Syyskuussa tulee sitten Nunna teattereihin ja odotukset on suhteellisen korkealla, itse alkuperäisen Conjuring rainojen ohjaaja Wan ollut jeesailemassa Hardya lisäkuvauksissa ym. Pakollinen leffa teatteri elämys, Conjuring 2 oli jo sen verran hyvää settiä teatterissa katsottuna sekä kuultuna.
AI S**TANA! Olin ihan unohtanut ton leffan. Toi on kyllä pakko nähdä. On tuo nunna "Valak" yks leffahistorian karmeimman näköisistä olioista ja sit vielä oma leffa siitä. Saa muuten säikkyä varmaan ihan jonkin verran tuossa leffassa ku tuo nunna pomppaa jostain... Sitten aika mielenkiintoinen näyttelijävalinta päärooliin. Vera Farmigan pikkusisko, jota en ookkaan nähnyt vielä missään leffassa. Vera Farmiga ku on ihan loistava näyttelijä.
Tuli tuo Manaaja katsottua tosi pitkästä aikaa tosiaan ja muistin leffan pelottavuuden aivan väärin, et olisi Hohdon kanssa samaa tasoa. Ei lähelläkään esim Hohdon pelottavuutta, ajan hammas on syönyt leffaa. Ne riiivatun tytön maskeeraukset oli aika kumimaisen näköisiä mikä mm söi pelottavuutta. Mutta vaikka leffa ei ollut mikään todella pelottava leffa, niin leffa oli kuitenkin uskontoteemassaan todella luontaantyöntävän ahdistava. Yksi siisti ja tyylikäs tunnelmaisista leffoista ikinä ja elokuvana ihan 10 leffa. Alla mun ehdoton suosikkikohtaus.
Kuvastaa erittäin hyvin sitä luontaantyöntävää tunnetta ja tuossa kohtauksessa on jotenkin jotain hyvin saatanallista tunnelmaa. Saatanallinen on se sana joka tuosta kohtauksesta tulee mieleen, jos pitäisi yhdellä sanalla kuvata tuota.
Katoin tässä lomalla ollessani The Departedin Netflixistä, ei jotenkin uponnut. Naurahdin kyllä siinä vaiheessa kun Alec Baldwin hakkaa sen kameroiden laittelijan, koska oli kuollut kulma josta ei nähnyt mitään.
Deepwater Horizon oli myös yllättävän hyvä pätkä, tykkään ton tyylisistä elokuvista +syvät vedet ja öljynporauslautat on kiinnostavia.
Eilen tuli katsottua uusi Tuntematon Sotilas. En oikein osaa sanoa, oliko hyvä vai huono. Jotenkin sellanen plaah.. Rokka oli hyvä.
Vituttaa ihan älyttömästi, Pulp Fictionia ei ole missään Netflix jne sovelluksissa, sama American Ganster. Tekisi mieli katsoa uudestaan.
Tuli tuo Manaaja katsottua tosi pitkästä aikaa tosiaan ja muistin leffan pelottavuuden aivan väärin, et olisi Hohdon kanssa samaa tasoa. Ei lähelläkään esim Hohdon pelottavuutta, ajan hammas on syönyt leffaa. Ne riiivatun tytön maskeeraukset oli aika kumimaisen näköisiä mikä mm söi pelottavuutta. Mutta vaikka leffa ei ollut mikään todella pelottava leffa, niin leffa oli kuitenkin uskontoteemassaan todella luontaantyöntävän ahdistava. Yksi siisti ja tyylikäs tunnelmaisista leffoista ikinä ja elokuvana ihan 10 leffa. Alla mun ehdoton suosikkikohtaus.
Kuvastaa erittäin hyvin sitä luontaantyöntävää tunnetta ja tuossa kohtauksessa on jotenkin jotain hyvin saatanallista tunnelmaa. Saatanallinen on se sana joka tuosta kohtauksesta tulee mieleen, jos pitäisi yhdellä sanalla kuvata tuota.
Talonmies Jack (Jack Nicholson) muuttaa vaimonsa ja poikansa kanssa hotelliin pitämään siitä huolta talven ajaksi. Elokuvan alussa Jack matkustaa työhaastatteluun jossa hotellinjohtaja varoittaa häntä työstä sillä aika siellä talven keskellä voi käydä hyvin yksinäiseksi ja mieli alkaa tekemään tepposia. Jack ei tästä välitä ja ottaa työn vastaan sillä hiljaisuus ja rauha on juuri sitä mitä hän kaipaa voidaakseen kirjoittaa kirjaansa. Pikkuhiljaa päähahmon mielentila alkaa horjuta ja lopulta se saavuttaa pisteen, jossa hän menettää täysin järkensä.
Nicholson on loistava roolissaan ja hänelle täyty antaa mitä isoimmat kehut roolityöstään. Tapa jolla hän esittää hiljalleen hulluuteen vajoavaa miestä on erinomainen. Kaikki ne pienet eleet, muunnelmat äänessä ja kasvoneleet todella luovat kuvan että tämä mies ei ole enää järjissään. Vaikkakin elokuvan ehdoton tähti on Nicholson niin täytyy myös antaa kehut Shelley Duvallille, joka näyttelee päähahmon vaimoa Wendya. Yllätyin myös siitä kuinka lapsinäyttelijä onnistui esittämään todella hyvin oman roolinsa
Stanley Kubrickin kädenjälki on esillä hyvin tässä leffassa. Kuvaustyyli ja musiikit toimivat loistavasti tässä kauhuleffassa, joka ei sorru jumpscareihin vaan tässä luodaan oikeasti ahdistava ja jännittävä tunnelma.
Ihan ekana pitää sanoa että leffa EI sisällä hirvien naimista, ei todellakaan, onneksi. Piti mainita siksi että kun jotkut saattaa vältellä tätä leffaa jos luulee että leffassa on tuollaista, mutta siitä ei oo pelkoa.
Tää leffa oli Berlinin elokuvajuhlilla parhaaksi palkittu elokuva. En oo koskaan tainnut nähdä Unkarilaista leffaa, enkä etenkään koskaan näin omituista rakkaustarina leffaa. Leffassa siis samassa työpaikassa työskentelevät mies ja nainen alkavat nähdä jaettua unta, jossa mies on saksanhirvi ja nainen saksanhirvinaaras ja vaeltavat kauniissa lumisessa metsässä.
Elokuva alkaa aloituskohtauksen jälkeen hienosti tehdyllä aika hiljaisuuden vallitsemalla otteella, jossa nainen ja mies ennen unien näkemistä tavattuaan ekan kerran kumpikaan ei osaa ottaa askelta toisiinsa päin eikä myöntää oikein ilmassa olevaa pientä ihastusta toisiaan kohtaan, vaan ovat aika kömpelöitä ihmisiä molemmat toisen sukupuolen ihastus asian etenemisen kanssa.
Oikeassa elämässä oleva miljöö on aika paljolti teurastamo, jossa lehmiä tapettiin ja siitä en tykännyt yhtään, mutta onneksi kuitenkin tosi nopeasti tapettiin ettei joutuneet kärsimään. Teurastamo miljöö on ihankuin tehty tarkoituksella karuksi miljööksi, sen takia että toimisi isona vastapainona siihen kauniiseen unimaailman talviseen miljööseen ja leffoissa yleensä jos on vastapainona jokin tietty asia toiselle asialle niin se tekee jotenkin hienoutta ja syvyyttä leffaan.
Leffa on todella laadukkaasti tehty. Piti hyvin otteessa ja mielenkiinnolla odotti milloin juonessa tapahtuu se kun mies ja nainen tajuavat näkevänsä samaa unta. Kerronta leffassa on hienoa, dialogi tosi hyvää, näyttely ihan loistavaa ja kuvauksessa käytetty hienoja lähikuvia esim erään psykologin rintoihin ja mm päähenkilöiden kasvoihin, katseen nostamisesta toiseen jne, ollen hyvin aisteikas elokuva, joka loi hienoa pikkuhiljaa kehittyvää kemian tunnetta heidän välilleen.
Hitto soikoon siinä kohtaa leffa menee jänskäksi seurata, kun psykologi haastattelee ja kysyy kaikilta teurastamon työntekijöiltä mitä unta viime yönä on nähnyt ja hän kun haastattelee ekana miestä, joka kertoi että oli unessaan Saksanhirvi ja kun myöhemmin siltä naiselta kysyy ja nainen kertoo myös että oli hirvi unessaan. Tuossa kohtaa psykologi jähmettyy, että mitä hittoa tää on ja pyytää vielä molemmat haastatteluun, jolloin nainen ja mies tajuavat että näkevät samaa jaettua unta. Tuon jälkeen päähenkilöt odottavat vaan nukkumaan pääsemistä, että pääsisivät samaan unimaailmaan pois omasta paskasta elämästään. Tuo ei ollut sit varsinainen spoileri, vaan tuosta kohtaa leffa vasta varsinaisesti käynnistyy kunnolla.
Sitten sellainen juttu, että nainen ja mies ovat molemmat hyvin yksinäisen tuntuisia ja surullisia ihmisiä ja heidän puolestaan on jotenkin leffassa onnellinen että löysivät toisensa. Sit se oli veikeetä leffassa, että heidän rakkaustarina on olemassa kahdella tasolla, unimaailmassa ja oikeassa elämässä.
Elokuvan pääpointti kertoo kuten hyvin tuossa trailerissa sanotaankin, elokuva rakastamisesta ja sen vaikeudesta. Sitten myös siitä minkä asian huomasin etenkin leffassa lopussa olevasta kohtauksesta, kun oli vartti jäljellä: Naisen kohdalla yksinäisyydestä ja lisäksi oman paikkansa löytämättömyydestä maailmasta, jossa tuntuu että ei kuulu mihinkiään ja että ei tunne edes itseään. Tuo kohtaus on helvetin karu ja erään puhelun naisen saadessaan hyvin vertauskuvauksellinen.
Mutta onneksi kaikki kääntyy hyvin ja on tosi onnellinen olo etenkin naisen puolesta, kun nauraa ekaa kertaa koko leffassa.
Ideasta tosi paljon plussaa, koska on todella massasta poikkeava leffa idealtaan, joka tekee lähes aina leffoista hyvän jos leffa massasta poikkeava, tietenkin jos se massasta poikkeavuus on hyvin toteutettu kuten tässä.
Talonmies Jack (Jack Nicholson) muuttaa vaimonsa ja poikansa kanssa hotelliin pitämään siitä huolta talven ajaksi. Elokuvan alussa Jack matkustaa työhaastatteluun jossa hotellinjohtaja varoittaa häntä työstä sillä aika siellä talven keskellä voi käydä hyvin yksinäiseksi ja mieli alkaa tekemään tepposia. Jack ei tästä välitä ja ottaa työn vastaan sillä hiljaisuus ja rauha on juuri sitä mitä hän kaipaa voidaakseen kirjoittaa kirjaansa. Pikkuhiljaa päähahmon mielentila alkaa horjuta ja lopulta se saavuttaa pisteen, jossa hän menettää täysin järkensä.
Nicholson on loistava roolissaan ja hänelle täyty antaa mitä isoimmat kehut roolityöstään. Tapa jolla hän esittää hiljalleen hulluuteen vajoavaa miestä on erinomainen. Kaikki ne pienet eleet, muunnelmat äänessä ja kasvoneleet todella luovat kuvan että tämä mies ei ole enää järjissään. Vaikkakin elokuvan ehdoton tähti on Nicholson niin täytyy myös antaa kehut Shelley Duvallille, joka näyttelee päähahmon vaimoa Wendya. Yllätyin myös siitä kuinka lapsinäyttelijä onnistui esittämään todella hyvin oman roolinsa
Stanley Kubrickin kädenjälki on esillä hyvin tässä leffassa. Kuvaustyyli ja musiikit toimivat loistavasti tässä kauhuleffassa, joka ei sorru jumpscareihin vaan tässä luodaan oikeasti ahdistava ja jännittävä tunnelma.
Hyvä arvostelu! Tuohon vielä lisäisin karmivan tapahtumapaikan. Eristyksissä oleva iso tyhjä hotelli pitkineen kapeineen käytävineen ja mm käytävien luontaantyöntävineen tapetteineen, esim kaksoset kohdassa se sisustus on jollain tavalla karmivaa niinkuin koko hotellissa esim verensyöksy kohtauksen huone, hyi hitto ja sitten koko hotellin valtava kokokin tekee hotellista myös jotenkin hyvin epämiellyttävän ahdistavan paikan mm kun Nicholson on perässä noin saatanan isossa hotellissa, vertaa jos ois normitalon kokoinen tapahtumapaikka niin ei olis yhtään niin ahdistava kuin tuollainen pirun iso tyhjä hotelli. Lisäksi se että koko hotelli jotenkin elää lisää myös paljon leffan ahdistavuutta.
Hyvä arvostelu! Tuohon vielä lisäisin karmivan tapahtumapaikan. Eristyksissä oleva iso tyhjä hotelli pitkineen kapeineen käytävineen ja mm käytävien luontaantyöntävineen tapetteineen, esim kaksoset kohdassa se sisustus on jollain tavalla karmivaa niinkuin koko hotellissa esim verensyöksy kohtauksen huone, hyi hitto ja sitten koko hotellin valtava kokokin tekee hotellista myös jotenkin hyvin epämiellyttävän ahdistavan paikan mm kun Nicholson on perässä noin saatanan isossa hotellissa, vertaa jos ois normitalon kokoinen tapahtumapaikka niin ei olis yhtään niin ahdistava kuin tuollainen pirun iso tyhjä hotelli. Lisäksi se että koko hotelli jotenkin elää lisää myös paljon leffan ahdistavuutta.
Jännä että tuo versio mikä on Netflixis on noin 25 minuuttia lyhyempi mitä alkuperäinen versio. Elokuvasta on olemassa "American theatrical cut" ja "international cut" Kumpikin on Kubrickin hyväksymiä. Jälkimmäinen on se mikä on Netflixissä.
Kiitän. Itellä ei ole samanlaista kirjallista ulosantia kuin sulla mutta kiva kattoa leffoja ja niistä kirjottaa arovsteluja.
Ai että mikä fiilis kun oli ilmestynyt postilaatikkoon 3 ostamaani leffaa. Memories of Murder, Eastern Promises ja Infernal Affairs. Tänään vois katsoa ja arvostella Memories of Murder:in ja huomenna katon varmaan ton Eastern Promisesin. Aika hurja leffa tuo varmaan kun takakannessa lukee K18. Huomenna saattaa tulla postilaatikkoon se Audition. Näitä helmiä pitää kyllä keräillä. Seuraavana on ostoslistalla tosiaan se Viisi vuodenaikaa. Sit vois samalla ostaa Brotherhood of Warin, joka on musta paras sotaleffa ehkä koskaan, parempi jopa kuin Pelastakaa sotamies Ryan. Sitten aion ostaa myös Javier Bardemin tähdittämän Meri sisälläni, joka on varmasti huikea leffa. Sit siinä on vielä Bardemin lisäksi Belen Rueda! On kyllä mun ehdoton suosikki Espanjalais naisnäyttelijä. https://www.imdb.com/title/tt0369702/
Antakaahan joku vinkkejä sellaisista ihan perkeleen kovista leffoista. Olis tosi kiva saada hyviä vinkkejä, jotka vois sit ehkä ostaa jos iskee mielenkiinto niihin.
Antakaahan joku vinkkejä sellaisista ihan perkeleen kovista leffoista. Olis tosi kiva saada hyviä vinkkejä, jotka vois sit ehkä ostaa jos iskee mielenkiinto niihin.
Koska olet arvosttelut jo muutaman mestarillisen Anime leffan tähän ketjuun, niin annan muutaman oman suosikin. Jospa löytyisi jotain uutta..... Yllättänyt aina, kun heität kovat arvostelut jostain tuollaisesta " ei tyyppillisestä pakkotoisto" -leffasta, jotka olen myös nähnyt ja tykännyt suuresti
Kono sekai no katasumi ni, Kaguyahime no hime, Momo e no Tegami, Flanders no Inu. Kolme ekaa voittaneet paljon palkintoja Aasissa, ja nuo kaks vikaa jopa Yle näyttänyt.
PS: Kiitti, että pidät tätä keskustelua hartaasti aina yllä uusien arvostelujen muodossa.
Ei hitto katoin yöllä tota Memories of Murderia silmät ristissä ja sit nukahdin istualteen kuulokkeet päässä ja heräsin nyt. Pitääpä kattoa uudestaan nyt toi leffa... En nukahtanut sillä et leffa olis huono vaan ku rupes nukuttaa muuten niin pirusti.
Tää vaikutti noista Maratason kertomista animeista ehdottomasti mielenkiintoisimmalta traileriltaan. https://www.imdb.com/title/tt4769824/
Kaguyahime no himen oon noista sun mainitsemista nähnyt ja oli kyllä hyvä leffa.
Mikä on muuten Maratason suosikkianimeleffa? Itsellä ihan ehdottomasti Princess Mononoke, jonka oot varmasti nähnytkin. Tunnelma on jotain niin maagista siinä. Tosi hyvän sijoituksen saanut myös imdbn kaikkien aikojen top 250 listalla. #64 sijalla joka on aika pirun hyvin. Spirited Away sen sijaan on #27 sijalla joka on jo saatanan korkealla, mut ei kuiteskaan mun mielestä yllä Mononoken tasolle.
Jo pelkästään ne musiikit leffassa on aivan pirun kovat. Etenkin tuo kun rupes soimaan yhdessä kohtaa niin törkeen hienon tunnelman teki leffaan ja 1:27 kohdassa kertoo sanoillaan hyvin leffan pointista
Sitten aika mielenkiintoinen näyttelijävalinta päärooliin. Vera Farmigan pikkusisko, jota en ookkaan nähnyt vielä missään leffassa. Vera Farmiga ku on ihan loistava näyttelijä.
Ihan hyvin tehdyltä leffalta vaikuttaa, mut toi wtf ku idea on niin erikoinen. Löytyy Viaplaysta, pitää sit arvostella ku oon kattonut.
Olis tosi kiva saada hyviä vinkkejä, jotka vois sit ehkä ostaa jos iskee mielenkiinto niihin.