Energia ja motivaatio loppu

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja werox
  • Aloitettu Aloitettu
Eikä siihen ammattilaistakaan tarvita, vaan joku muu ihminen jolle puhua ja joka osaa kuunnella. Kuuntelu on vaan se taito, mikä harvalla on.

Mutta asiaan, tarviiko elämässä olla koko ajain jotain jota havitella. Mitäs elämä vaan nyt ja tässä? Nauti ja tee niitä asioita joista pidät. Ei koko ajan tarvi kehittää itseään ja mennä eteenpäin.

Aloita joku uus harrastus josta saat uutta sisältöä, jos arki on harmaata.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Haisee siltä, että testosteronit on alhaalla, se tuo mukanaan haluttomuutta kaikkeen. Aloitekyky laskee ja muutenkin olo on semmoista kovin vaisua kaikilta osin. Kandee mittauttaa ne ekana ennenkuin kelaa edes mitään muita lääkkeitä.
 
Tärkeintä on, että myönnät itsellesi nyt sen, että on tehtävä jotain. Been there, done that. Moneen kertaan. Mene ammattilaisen juttusille, asioilla on tapana järjestyä. Ei kannata sinnitellä yksin ilman apua, jos elämästä ei voi nauttia.
 
werox sanoi:
Terve

En tied onko tämä joku tyypillinen vaihe elämässä mutta jotenkin tuntuu kaikki turhalta eikä ole motivaatioota tehdä mitään . Nautin treenaamisesta, käyn töissä ja elän suht. normaalia elämää, enkä väitä että olisin masentunut. Mitään uusia harrastuksia en kaipaa enkä ole yksinäinen mutta tuota draivia päästä eteenpäin työelämässä on kadonnut. Ei maistu enää nähdä kavereita viikonloppuisin, elämä tuntuu jotenkin oravanpyörältä. Johtuukohan siitä että vuosia on tullut lisää mittariin? Ehkä ei enää jaksa unelmoida tulevaisuudesta?
Click to expand...

Kuulostaa siltä, että oot kasvanu aikuiseksi. Siinä kohtaa nuoruuden intohimot palaa loppuun ja tilalle tulee uusia. Monesti tätä kauhistellaan ja surkutellaan, että elämä on ohi jne... Kyse on kuitenkin luonnollisesta asiasta. Ihan niinkuin lapsuuden loppuminen teininä, kun leikit lakkasi kiinnostamasta ja tilalle tuli mopot, tytöt, urheilut jne... Jos kolmekymppinen mies leikkisi legoilla niin se olisi lievästi outoa. Samalla tavalla ne teinipojan intressit on jossain vaiheessa nähty. Tämä aika jota elämme tuntuu jotenkin kannustavan ikuiseen teini-ikään, joten aikuisuuden tavoitteluun on harmillisen vähän oppia saatavilla. Näin ollen mies jää helposti hieman kujalle, kun pahin kiimasumu hälvenee ja olisi aika katsoa eteenpäin.

Itse tajusin jossain välissä, että elämässä on kyse tunteista ja niiden seuraamisesta. Tärkein tunne miehelle on ylpeys siitä mitä tekee. Jos se tunne on kateissa niin elämä alkaa savuttaa joka sektorilla. Jos mies tuntee ylpeyttä omasta tekemisestään ja muistaa samalla olla ystävällinen muille ihmisille niin muut jutut seuraa perässä. Tulevaisuuden haaveilu ei koskaan lopu ellei sitä lopeta. Pahin uhka omille haaveille on niiden torppaaminen turhalla nöyristelyllä ja järkeilyllä. Elämään tarvitaan johtotähdeksi visio joka täyttää miehen ylpeydellä ja ilolla. Se on meillä kaikilla, kun sen vaan saa näkyviin. Tämä saattaa vaatia jonkun aikaa aktiivista haaveilua. Loppu on sitten vaan suorittamista. Mitä ikinä se onkaan niin se vaatii luultavasti säkrifaissia jonkun itseä suuremman asian eteeen. Mulla tämä toteutuu käytännössä pitkälti perheenisän hommissa. Sama polku sopii varmasti monelle muullekin. Keskiluokkainen elämä ei ole sattumalta muodostunut massojen suosimaksi elämäntavaksi. Moni astuu sille ilman kummempaa pohdiskelua tai kriiseilyä, mutta varmaan useimmilla on omat kasvukipunsa jossain elämän siirtymävaiheista. Polkuja on varmasti useita ja omastaan saa vihiä vaikkapa listaamalla omia esikuviaan. Oikeita tai fiktiivisiä miehiä joita itse kunnioittaa ja katsoo ylöspäin. Sitten tarvitsee vain kysyä, että kuinka minä voisin käytännössä olla kuin Walt Kowalski? :cool:
 
Olen joskus miettinyt näitä "7 vuotta Tiibetissä" tyylisiä retriittejä ja sitä mitä sellaisella tapahtuisi itselleen. Mitä enemmän olen nyt vanhempana miettinyt asioita, seurannut yhteiskuntaa ja koittanut ymmärtää syy/seuraus ketjuja, sitä voimattomaksi ja merkityksettömäksi itseni tunnen ja joskus jopa kuvotusta ihmiskuntaa kohtaan. Kun taas toisaalta pienessä laskuhumalassa laiturilla makoillessa hyvien ystävien kanssa tähtitaivasta tuijottaessa tulee fiilis että kaikki on just niin kuin pitääkin...

Olen jo tottunut näihin omien fiilisten heittelyihin ja tosiaan saatan ohjata omaa energiaa nykyään harrastuksiin, sali, valokuvaus yms, mutta koitin kai sanoa että ristiriitaisia fiiliksiä ja olotiloja on varmaan hyvin monella, ja joskus ne menee ohi itsestään, joskus se vaatii selkeän prosessin tai suoran harhautuksen että ei jää jumiin siihen prosessiin.
 
Mike sanoi:
Haisee siltä, että testosteronit on alhaalla, se tuo mukanaan haluttomuutta kaikkeen. Aloitekyky laskee ja muutenkin olo on semmoista kovin vaisua kaikilta osin. Kandee mittauttaa ne ekana ennenkuin kelaa edes mitään muita lääkkeitä.
Click to expand...

Töiden puolesta kun reissailen ja usein joutuu helvetin kattaviin terveystarkastuksiin. Pari vuotta sitten terveystarkastuksessa lääkäri kysyi, että mitä haluat tarkastaa. Sanoin että testot, olenhan jo yli kolmekymppinen. Sanoin että on väsynyttä eikä oo energiaa ja mikään ei maistu.

Lääkäri melkein hyökkäsi päälle, syyllisti ja tivasi minkä takia pitäis testata. Ei testata. Eikä myöskään testattu.
En tiedä oliko lääkärillä omia onglemia vai mikä oli juttu. Kustannuksetkin olisi meny firmalle.
 
Mike sanoi:
Haisee siltä, että testosteronit on alhaalla, se tuo mukanaan haluttomuutta kaikkeen. Aloitekyky laskee ja muutenkin olo on semmoista kovin vaisua kaikilta osin. Kandee mittauttaa ne ekana ennenkuin kelaa edes mitään muita lääkkeitä.
Click to expand...
Ei mshdollista tällä hetkellä koska kuurilla ja panettaavoi olla että estrogeenit korkealla mutta en usko sitäkään. Sama fiilis sekä testolla ett ilman
 
gonzaless sanoi:
Töiden puolesta kun reissailen ja usein joutuu helvetin kattaviin terveystarkastuksiin. Pari vuotta sitten terveystarkastuksessa lääkäri kysyi, että mitä haluat tarkastaa. Sanoin että testot, olenhan jo yli kolmekymppinen. Sanoin että on väsynyttä eikä oo energiaa ja mikään ei maistu.

Lääkäri melkein hyökkäsi päälle, syyllisti ja tivasi minkä takia pitäis testata. Ei testata. Eikä myöskään testattu.
En tiedä oliko lääkärillä omia onglemia vai mikä oli juttu. Kustannuksetkin olisi meny firmalle.
Click to expand...
Saa kyllä jos ite maksaa mutta nuo tuöterveyslääkärit ovat kyllä sellaisia....
 
werox sanoi:
Kyllä treenaan, siivoan ja hoidan ne asiat enkä ole ajatellut itsemurhaa. Ei ole enää sitä fiilistä kuin 15 vuotiaana perjantailtana tiesi että nyt saa juoda kaljaa, ei ole mitään mitä odottaa ei mitään kiksejä
Click to expand...

Ajan kuluessa sä sitten todennäkösesti löydät ratkaisun tuohon.
 
Pitää oppia elämään sitä arkea, yks mikä vaikuttaa positiivisesti fiiliksiin on musiikki.
Musiikin kuunteluakin voi harrastaa, kohtuu halvalla saa jo stereolaitteiston, joilla musiikki kuulostaa siltä kuin sen pitääkin.
Ero perussetteihin on huima, jo ihan integroidulla vahvistimella ja pienillä jalustakaiuttimilla saa jo kunnon soundin
musan kuunteluun ei oikeastaan tarvita mitään subbareita, kunhan kaiuttimet on hyvät.

Tee BDI kysely ja laske pisteet, ja joskus ne pällilääkketkin auttaa siinä, että ns. pääsee alkuun, jos tuntuu että asioiden aloittaminen on hankalaa.
Suosittelen myöskin psykiatrilla käyntiä ja keskustelutuokioita, itselläni on ollut viimeisen 10 vuoden ajan keskusteluapua ja kyllä se auttaa.

Miten sosiaaliset suhteet?
Onko sulla paljon kavereita, oikeita kavereita, sellasia joille voi puhua mistä vain.
Oletko yksinäinen?
Moni on sanonu että oot vaan vanhenemassa, mutta itse en usko sen olevan sitä, koska itsellä on olo ollut sitä seesteisempi mitä vanhemmaksi olen tullut, mulla tosin on elämänlaatu parantunut muista seikoista johtuen.

Kiinnostaako sinua asiat, joista ennen sait mielihyvää?
Joskus voi sairastaa vaikkapa keskivaikeaa masennusta, ihan huomaamattaan.
Tee ihmeessä tuo BDI-testi, varmaan löytyy netistäkin, sitten lasket pisteet.
Sitten menet sinne psykiatrille.
 
@werox Hei, kiinnostaisi tietää onko tunnetilasi/oireesi jatkuvia vai ilmentyykö silloin tällöin pahempina? Tuleeko sinulle erilaisia päiviä että oletkin virkeämpi ja innostuneempi jostakin?

Itselläni on vähän samankaltaisia tunnetiloja että ei oikein innostu mistään, viime ajat on mennyt siihen että herään, töihin, kotiin nukkumaan selaan puhelinta, syön jotakin selaan puhelinta, nukkumaan. Viikonloppu menee samoissa merkeissä paitsi en ole töissä.

Sama periaate jatkunut aika kauan jo toki välillä ollut viikonloppu menoa yms mutta kun ne on niitä pieniä iloja, muuten tuntuu aika harmaalta ja tylsältä. Mutta se kun ei jaksa tehdä mitään, voimat on loppu vaikka en nyt niin vastuullisessa duunissa olekaan mutta silti. Unta tulee 5-6 tuntia, siihen olen tottunut jo että uni ei vaan tule ajoissa. Ruokahalu on laskenut aamulla en syö mitään eka ruoka 11 aikaa, siitä seuraavaksi 16 aikaan jotakin ja illalla jotakin, monesti pitänyt tehdä mutta ei oo jaksanut alkaa kokkailee.

Unohtelen paljon ja hukkaan asioita. Kesä ja aurinko ei ole ainakaan tuonut vireyttä lisää mitä odotin sen tuovan joskus alkutalvella. :zzzz:


Pitkittynyt stressi tms? Tai elimistö ei vaan palaudu jostakin? Kohta alkaa loma, vähän miettinyt että miten voisi edesauttaa itseäni että saisin levättyä henkisesti ja fyysisesti sen aikana.
 
Viimeksi muokattu:
Selaatko paljon puhelinta tai katsot televisiota?
Mun mielestä nuo tekee ihmisestä zombien, jää koukkuun eikä mitään saa tehtyä kun kaikki energia menee siihen tuijottamiseen.

Se mitä mä lähtisin sun sijassa tekemään, on keksiä joku harrastus mistä voisi tulla sun juttu. Tai kokeile eri harrastuksia jos et tiedä mikä se voisi olla.

Kun saat uutta sisältöä elämään, intohimoa johonkin tekemiseen, saat ihan uutta virtaa. Tee tavoitteita ja töitä niiden saavuttamiseksi. Etsi elämästä niitä pieniä ilon aiheita. Vähän kerrallaan.
Kuuntele tosiaan sitä musiikkia, sekin saa ihmiset innostumaan ja hyvän olon tunteita.
Tapaa kavereita, tutustu ihmisiin. Ota kaikki hyvät asiat vastaan mitä elämä antaa. Sä olet itse vastuussa oman elämäsi laadusta.

Vitamiinit voi antaa sulle vähän lisäenergiaa, syö tarpeeksi ja nuku tarpeeksi että sulla riittää energiaa.
 
Veikkaan että se on ero joka nyt vasta on alkanut vaikuttaa. Sitten on ollu muutamat suhteet jotka ovat mennyt päin helvettiä. Luulen että nämä kaikki vastoinkäymiset on syönyt osan minusta pois. Sitten lisätään jatkuva väsymys ja stressi siihen niin meillä on valmis kakku. Tuntuu vain siltä että elämä on työntekoa ja laskujen maksamista. Harrastuksia en tarvitse, käyn salilla ja se riittää. On parempia päiviä kanssa. Ehkä mulla on ollut vääränlainen kuva elämästä
 
werox sanoi:
Veikkaan että se on ero joka nyt vasta on alkanut vaikuttaa. Sitten on ollu muutamat suhteet jotka ovat mennyt päin helvettiä. Luulen että nämä kaikki vastoinkäymiset on syönyt osan minusta pois. Sitten lisätään jatkuva väsymys ja stressi siihen niin meillä on valmis kakku. Tuntuu vain siltä että elämä on työntekoa ja laskujen maksamista. Harrastuksia en tarvitse, käyn salilla ja se riittää. On parempia päiviä kanssa. Ehkä mulla on ollut vääränlainen kuva elämästä
Click to expand...

Kyl se on vaan pakko alkaa miettimään mistä ne vastoinkäymiset on johtunu ja alkaa kehittämään itseään "paremmaksi ihmiseksi" niiltä osin ja miettimään tarkemmin mitä parisuhteilta haluu ja haluu niissä antaa. Avoimesti ja rehellisesti toista kohtaan ettimään jotain merkityksellistä, sellaista kumppania jonka kanssa saa homman toimimaan. Tai keräilee irtonumeroita jos niikseen... Mennyt on mennyttä, tulevaisuuteen vaan paremmin eväin.
Ilmeisesti kuitenkin parisuhdetta kaipaat, se taitaa olla perusongelma, eikä töissäkäynti ja laskujen maksu..?
 
maltsu sanoi:
Kyl se on vaan pakko alkaa miettimään mistä ne vastoinkäymiset on johtunu ja alkaa kehittämään itseään "paremmaksi ihmiseksi" niiltä osin ja miettimään tarkemmin mitä parisuhteilta haluu ja haluu niissä antaa. Avoimesti ja rehellisesti toista kohtaan ettimään jotain merkityksellistä, sellaista kumppania jonka kanssa saa homman toimimaan. Tai keräilee irtonumeroita jos niikseen... Mennyt on mennyttä, tulevaisuuteen vaan paremmin eväin.
Ilmeisesti kuitenkin parisuhdetta kaipaat, se taitaa olla perusongelma, eikä töissäkäynti ja laskujen maksu..?
Click to expand...
Kukaan ei halua olla yksin mutta on se mulle helppoa. Rutiinit meni kokonaan eron jälkeen , omasta mielestä nukun tarpeeksi n. 7 tuntia per yö mutta mulla on ollut 1 viikko lomaa 2 vuoden aikana ja teen yleensä 45 tuntia duunia viikossa ja yksi vuoro on yövuoro niin luulen kyllä että kroppa tarvitsee lepoa.
Ja pää ainakin.
 
werox sanoi:
mulla on ollut 1 viikko lomaa 2 vuoden aikana ja teen yleensä 45 tuntia duunia viikossa ja yksi vuoro on yövuoro niin luulen kyllä että kroppa tarvitsee lepoa.
Ja pää ainakin.
Click to expand...

No tää on kyllä ihan aidosti stressitekijä. Kuin noin naimisiin oot duunien kanssa joutunut?
 
werox sanoi:
Veikkaan että se on ero joka nyt vasta on alkanut vaikuttaa. Sitten on ollu muutamat suhteet jotka ovat mennyt päin helvettiä. Luulen että nämä kaikki vastoinkäymiset on syönyt osan minusta pois. Sitten lisätään jatkuva väsymys ja stressi siihen niin meillä on valmis kakku. Tuntuu vain siltä että elämä on työntekoa ja laskujen maksamista. Harrastuksia en tarvitse, käyn salilla ja se riittää. On parempia päiviä kanssa. Ehkä mulla on ollut vääränlainen kuva elämästä
Click to expand...
Kyllä sä nyt joudut ottamaan lakin käteen ja katsomaan itseäsi peiliin ja miettimään missä meni vikaan.
Sitten kun tulee vähän nöyryyttä ja käynyt polvillas lattialla, löydät onnellisuuden niistä korteista mitä sulla nyt on käsissä ja huomaat että se onnellisuus ei tule toisesta ihmisestä, alat olemaan valmis uuteen suhteeseen ja alat hallitsemaan omaa elämääsi.

Kasvun paikka.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom