Lapsen kanssa reissatessa mennään lapsiystävällisiin paikkoihin. Saan erityistä mielihyvää siitä, kun viereisen pöydän muksu rääkyy eikä vanhemmilla ole mitään auktoriteettia, ja oma poika (3v) käyttäytyy kuten ravintolassa kuuluu. Ja jos ei käyttäydy, viimeinen asia mitä mä teen on se että pilaan muiden ihmisten ravintolaillan jäämällä sen muksun kanssa sinne. Ehkä raflaillat on mulle sitten vaan liian spessuja.
Kahdestaan emännän kanssa reissatessa mennään helvetin kauaksi lapsiystävällisistä paikoista. Vika ei ole niissä lapsissa, vaan niiden vanhemmissa.
Joku vertasi lasten kasvattamista koiraan. Hieman ehkä ontuva vertaus, mutta sen verran siinä on perää, että jos ei auktoriteetti riitä olemaan koiralle johtaja, ei se riitä myöskään lapselle. Koira on huomattavasti yksinkertaisempi ja ennalta ennustettavampi otus.
Jokainen voi tuolla koiran ulkoiluttajia katsoessa todeta, kuinka helvetin monella johtajuus on ihan päin helvettiä. Siitä sitten laskemaan kuinka monella niistä on lapsia ja vetämään johtopäätökset.
Terveisin perheenisä jolta jatkuvasti ihmetellään että miten muksu ja koira voi olla niin hyvin ruodussa. Täysin laillisin keinoin, ilman väkivaltaa tai mitään muutakaan arveluttavaa. Ihan puhtaalla maalaisjärjellä. Jaksan aina kummastella tätä, että loppupeleissä näin yksinkertaisia asioita ei hanskata yhtään mitenkään, vaikka löytyy vuosikausien korkeakoulututkinnot.
Otetaan ne toisetkin huomioon, niin nekin ottavat meidät. Jos mulla olisi sellainen tilanne, että muksu olisi lennolla kipeä ja rääkyisi sen takia, tiedostaisin sen, että kanssa matkustajia vituttaa ihan varmasti vähintään yhtä paljon kuin muakin, ja kävisin reilusti kertomassa, että pahoittelut, mutta muksu on kipeä ja rääkyy sen takia.
Eräs tähän liittyvä esimerkki löytyy lähipiiristä, jossa ala-asteen viimeisillä luokilla olevat veljekset ovat vitun kranttuja ruokapöydässä. Siis eivät allergisia, vaan eivät vaan suostu syömään kun eivät tykkää. Vanhemmat tekevät pahimmillaan itselleen yhtä safkaa, toiselle pojalle toista ja toiselle pojalle kolmatta safkaa. Mä oon varmaan ihan paska faija, kun mä teen tasan yhden ruoan, ja jos ei maistu niin olkoon syömättä. Kummasti lapsi oppi pirun nopeasti, että sitä syödään mitä eteen tuodaan kun nälkä yllätti.
edit. ja käyttäytyminen julkisilla paikoilla koskee kaikkia paikkoja, ja niissä käyttäydytään samalla tavalla. Täten myöskään joka mestaan mennessä ei tartte erikseen harjoitella, miten niissä käyttäydytään.
Eikä kuulu se vittumainen huminakaan koneessa..
