Taisit jo saada riittävät vastaukset, mutta tuo mainitsemasi yksityiskohta, että treenin puolivälissä vetää olon veltoksi, viittaa mielestäni lähes varmuudella verensokerin heittelyyn eli nopeaan laskuun just siinä vaiheessa treeniä. Pyri löytämään juuri sinulle sopiva tapa pitää veren sokeri tasaisena pitkin päivää ja varmista, että se on perustasolla ennen treeniä, jotta treenin aikana ei tule nopeaa romahdusta. Normiruoka säännöllisin välein, sokerit pois, riittävä nesteytys vedellä, ja näiden oikea ajoitus treeniin nähden, sen pitäisi riittää.
Tähän muuten liittyy mielenkiintoinen väite mitä on lähiaikoina kuulunut muutamastakin lähteestä. Pitäisi melkein perustaa ketju tälle missä ihmetellään pitääkö paikkansa vai ei. Väite siis kuuluu niin, että katabolia on ihan yhtä tärkeää kuin anaboliakin ja treenin kuuluukin olla mahdollisimman katabolista jotta kontrasti anaboliseen tilaan olisi mahdollisimman suuri. Silloin siitä anabolisesta tilasta saa suuremman yksittäisen hyödyn.
Ei kyllä muista lähdettä, mutta ei se mikään järin virallinen ollut. Joku täälläkin kyllä mainitsi asiasta jotain jossain. Ja voihan se periaatteessa tarkoittaa treenaamista hirveässä energiavajeessa, mutta käytännössä taas tuskin treenitehoista kannattaa hirveästi tinkiä. Kai se on tasapainoilua.
Nimenomaan. Mulla ei iske puntilla ikinä mikään makaronina lattialle-väsymys, vaikka tommonen perus aeroobbinen kunto onkin varmaan ihan perseestä. Treenit on venynyt pisimmillään 3,5 tuntiin sis. ison volyymin kyykyt, mavet, yläkerran punnertelut sun muut. Toki palautukset on ollu voimailutyypillistä viittä minuuttia, mutta ei mulla kunto missään vuorosarjabodailussakaan kovin äkkiä kyykähdä. Ilman aminohappoja ja gaspin hupparia.
Itse uskon että jotkut vaan saa oikeasti hakattua sen lihaksen loppuun ja siksi riittää vaikka se nelijakoinen viikkoon kun itsellä ei pito pipossa riitä siihen niin pitää käydä useammin.
Kyllä. Monet treenienkat on tullut mielentilassa, kun ennen treeniä ei tippaakaan kiinnosta ja sitä on miettinyt pitäisikö keksiä itselleen joku veruke olla menemättä salille. Mutta kun sinne saa itsensä raahattua, niin sitä jotenkin syttyy siihen hommaan ja treenin jälkeen on aika tyytyväinen, että tuli lähdettyä.
