Muista sitten tehdä kuten se yksi sälli Hifi lehdessä. Nosti kaiutinpiuhat leegopalikoilla ilmaan lattiasta, väitti kuulevansa selkeän eron ilmavuudessa. Perustui siihen, ettei elementtitalon betoniraudoitus päässyt häiritsemään soundia.
Nämä jutut siis ovat make77 juttujen ohella näitä High-end (haistapaska)juttuja, ollaan niin kultakorvia että oikein seisoon alkaa. Yksinkertaisesti, se sähkö kulkee normaaleilla voimakkuuksilla ja virroilla ihan samallalailla siellä piuhassa kuin kalliimmassakin. Eli siellä piuhassa ei mene ääntä, vaan ihan perinteistä sähköä etkä sä make77 nyt vain yksinkertaisesti kuule siinä mitään eroa, LUULET vain kuulevasi. Sähkö tulee kilometri tolkulla helvetillisien vastuksien kautta sun pikku pistorasiaan keräten matkalla hurinoita sun muuta paskaa. Sieltä se menee paskaa tavallista verkkopiuhaa pitkin sinun esivahvistimeen. Siellä se sähkö sitten menee pikkuriikkisiä signaaliteitä pitkin vahvistimillesi, missä se taas menee pikkuriikkisiä signaaliteitä pitkin vahvistettuna banaaniliittimille. Tässä vaiheessa Make77 heittääkin kortin hihastaan, hähää, 2,5 metriä silkkaa soundia suoraan Hifi-Studio 17 hyllyltä, ala 2000€/m. Tällä 2,5 metrin piuhalla Make77 taikoo järjettömän eron sähköön niin, että kaiuttimen elementti liikuttaa ilmaa selkeesti erilailla, jopa niin erilailla, että tämän kuulee ihmiskorvalla, mutta mitä ei kuitenkaan kyetä mittaamaan. Tämä jos mikä onkin varsin merkillistä, mutta tähänkin on syy ----> ihmismielen subjektiivisuus!
Suosittelen Make nostamaan ne piuhat leegopalikoilla ilmaan ja muuttamaan mahdollisimman lähelle muuntajaa, mistä saatkin sitten vähemmän kulkenutta ja putipuhdasta sähköä pistorasiaasi. Muista myös hoonata koko talon sähköverkko läpi, sillä heikoin lenkki tässä tapauksessa on aivan muualla kuin siinä kaiutinpiuhassa.
Over and out!
Ps. suosittelen kaikkia lukemaan Hifi-lehden vahvistin ja cd kuunteluarvioita. Jumalauta että siellä on hupaisia kommentteja. "Äänessä havaittavissa hieman pahvisuutta, mutta orkesteri jäsentyy kuitenkin hedelmäisellä tavalla takavasemmalle. Lievä keskialueen kulminaisuus ja särmikkyys häiritsee osalta, honotusta tosin ei ole laisinkaan. Kevyen yläbasson ja sihisevän diskantin kombinaatio yhdistettynä voimattomaan ja tunkkaiseen keskialueeseen, tekee Martin Strausbrachelin kuutamosonaatin vasemmasta kiveksestä hieman liian karvaan makuisen joskaan ei yhtä tulisen Kuin Eräpuun vaimon kaulimen sivallus helläsärön rikkoessa kuuntelutuokion."