden mittareiden (ehkä parempien?) joukossa. Vaaka ei aina ja välttämättä ole se validein mittari!

 

[assis]

Jos tarkoitus on seurata puhtaasti PAINONkehitystä, niin kyllä. Jos taas rasvan ja lihasmassan suhdetta, niin ei tod.

Okei okei! Mä jotenkin alitajuisesti vain oletan ja odotan, että kun paino nousis vähitellen (en tarkoita nyt niitä ailahteluita vaan pysyvämpää lisämassaa) ja hillityn hallitusti, rasvan ja lihaksen suhde pysyisi suunnilleen samana. Tämä mulla ainakin on haaveena... :whip: Lisää massaa ja sama rasvaprossa, kyllä kiitos.

 

[Simpaus]

En ole enää vuoteen ravannut vaa'alla. Olen siinä mielessä todellinen kummajainen, että painoni ei ole muuttunut lainkaan kahteentoista vuoteen! (Olen 28 v.) (Norm. vaihtelu +/- 0,5 kg) Enkä valehtele. Olen treenannut enemmän tai vähemmän tiiviisti nyt jotain 3-4 vuotta, kovempaa nyt kuluneen vuoden aikana. Kehon koostumus on muuttunut selvästi, mutta mitatkaan eivät pahemmin ole muuttuneet- läski on vaan osittain korvautunut lihaksella. (Muoto on kyllä muuttunut.) Ylävartalo on kyllä myös kasvanut. Missään kunnon rasvaprosenttimittauksissa (pihti tms.) en ole käynyt, eikä ne sähkövempeleet kun ei oikein totuutta kerro. Mieli tekisi kyllä käydä pihtimittauksessa... Kuppikoko on pienentynyt yhdellä, joten se on ainut selkeä todiste, että jotain on tapahtunut. Lopetin siis vaa'alla hyppäämisen, koska se ei koskaan näyttänyt mitään muutosta. Se oli niin masentava kapine!

 

[Sziget]

Pari päivää vaa'attomuutta takana, ja ensimmäiset painajaisunet näin aiheesta viime yönä. Muutenkin on sellainen olo että oon lihonut. Tällaisisissa tilanteissa oon yleensä sortunut punnitsemaan itseni, nyt yritän sinnitellä. On tää vaikeeta. :(

 

[angelo]

Yllättävän vaikeeta on olla käymättä vaa'alla Kiusaus on kova, mutta tähän asti oon pystynyt nyrpistämään nenää koko kapistukselle. Eiköhän tää tästä ekan viikon jälkeen helpota... :P

 

[tass]

Täälläkin sinnitellään. Ihmeellistä, miten eksynyt olo voi tulla kun jättää hyppäämättä typerällä puntarilla.

 

[Venla]

Kilpailukauden ulkopuolella olen joskus kyennyt pitämään punnitsemislakkoja. Vituttaahan se, jos paino kovasti nousee silloin kun se ei saisi, mutta nyt on sellainen vaihe että tarkkailla täytyy. Oon aika ylpeä siitä, että olen oppinut kuitenkin tämän asian kanssa ottamaan vähän rennommin. Tärkeiden kisojen lähestyessä käyn sitten vaa'alla kyllä ainakin kolme kertaa päivässä.

 

[Akikonomu]

Tuohon Gillyannen omanapaesimerkkiin voisin kyllä lisätä omani. Että mitä siitä pitäisi oikein ajatella, että kymmenen vuota ja kymmenen kiloa sitten ostetut vaatteet sopivat vieläkin. Että kovin kevyttä se läski on.

Ja miten tämä lakko sujuu? Ihan hyvin. Eipä se vaa'alla loikkiminen ennenkään ole laihduttanut, joten tokkopa lakko tuo montakaan lisäkiloa.

 

[Nadesha]

Jiihaa! Ylpeänä ilmoitan, että olen ollut vaakalakossa pidempään kuin tämä ketju on ollut pystyssä, eli elokuun alusta lähtien ;) Ja lakko jatkuu... öö, siihen asti, kunnes kestän nähdä sen lukeman ilman mitään reaktiota oli se luku sitten ihan mikä hyvänsä. Mikä tarkoittaa, että suht pitkään vielä...

Mahdun vaatteisiini - muulla ei ole väliä.

 

[Gillyanne]

Hyvä, kun nostit tämän ketjun, Nadesha Olinkin juuri tulossa kyselemään, miten muilla vaakalakkolaisilla on mennyt?

Allekirjoittaneella on ollut niin tuhannen kiire viimeisinä viikkoina, etten ole ehtinyt edes ajatella koko kapistusta :jahas:

 

[Sziget]

Kerronpa vähän omia kokemuksiani. Onnistuin lähestulkoon koko syyskuun viettämään vaa'atonta elämää. Tosin mittailin itseäni tavallista useammin ja kokeilin vanhoja vaatteitani tämän tästä, eli kontrollointi siirtyi sitten muuhun toimintaan. Koko ajan oli sellainen olo että olen syönyt huonosti ja lihonut. Kun sitten kuukausi läheni loppuuaan, en malttanut odottaa vaan hyppäsin vaa'alle kuun viimeisenä päivänä ihan paniikissa. Paino olikin 2kg vähemmän kuin kuukautta aiemmin. Olin hetkisen aikaa helpottunut, kunnes mietin että se lähti varmasti lihaksista eikä läskistä. En ollut tyytyväinen, kun tunsin itseni edelleen lihoneeksi painosta huolimatta.

Vaakalakosta oli kuitenkin hyötyä. Nyt lokakuussakaan en ole hypännyt vaa'alla niin usein kuin ennen. Yritän kuunnella omaa oloani, jos tuntuu että olen lihonut, niin vaa'an pienentyneet lukemat ei helpota tilannetta. Jos taas on olo tuntuu laihtuneelta (tosi harvoin) niin vaa'an suurempi lukema vaan masentaa. Eli pystyn paremmin tajuamaan sen ettei vaa'an lukemalla ole niin paljon merkitystä kuin aiemmin luulin. Se on väline kontrolloida painoa, mutta ei se vielä kerro kehon koostumuksesta paljoakaan. Housut voi kiristää vaikka vaa'an lukema olisi pienempi kuin keväällä.

Tulin siis siihen johtopäätökseen, että pyrin välttämään vaa'alla käyntiä mahdollisimman paljon. Kokonaan en uskalla sitä kuitenkaan hylätä. Ehkä kerran viikossa tai kahdessa on hyvä määrä. Toivottavasti energiaa vapautuisi sitä kautta johonkin järkevämpään toimintaan. Hyvä kysymys on se, miksi mun pitäisi stressata painosta niin paljon, kun en harrasta painoluokkalajeja, fitnessiä tms. Taas yksi turha keino stressata itseään ja tehdä oma elämä hankalammaksi. :(

 

[Zessi]

En ole käynyt vaa'alla vuoteen. Enkä koe mitään tarvetta päästä ihastelemaan lukemia vieläkään. Peili + omat vaatteet = paras mittari. Ja tähän perään vielä omasta taustastani sen verran, että takana on monia vuosia syömisvammoissa kieriskelyä, eli jos mä olen päässyt vaa'asta eroon, pääsee kaikki :whip:

Vaaka, hellurei :D

 

[^JSV^]

Samaa mieltä Zessin kaa, vaaka meni roskiin muuton yhteydessä eikä mitään vieroitusoireita oo ollu sen verran säännölliset elämäntavat et mä luotan siihen mitä nään peilissä ja miltä vaatteet tuntuu päällä. Itsellä meni kans muutama vuosi 4-5 kertaa päivässä vaa'alla pomppien ku oli painoo tippunut ihan mukavasti mut nyt oon onnellinen ku on siitä kierteestä päässyt eroon.

 

[Akikonomu]

Hyvinhän se menee, joskin se että tulee tuijottaneeksi vaa'an sijaan peiliä ei kyllä yhtään helpota oloa. Voi valas sentäs, kyllä sitä ilman vaakaakin tietää missä mennään!

No, osaltani tuo kisapunnitus nyt sitten jää väliin, mutta viikon loppupuolella on kaivettava vaaka naftaliinista ja kohdattava karmaiseva todellisuus, painoni kun on jotakuinkin oleellinen tieto magneettikuvia otettaessa. Että semmottis.

 

[Rae-]

Minä en omista vaakaa, enkä halua sellaista kotiini tulevisuudessakaan.. Eipähän tule tarkkailtua/stressattua niitä maagisia lukujakaan kun ei oo mahdollisuutta ;) ...vaaka kyllä löytyy esim. vanhempien luota (ja salillakin taitaa olla) ja siellä kyläillessä voi välillä käydä kattomassa missä mennään painon suhteen..
Kannattaa siis heivata oikeasti pois omasta huushollista se vaaka, jos tuntuu, ettei pysty olemaan siitä erossa muuten..

 

[suomen neito]

Eiköhän mimmit lopeteta muutenkin, ei vain vaakaralli vaan kaikenlainen "kohkaaminen" selluliitin, vatsamakkaroiden ja muun MEIDÄN mielestä kamalan ja inhan tavaran kanssa jota tod. näk. tämän palstan lukijoilla on keskivertoa vähemmän. Keskitytään enemmän kovaan treeniin ja muuten terveeseen elämään ja ennen kaikkea elämästä nauttimiseen :dance:
(Toki ymmärrän niitä mimmejä joilla on oikeasti ylipainoa ja haluavat siitä eroon, se olla asia toinen)..mutta me loput, naatiskellaan treenistä ja pikkusen pyöreä pylly on kaunis ja heiluu paremmin!

 

[Mayflower]

Huoh. Mielelläni olisin vaa'asta kokonaan erossa, mutta mun on käytävä terkkarilla 2 vk välein joka tapauksessa paino kontrolleissa, joissa se vaaka pitää aina kohdata. Mielestäni se on jotenkin ahdistavaa. Saisivat nyt jo uskoa ettei miun tavoite suinkaan ole laihtua :jahas: