- Liittynyt
- 14.9.2004
- Viestejä
- 1 303
Tää nyt ei oo suoraan Weroxin tilanteeseen mitään neuvoa (Weroxille tosiaan toi työmäärien / kuorman vähentäminen ihan ehdoton edellytys jatkossa pärjäämiselle IMO), mut kerronpa huvikseni oman näkökulmani näihin. Itsellä siis nyt ikää 40 v, suunnilleen kaikki tavoitteet saavutettu (mukava työ ja tulotaso, asuminen, lapset, hyvä parisuhde, matkoja tehty, nuoruuden unelmien auto jne) tai niistä on jouduttu luopumaan (enimmät voimanosto/kehonrakennushaaveet unohdettu ja vaihdettu "kunnossa kaiken ikää"-henkiseen tekemiseen ja semirasvattomassa kunnossa olemiseen kun ei mun rakenteesta vaan ollut kovempaan tekemiseen vaan paikat hajoavat eikä siltikään lihaa kummemmin tartu). Tällä hetkellä kaikki aspektit on siinä määrin hyvin kuin ne nyt vaan voivat olla eikä mistään sovi valittaa etenkään jos suo sekunninkaan ajatukselle minkälaisissa elämän olosuhteissa suurin osa Maan asukeista elää ja elämänsä viettää. Tässä ois nyt potentiaalisen kriiseilyn paikka, kun ei oikein ole mitään uutta mitä haluaisi tai tavoittelisi ja totta kai vanhenemisen myötä edellytykset melkein mihin tahansa tekemiseen vain heikkenevät.
Mut JOTENKIN, koska tän mukavasti sujuvan elämän tai tuurin tai minkä ikinä isojen stressitekijöiden puutteen takia aivojen välittäjäaineiden tilanne on hyvä, pienet kivat asiat ja niiden toistaminen yksinkertaisesti riittää eikä ahdista. Ihan hyvällä mielellä voin ajatella, että mun koko loppuelämä koostuu lähinnä siitä että yrittää pysyä riittävässä toimintakunnossa, jotta voi toistaa niin kauan kuin aikaa riittää näitä samoja kuvioita: arkena töitä-kotiin-nukkumaan, silloin tällöin seksiä, viikonloppuisin kohtuudella kaljaa ja/tai kannabista, pari kertaa vuodessa psykedeelejä ja avaruusmusaa hyvässä seurassa :D, hyvää ruokaa, karkkia (etenkin kun munchiesit iskee), hyviä sarjoja Netflix / HBO / Areena... samalla siinä sivussa toimii tukena ja resurssina lapsilleen ja yrittää olla hyödyksi töissä.
Oon ihan tyytyväinen jos tätä toistaa seuraavat 40-60 ja sitten saa ilman kipuja kuolla pois / olemassaolo tulee päätökseensä. Ihan hyvillä mielin voin hyväksyä, että oon vain sattumalta syntynyt muurahainen miljardien muurahaisten joukossa jota kukaan ei muista edes koskaan olleen parin sadan vuoden päästä ja lähinnä tuntuu epäreilun etuoikeutetulta jos saan toistaa näitä sinänsä ilman mitään suurempaa pointtia olevia pikkunautintoja ja oravanpyörää tästä hetkestä finaaliin asti ja onnistun välttämään sodat ja muut suuret kärsimykset.
Mun käsityksen mukaan tosi monen kohdalla kun ei puhuta mihinkään suuntaan äärilaidan elämästä, se miltä elämä ja tulevaisuus tuntuu ei niinkään ole kiinni elämässä olevista asioista ja tekemisistä kuin siitä mikä sattuu olemaan välittäjäaineiden tilanne pääkopassa. Sehän se määrittää miltä asiat TUNTUVAT, oli ne asiat mitä hyvänsä. Joku voi olla ns. normaalinäkökulmasta katsottuna surkeassa elämässä täysin onnellinen ja toinen taas ns. upeassa elämässä itsemurhan partaalla. Tällä on sen takia merkitystä, että huonossa välittäjäainetilanteessa oleva voi ajatella, että "olisin onnellinen kunhan X ja Y" ja pyrkiä suunnattomin ponnistuksin kohti noita kangastuksen omaisia tavoitteita vain havaitakseen, että on ne saavutettuaan jopa onnettomampi kuin aiemmin. Omalla tekemisellä ja elämässä olevilla asioilla on tietenkin merkitystä siinä mielessä, että voisi miettiä enemmän mikä merkitys niillä on välittäjäaineisiin (ja sitä kautta siihen miltä elämä TUNTUU) ja sitä kautta lähteä hakemaan parannusta elämäänsä. En nyt saa tätä niin hyvin sanoiksi kuin haluaisin, mutta Weroxin tilanteessa tätä soveltamalla tulisi ensimmäisiksi toimiksi esim. uuden suhteen etsimisen tai harrastuksen aloittamisen sijaan työkuorman pienentäminen ja nukkumisen lisääminen. Vaikeaa se on mutta jos oikeat tekijät onnistuu löytämään ja niihin puuttumaan, elämä vain alkaa "maagisesti" tuntumaan siltä, että ei tässä mitään ongelmaa olekaan ja ihan kivaahan tämä on vaikka kaikki ois suunnilleen samalla tavalla kuin aiemmin, kun harkitsi elämänsä päättämistä. Se voi myös edellyttää sopivaa lääkitystä mut se ei ehkä oo pitkässä juoksussa paras mahdollinen eka konsti.
Mut JOTENKIN, koska tän mukavasti sujuvan elämän tai tuurin tai minkä ikinä isojen stressitekijöiden puutteen takia aivojen välittäjäaineiden tilanne on hyvä, pienet kivat asiat ja niiden toistaminen yksinkertaisesti riittää eikä ahdista. Ihan hyvällä mielellä voin ajatella, että mun koko loppuelämä koostuu lähinnä siitä että yrittää pysyä riittävässä toimintakunnossa, jotta voi toistaa niin kauan kuin aikaa riittää näitä samoja kuvioita: arkena töitä-kotiin-nukkumaan, silloin tällöin seksiä, viikonloppuisin kohtuudella kaljaa ja/tai kannabista, pari kertaa vuodessa psykedeelejä ja avaruusmusaa hyvässä seurassa :D, hyvää ruokaa, karkkia (etenkin kun munchiesit iskee), hyviä sarjoja Netflix / HBO / Areena... samalla siinä sivussa toimii tukena ja resurssina lapsilleen ja yrittää olla hyödyksi töissä.
Oon ihan tyytyväinen jos tätä toistaa seuraavat 40-60 ja sitten saa ilman kipuja kuolla pois / olemassaolo tulee päätökseensä. Ihan hyvillä mielin voin hyväksyä, että oon vain sattumalta syntynyt muurahainen miljardien muurahaisten joukossa jota kukaan ei muista edes koskaan olleen parin sadan vuoden päästä ja lähinnä tuntuu epäreilun etuoikeutetulta jos saan toistaa näitä sinänsä ilman mitään suurempaa pointtia olevia pikkunautintoja ja oravanpyörää tästä hetkestä finaaliin asti ja onnistun välttämään sodat ja muut suuret kärsimykset.
Mun käsityksen mukaan tosi monen kohdalla kun ei puhuta mihinkään suuntaan äärilaidan elämästä, se miltä elämä ja tulevaisuus tuntuu ei niinkään ole kiinni elämässä olevista asioista ja tekemisistä kuin siitä mikä sattuu olemaan välittäjäaineiden tilanne pääkopassa. Sehän se määrittää miltä asiat TUNTUVAT, oli ne asiat mitä hyvänsä. Joku voi olla ns. normaalinäkökulmasta katsottuna surkeassa elämässä täysin onnellinen ja toinen taas ns. upeassa elämässä itsemurhan partaalla. Tällä on sen takia merkitystä, että huonossa välittäjäainetilanteessa oleva voi ajatella, että "olisin onnellinen kunhan X ja Y" ja pyrkiä suunnattomin ponnistuksin kohti noita kangastuksen omaisia tavoitteita vain havaitakseen, että on ne saavutettuaan jopa onnettomampi kuin aiemmin. Omalla tekemisellä ja elämässä olevilla asioilla on tietenkin merkitystä siinä mielessä, että voisi miettiä enemmän mikä merkitys niillä on välittäjäaineisiin (ja sitä kautta siihen miltä elämä TUNTUU) ja sitä kautta lähteä hakemaan parannusta elämäänsä. En nyt saa tätä niin hyvin sanoiksi kuin haluaisin, mutta Weroxin tilanteessa tätä soveltamalla tulisi ensimmäisiksi toimiksi esim. uuden suhteen etsimisen tai harrastuksen aloittamisen sijaan työkuorman pienentäminen ja nukkumisen lisääminen. Vaikeaa se on mutta jos oikeat tekijät onnistuu löytämään ja niihin puuttumaan, elämä vain alkaa "maagisesti" tuntumaan siltä, että ei tässä mitään ongelmaa olekaan ja ihan kivaahan tämä on vaikka kaikki ois suunnilleen samalla tavalla kuin aiemmin, kun harkitsi elämänsä päättämistä. Se voi myös edellyttää sopivaa lääkitystä mut se ei ehkä oo pitkässä juoksussa paras mahdollinen eka konsti.
