sterpuska sanoi:
Ja mikään ei ole niin Suloisen ihanaa kun 4 vuotias itkee korvan ´vieressä 5tuntia jotain Keleen smurffia.
Tuskin voi oikeampaan osua..
Eilen jouduin kuuntelemaan noin 2min kauppajonossa, kun ~5v tyttö mankui ja parkui äidiltään, että haluaa mäkkiin syömään. Minulla meinasi särkyä pää jo siinä ajassa, en halua edes kuvitella mitä tuo äiti joutui kestämään.
En ole tietääkseni koskaan mitään happymeal-leluja omistanut, legot olivat paljon parempia :D mutta tuli sitä itsekkin 17v ikävuoteen asti mäkissä ravattua, tuhansia ja taas tuhansia markkoja sinne kannettiin. 17v iässä oli "strategiset" mitat 178cm/117kg (meinaa tulla puklapukla kun ajattelee edes tuota), salilla sentään joskus kävin - ylätaljalla eteen (~leuanveto) 40kg, penkissä suunnilleen saman verran ja cooperin testissäkin vierähti 20 min. Onnekseni olin jollain ihmeellä saanut haalittua itselleni naisseuraa, joka sitten jätti - seurauksena valaistuminen aavistuksen terveellisemmistä elämäntavoista. Tai no tervettä ja tervettä.. ;)
Mitä nyt itse pelkään, on se että kun tuota jälkikasvua onnistuu hankkimaan, niin millä ilveellä ne riiviöt saa pidettyä erossa ranskalaisista perunoista, sokerimössöstä ja pleisteissönistä? Pelkkä urheiluun kannustaminen tuskin auttaa, kun kouluissa ja etenkin sen jälkeen koulukaverien kanssa vietetyllä ajalla niitä asenteita - mäkkiruoka on hyvää, terveysruokaa pakkosyötetään ja miksi juosta pallon perässä kun voi istua sohvalla ohjain kädessä - kuitenkin opitaan?
Kaipa se on oma esimerkki kuitenkin tärkeimpiä tekijöitä, ainakin voisin näin kuvitella, sillä omat vanhempani eivät ennen 'valaistumistani' tainneet juuri lainkaan urheilua harrastaa (nykyisin jopa pelaan heidän kanssaan sulkaa) - ja eihän se syy nyt minussa voinut olla :D