- Liittynyt
- 10.7.2003
- Viestejä
- 1 587
Lapsi osaa ja äiti osaa, nukkua ja nukuttaa. Piste.
"Finnmatkat kokeilee lomalentoja, joilla osa koneesta on varattu yli 12-vuotiaille"
- Keskustelun aloittaja Aschenisto
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 28.10.2002
- Viestejä
- 8 220
Höpöhöpö :D
- Liittynyt
- 14.11.2007
- Viestejä
- 2 245
Huomaa että sulla ei ole omia lapsia, saati mitään käsitystä niistä.
Deleted member 96894
No onhan tossa sen verran perää, että jos lapsi ei ole tottunut nukahtaan muuten kun omaan sänkyyn tiettyjen rutiinien jälkeen, niin ei "osaa" nukahtaa vieraassa paikassa. Varmaan Hipankin lapset sen verran reissanneet vieraassa paikassa, lentokoneessa, hotellissa tai vaikka autossa nukahtaminen oo tuon takia ongelma, mutta oikeasti on olemassa lapsia joiden nukuttaminen oudossa paikassa ei tahdo onnistua millään. Vanhempien "osaamista" kai siinä on lähinnä se, ettei koteloidu sinne kotiin tuttujen iltarutiinien turvaan kunnes ipana on kouluikäinen. Ainakin mun lähipiiristä löytyy paljonkin äitejä joille ajatuskin viikonloppureissusta on kauhean stressin paikka, koska iltarutiinit kärsii ja sitten ne ei nukahda. Silti ehkä totuttaminen ois parempi sano kun opettaminen.
Ja joo joo, mulla ei ole lapsia joten en voi tietää mistään mitään.
Ja joo joo, mulla ei ole lapsia joten en voi tietää mistään mitään.
- Liittynyt
- 28.10.2002
- Viestejä
- 8 220
Sulla on ihan hyvä pointti, mutta ei ne mun lapset lentokoneessa nukkuneet. Eikä juurikaan autossa malta nukkua elleivät sitten ole tosi väsyneitä. Mutta lasten nukahtainen ei ole vanhempien TAIDOISTA juurikaan kiinni (siksi sen todellakaan puhuisi osaamisesta). Lapsi nukkuu, jos sitä nukuttaa. Jos sitä ei nukuta, se ei nuku. Virikkeet ja tottumukset vähän sotkee tätä yksinkertaistettua väittämää, mutta jotakuinkin niin se menee.
Se on kyllä totta, että jos perhe koteloituu kotiin niin reissun päällä voi olla hankalaa, koska lapset ovat hyvin kiinni totutuissa rutiineissa.
Mä olen hyvä esimerkki siitä, ettei ole kauheasti rutiineja. Mulla on tarkkaavaisuushäiriö ja kaikenlaisissa rutiineissa pysyminen on haastavaa. Se näkyy sitten kotona ja se näkyy myös lapsissa. Tosin esikoinen on samanluontoinen kuin minä eikä rutiineista juurikaan piittaa ja toimii aika hyvin vaihtelevissa tilanteissa. Sen sijaan nuoremmalle lapselle on syntymästä asti ollut rutiinit tärkeitä. Nälkä ja uni ovat luonnostaan tulleet tietyin ajoin (toisin kuin esikoisella). Siinä on ollut opettelemista itsellä, kun lapsi huutaa nälkää tasan 4 tunnin kuluttua ruoasta, kun esikoinen saattoi olla 6 tuntia syömättä ihan nätisti. Sama unien kanssa. Esikoinen nukkui missä sattui ja milloin sattui. Nuorempi taas nukkui joka päivä samaan aikaan eikä yhtään tykännyt, jos oltiin silloin liikenteessä tai oli jotain häiriötä.
Sitten arkena täällä kotona. Jos meidän päivä on ollut rutiiniton (sitä on hyvin usein ja näin lomalla jatkuvasti) niin molempien lasten nukkumaanmeno on enemmän tai vähemmän sähläämistä (kiitos add-äidin). Jos taas päivä on ollut rutiinipäivä, asiat tapahtuneet about samalla tavalla ja samaan aikaan totutusti (tätä on työssäoloaikana hyvinä päivinä) niin nukkumaanmenokin on rauhallisempaa ja toimivampaa (kiitos skarppaavan äidin).
Lapset ovat ihmisiä ja yksilöitä. Heillä on oma persoonansa, oma tempperamenttinsa. Ei se vaan mene samalla tavalla kaikkien lasten kanssa niin kuin ei mene aikuistenkaan kanssa. Yksi toimii yhdelle, toinen toiselle, sitten on satunnaismuuttujat ja kaaosteoria ( ;) ). Moniin asioihin voi vaikuttaa, mutta ei kaikkeen.
Jos vanhempi ei edes yritä niin on selvää, ettei mistään tule mitään, mutta vaikka olisi osaava ja taitava vanhempi niin kaikki voi mennä silti pieleen.
