Failureen treenaaminen

[mikasa90]

Omia kokemuksia failureen paukuttelimisesta. Ku isot pojat neuvo et reenaat vaan natikkana samallalailla kun me, annoin 3-4 kk aikaa tähän. Tuloksena oli et koskaan en oo ollu näin väsyny. Väsymys jatku varmaan 2viikkoo tän jälkeen ku lopetin.
Ei sovi mulle. JOs vaikka kuvitellaankin et kehittysin- mitä en usko, vähän paremmin niin ei vittu ole sen väsymyksen väärti. Ihan perseestä. Ja söin varmasti tarpeeks.

En oo vaa riittävän macho.

 

[LihavaSika]

Omia kokemuksia failureen paukuttelimisesta. Ku isot pojat neuvo et reenaat vaan natikkana samallalailla kun me, annoin 3-4 kk aikaa tähän. Tuloksena oli et koskaan en oo ollu näin väsyny. Väsymys jatku varmaan 2viikkoo tän jälkeen ku lopetin.
Ei sovi mulle. JOs vaikka kuvitellaankin et kehittysin- mitä en usko, vähän paremmin niin ei vittu ole sen väsymyksen väärti. Ihan perseestä. Ja söin varmasti tarpeeks.

En oo vaa riittävän macho.

Sama tulee itselle jos hullun raivolla treenaa,paljon sarjoja jne.Väsymys,ärtyneisyys,libidon lasku.Ulkoinen testo ei oireita poista,mikä itsellä käytössä.
Tilanne voisi olla eri jos ei olisi työ harrastusta haittaamassa.

 

[Iso-Allu]

Sama tulee itselle jos hullun raivolla treenaa,paljon sarjoja jne.Väsymys,ärtyneisyys,libidon lasku.Ulkoinen testo ei oireita poista,mikä itsellä käytössä.
Tilanne voisi olla eri jos ei olisi työ harrastusta haittaamassa.

Kyllä se kroppa lopulta väsyy kun kovaa tehdään. Testot päällä pystyy tekemään kovempaa ja palautuu nopeammin, mutta levätä täytyy silti jokaisen.

 

[LihavaSika]

Kyllä se kroppa lopulta väsyy kun kovaa tehdään. Testot päällä pystyy tekemään kovempaa ja palautuu nopeammin, mutta levätä täytyy silti jokaisen.

Totta,ei lepoa pysty millään korvaamaan.

 

[SmiStu]

Kyllähän se jatkuva failureen treenaaminen väsyttää kropan vallankin, jos on fyysinen työ ja vaikkapa pieniä/nuoria lapsia. Koko valveilla olo suorittamista ja monesti yöunet liian lyhyet ja huonolaatuiset.

On sille paikkansakin, mutta silloin pitää osata kuunnella omaa kehoa ja keventää ajoittain.

 

[Roboz]

Omia kokemuksia failureen paukuttelimisesta. Ku isot pojat neuvo et reenaat vaan natikkana samallalailla kun me, annoin 3-4 kk aikaa tähän. Tuloksena oli et koskaan en oo ollu näin väsyny. Väsymys jatku varmaan 2viikkoo tän jälkeen ku lopetin.
Ei sovi mulle. JOs vaikka kuvitellaankin et kehittysin- mitä en usko, vähän paremmin niin ei vittu ole sen väsymyksen väärti. Ihan perseestä. Ja söin varmasti tarpeeks.

En oo vaa riittävän macho.

Etkös lukenut, kun tuossa totesin, että sen failuren voi saavuttaa joko fiksusti tai tyhmästi. Yleensä siihen pyritään tyhmimmällä mahdollisella tavalla, ts. rasittamalla kehoa liikaa ylikuormilla. Ajattele näin: Voit ottaa sen failuren joko tekemällä maksimiykkösiä maastavedossa, tai sitten puolella maksimista niin pitkiä sarjoja, ettei enää pysty. Ensinmainitulla pakotetaan se failure, viimemainitulla enemmänkin suostutellaan se esiin = paljon parempi ratkaisu. Todellisuudessa se ei mene ihan noin yksioikoisesti, koska se failureen suostuttelu vaatii tietyt reunaehdot, esim. kunnollisen liikeradan ja venytykset rasituksessa, mutta lopputulos on enemmän, kuin failureen pakottamisessa maksimiykkösillä. Ei se äärimmäinen ponnistus yhdellä toistolla ole mikään ainoa tie onneen, koska tämä pehmeämpi menetelmä kasvattaa sekä voimaa, että kokoa nopeammin. Sitä on vaan niin kovin vaikea uskoa, ja vielä vaikeampi kokeilla, oppimiskynnys näyttää olevan ylivoimainen useimmille..

 

[mikasa90]

Etkös lukenut, kun tuossa totesin, että sen failuren voi saavuttaa joko fiksusti tai tyhmästi. Yleensä siihen pyritään tyhmimmällä mahdollisella tavalla, ts. rasittamalla kehoa liikaa ylikuormilla. Ajattele näin: Voit ottaa sen failuren joko tekemällä maksimiykkösiä maastavedossa, tai sitten puolella maksimista niin pitkiä sarjoja, ettei enää pysty. Ensinmainitulla pakotetaan se failure, viimemainitulla enemmänkin suostutellaan se esiin = paljon parempi ratkaisu. Todellisuudessa se ei mene ihan noin yksioikoisesti, koska se failureen suostuttelu vaatii tietyt reunaehdot, esim. kunnollisen liikeradan ja venytykset rasituksessa, mutta lopputulos on enemmän, kuin failureen pakottamisessa maksimiykkösillä. Ei se äärimmäinen ponnistus yhdellä toistolla ole mikään ainoa tie onneen, koska tämä pehmeämpi menetelmä kasvattaa sekä voimaa, että kokoa nopeammin. Sitä on vaan niin kovin vaikea uskoa, ja vielä vaikeampi kokeilla, oppimiskynnys näyttää olevan ylivoimainen useimmille..

Vetelin failurea about 6-8(10) toistoilla pääsääntösesti. Mavee en tehny. Mulla oli tollanen jordan petersmäinen mentaliteetti eli liike hyvin stabiloitu.

JOtain tyyliin tällänen, tekniikka ja sarjan tiukkuus. Useesti jätin ton epäonnistuneen toiston veks:


View: https://www.instagram.com/p/C0jEA9dMm98/?img_index=1

 

[_Jemis_]

Kas, olen missannut kiinnostavan keskustelun Tässä on aika monta kulmaa mistä lähestyä. Aloittelijallehan failure ei ole millään tavalla relevantti asia, koska tekniikka ei pysy kasassa failurea lähestyttäessä = loukkaantumisriski.

a) Mitä failurella tarkoitetaan? Failure hyvällä tekniikalla vai kun rauta ei vaan enää nouse edes pienellä body englishillä? Miten failure tunnistetaan, mikäli failure määritellään hyvän tekniikan pettämiseksi?
b) Puhutaanko moninivelliikkeistä vai yksittäisistä lihasryhmistä?
c) Tarkoitetaanko failurella kaikkia settejä vai viimeistä settiä?
d) Failure voimanostossa vai bodailussa?
e) Failuren vaikutus palautumiseen? Jos failure hidastaa liikaa palautumista, sitten se ei ole hyvä juttu ja käy itse asiassa päinvastoin, kuin noissa tutkimuksissa esitetään.

Jos nyt oletetaan, että puhutaan perusbodailusta ja moninivelliikkeistä (penkki, pystypunnerrus, kulmasoutu, leuat ym.), olen itse havainnut, että viimeisen setin vieminen täydelliseen failureen (ja sen yli) on tuonut ihan uutta tulosta treenaukseen. Jos teen vaikka kolme sarjaa, pari ekaa toimivat hyvänä henkisenä ja fyysisenä lämppänä viimeiselle "naama-irti"-setille, jonka vien yleensä "yli" failuren esimerkiksi lepäämällä 15 sekuntia ensimmäisen failuren jälkeen ja sitten teen pari kolme toistoa lisää. Tätä jatketaan, kunnes ei enää nouse tai formi hajoaa kunnolla. Mavessa ja kyykyssä en tätä kuitenkaan harrasta, vaan niissä pitää pärjätä failuren kutittelulla ihan loukkaantumisriskin vuoksi.

Jos puhutaan perusbodailusta ja pienempien lihasryhmien rankaisusta kuten hauiskäännöstä tai etureisilaitteesta, näkisin, että kaikki setit voi viedä failureen. Aika brutaalia & vie energiaa, mutta toimii ilman sen suurempaa loukaantumisriskiä.

Voimanostossa ja pienemmissä toistoalueissa (1-4) failure ei näytä olevan kovin relevantti asia, koska voima kasvaa ilmankin.

2024 trendinä on tieteen kautta peilaus. Harmi vaan, että harvalla on osaamista tulkita, mitä tutkimus oikeasti sanoo. Tutkimuksissa on tiukat rajaukset, spesifit tutkimuskysymykset ja perushypoteesit, joiden pohjalta tutkimus suoritetaan. "Failure on hyväksi"-tutkimus ei siis välttämättä kerro lainkaan siitä, mistä jengi luulee sen kertovan.

 

[Roboz]

Kas, olen missannut kiinnostavan keskustelun Tässä on aika monta kulmaa mistä lähestyä. Aloittelijallehan failure ei ole millään tavalla relevantti asia, koska tekniikka ei pysy kasassa failurea lähestyttäessä = loukkaantumisriski.

a) Mitä failurella tarkoitetaan? Failure hyvällä tekniikalla vai kun rauta ei vaan enää nouse edes pienellä body englishillä? Miten failure tunnistetaan, mikäli failure määritellään hyvän tekniikan pettämiseksi?
b) Puhutaanko moninivelliikkeistä vai yksittäisistä lihasryhmistä?
c) Tarkoitetaanko failurella kaikkia settejä vai viimeistä settiä?
d) Failure voimanostossa vai bodailussa?
e) Failuren vaikutus palautumiseen? Jos failure hidastaa liikaa palautumista, sitten se ei ole hyvä juttu ja käy itse asiassa päinvastoin, kuin noissa tutkimuksissa esitetään.

Jos nyt oletetaan, että puhutaan perusbodailusta ja moninivelliikkeistä (penkki, pystypunnerrus, kulmasoutu, leuat ym.), olen itse havainnut, että viimeisen setin vieminen täydelliseen failureen (ja sen yli) on tuonut ihan uutta tulosta treenaukseen. Jos teen vaikka kolme sarjaa, pari ekaa toimivat hyvänä henkisenä ja fyysisenä lämppänä viimeiselle "naama-irti"-setille, jonka vien yleensä "yli" failuren esimerkiksi lepäämällä 15 sekuntia ensimmäisen failuren jälkeen ja sitten teen pari kolme toistoa lisää. Tätä jatketaan, kunnes ei enää nouse tai formi hajoaa kunnolla. Mavessa ja kyykyssä en tätä kuitenkaan harrasta, vaan niissä pitää pärjätä failuren kutittelulla ihan loukkaantumisriskin vuoksi.

Jos puhutaan perusbodailusta ja pienempien lihasryhmien rankaisusta kuten hauiskäännöstä tai etureisilaitteesta, näkisin, että kaikki setit voi viedä failureen. Aika brutaalia & vie energiaa, mutta toimii ilman sen suurempaa loukaantumisriskiä.

Voimanostossa ja pienemmissä toistoalueissa (1-4) failure ei näytä olevan kovin relevantti asia, koska voima kasvaa ilmankin.

2024 trendinä on tieteen kautta peilaus. Harmi vaan, että harvalla on osaamista tulkita, mitä tutkimus oikeasti sanoo. Tutkimuksissa on tiukat rajaukset, spesifit tutkimuskysymykset ja perushypoteesit, joiden pohjalta tutkimus suoritetaan. "Failure on hyväksi"-tutkimus ei siis välttämättä kerro lainkaan siitä, mistä jengi luulee sen kertovan.

Olen käsittänyt niin, että failurella voidaan tarkoittaa montaakin eri asiaa, mutta kaikki merkitykset eivät ole positiivisia. https://www.youtube.com/@RenaissancePeriodization mukaan on aika paljonkin eri asia, tehdäänkö se failure maksimipainoilla runttaamalla, vai tarkoituksenmukaisella, perinpohjaiseen failureen tähtäävällä harjoituksella. Ko. kanavan materiaalissa tehdään kohdistettua treeniä tietyllä tapaa failureen, siinä keskiössä ei ole käytetty maksimipaino, vaan tieteellinen lähestyminen asiaan.

Sen sijaan että tehdään se failure vaikka esim. viidellä sarjalla jokaiseen painoa lisäten kunnes ollaan maksimissa, tässä tekniikassa valitaan noin 70% maksimista kuorma, tehdään sillä niin monta ko. tekniikan mukaista toistoa kuin suoralla sarjalla tulee, ja sitten haetaan se failure tekemällä loput sarjat samalla, hiukan korotetulla/lasketulla kuormalla samaan toistomäärään, kunnes se lihas ei enää pysty.

A. Käytetään kohtuullista vastusta B. Tehdään pitkiä, yli 10 toiston sarjoja, C. Tehdään kaikki toistot positiivinen tahti nopealla ponnistuksella, jolloin kiihtyvyys tekee siitä kohtuullisesta kuormasta raskaammaksi, tehdään negatiivinen tahti hidastetusti ja huolella, ja nagatiivisen tahdin lopuksi pidetään lihasta venytyksessä ko. kuorman kanssa. D. käytetään rest-pause- menetelmää, jotta saadaan sarjat loppuun. Ts. jos ensimmäiseen sarjaan tulee 16 toistoa, kaikki loputkin sarjat tehdään 16 toistoon asti, joko muutaman sekunnin lepotauoin, dropsettinä tms.

Homman pointti on se, että ko. venytys kuorman alla kiihdyttää lihaksen ns. hypertrophya enemmön kuin mikään muu, itseasiassa monta kertaa enemmän. Toisaalta, kun käytetään kohtuullista kuormaa, hyvää liikerataa ja ko. tekniikkaa, lihakset ei pauku paskaksi sen kuorman alla, nivelet ei hajoa jne. kuten maksimipainotreenissä.

Olen tätä kokeillut nyt muutaman kuukauden verran, toimii varsin hyvin. Ts. kun tekee toistot huolella, käyttää koko liikerataa, antaa venytystä kuorman alla, vaikka käytän kuormia paljon alle maksimin, lihas huutaa hoosiannaa ja domssit alkavat jo samana päivänä. Tsekkaa ko. kanavaa, soveltaa sieltä kokeeksi omaan treeniin, kertoo sitten miten meni. Siinä on muutama huomioitava seikka: pitää korjata ne liikeradat kuntoon, tehdä aina lihaksen liikeradan koko pituudella. Pitää olla pokkaa tehdä kohtuullisella kuormalla, ja puhtaasti, jotta löytää sen tuntuman.

Positiivista tässä on se, että se lihas hermottuu ihan dorkan nopeasti, kehitys on kiivasta, ja kehon liikkuvuus vaan paranee koko ajan. Negatiivista tässä on se, että se on aivan vitun raskasta, ja kipukynnystä tämä rassaa ihan uudella tavalla ja tekee sen huolella. Ei yhtään kaduta että ryhdyin kokeilemaan, paitsi hauskaa, tämä on oikeasti myös tehokasta..

 

[SmiStu]

Sitten on myös henkinen failure