Kyllähän tässä vuosien saatossa pikkupojasta lähtien on tullut perehdyttyä aika hyvin alan tuontantoihin, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Itselläni koko homma lähti elokuvasta Space Adventure Cobra(1982), sen jälkeen tuli kaikki mahdolliset kultti pätkät katsottua kun niihin käsiksi pääsi. Löytyy itseltäni vielä VHS kaseteilta jopa muutama, Akira, Ghost in the Shell, Ninja Scroll, Wicked City jne. Tietysti suurin osa löytyy myös eri nykyajan muodoissa. Kummiskin tulee vuositasolla katsastettua aika läjä eri tuotoksia, paljon on uutta kuraa nykyään tarjolla joten usein tulee palattua vanhempiin helmiin ym. Välillä tietysti tulee joku hyvä/helmi vastaan nykyajan tekeleenä.
Ystävykset Matsuno ja Taku olivat lukiossa kiinnostuneita samasta tytöstä. Tokiosta poikien kouluun siirtynyt Rikako Muto sekoitti kuviot. Näyttävä rikako oli luokan kärjessä tenteissä ja pelikäntällä, mutta kaikki eivät pitäneet Tokiolaisesta tulokkaasta. Miksi Takun oli vaikea sulattaa sitä, että hänen paras ystävänsä Matsuno tuntui ihastuneen tulokkaaseen?
Vaikka leffa ei ole mestariteos tai 9 tasoinenkaan, mutta se on perushyvä 8 Ghiblin leffa. Yksi syy miksi leffa ei nouse upea tasolle mitenkään, johtuu siitä että leffa on hyvin pienimuotoinen tosi lyhyellä kestollaan 1h10min. Jos leffa olis kestänyt vaikka 1h45min niin olisi arvosana varmaan saattanut olla 9-, mutta tuo on jossittelua. Lisäksi senkään takia ei nouse kiitettävä tasolle, kun mitään tajunnan päräyttävää leffa ei tarjoa.
Hyvä leffa kuitenkin ehdottomasti. Leffan alussa taustoitetaan hyvin asioita ja juoni rullaa hienosti kerrotulla tavalla eteenpäin ja dialogi on kanssa hyvää tasoa, realistisen tuntuista. Sitten kolme pääosaisimmat henkilöähahmot on hyvin tehty ja etenkin se on hyvin toteutettua ne hahmojen välit millaiseksi ne menee kun syntyy kolmiodraama, kun kumpikin pojista ihastuvat samaan tyttöön ja soppahan siitä syntyy... mutta vaikka soppa syntyy, niin koko soppa/kolmiodraama on hienon hillitysti tehty. Aidon tuntuista tuollainen hillitympi soppa tuollaisessa tilanteessa. Parhaiden kaverien Takun ja Matsunon riidan sopiminen on helvetin hyvin tehty ja leffan lopetuksen jälkeen paras kohtaus on tuo riidan sopiminen ja siinäkin pakko mainita realistisuudesta, noin se sovinto ainakin mulla menis.
Sitten se pitää mainita että tää on aikuisille suunnattu anime aiheeltaan ja sisällöltään. Pojat puhuu mm yhden tennistä pelaavan tytön isoista tisseistä.
Sitten tyttö leffassa eli Rikako on ihan hyvin toteutettu leffan aikana henkisesti kasvava hahmo. On kärjessä koulussa tenteissä ja harrastuksissa ja hän on ylimielinen ja kukaan koululaisista niitä kahta poikaa lukuunottamatta ei oikein tykkää hänestä ja hän pompottelee häneen ihastunutta poikaa töykeästi ja välinpitämättömästi, mutta silti hänen kovan pinnan alta löytyy loppujen lopuksi sydän ja kun menee vuosia leffassa ettei tyttöä näy, niin hän on sinä aikana kasvanut henkisesti paljon. On kuin eri tyttö.
Sitten vaikka leffan pointti on ihmisuhdedraama, niin ite huomasin tässä myös pointiksi sen, joka oli ainakin Sydämen kuiskauksessa myös, eli voittaako rakkaus vai intohimo omia unelmiaan kohtaan, jolla tarkoitan kovaa opiskelua ja muuttoa eri kaupunkiin, esim Tokioon. Leffassa kuvataan opiskelu ja pärjääminen tenteissä hyvin arvostettavana asiana, niinkuin Japanissa oikeastikin.
Leffan aikana soivista musiikeista piti vielä mainita, niin ne on hyvin tunnelmaa tukevat ja etenkin suht lopun hyvä laiturikohtaus jossa kuvataan pilviä ja iltaruskoa niin musiikit on parhaimmillaan tuossa kohtauksessa.
Loppuratkaisu on tosi hienosti tehty jättäen hyvän mielen leffan jälkeenkin,
kepeä tunnelmainen ja tosiaan hyvän mielen tuoma pienimuotoinen leffa, jossa ytimessä on kolmiodraama, sisältäen hyvin realistisesti toteutetut riidat ja sovinnot.
Katoin tässä lomalla ollessani The Departedin Netflixistä, ei jotenkin uponnut. Naurahdin kyllä siinä vaiheessa kun Alec Baldwin hakkaa sen kameroiden laittelijan, koska oli kuollut kulma josta ei nähnyt mitään.
Itsekin repeilen aina tolle kohtaukselle. Ei helevetti.
Kattelin tässä eilen The Departedin pitkästä aikaa jonka perään Infernal Affairsin mielenkiinnosta muistinvirkistykseksi kun kiinnosti kattoo et miten ne on eritavalla toteutettu. Kerron eka tosta The Departedista lyhyet mietteet, en varsinaista arvostelua. Mun mielestä aivan helvetin kova leffa. Se juoni on niin siisti ja se on aivan pirun hyvin toteutettu kera ihan uskomattoman näyttelijäkaartin. Harvassa leffassa on sellaista castia kuin tässä.
Leonardo Dicaprio, Jack Nicholson, Matt Damon, Mark Wahlberg, Martin Sheen, Alec Baldwin ja Vera Farmiga... eli 7 ihan helvetin hyvää näyttelijää!
Sit dialogi leffassa on ihan älyttömän siistiä settiä ja jumalauta mikä tunnelma kun tää biisi alkaa soimaan suht lopussa kun poliisit lähtevät joukolla Costellon perään. 0:49
Sitten tuosta Infernal Affairsista, niin hyvin erilaisella otteella toteutettu, paremmalla sellaisella imo. Aasialeffojen kovana ystävänä pitää sanoa että katsoin tän rehellisesti ilman mitään aasialaisleffa laseja. The Departed on TODELLA paljon tasapaksumpaa settiä kuin tämä. Juonenkulku on tässä parempaa ja ollen tasan tunnin The Departedia lyhyempi tehden leffasta paljon ytimekkäämmän, tiivistunnelmaisemman, jännittävemmän ja napakamman. Sitten siitä plussaa että tää oli vähän vakavampi kuin The Departed. Lisäksi leffa on jotenkin tyylikkäämmin toteutettu ja vaikka tässä ei ole sellaista laajaa ja nimekästä näyttelijäkaartia kuin The Deparedissa, niin leffan ne kaksi pääosanäyttelijät oli todella karismaattisia ja hyviä näyttelijöitä. Sitten lopun kattokohtaus on tyylikkäämpi ja miljööltäänkin tyylikkämpi kun The Departedissa kun ollaan Hong-Kongissa korkeassa rakennuksessa hienojen maisemien keskellä. Loppu leffassa on tosi kauniiden musiikkien soidessa samalla tietyn kohtauksen näyttäessä leffaan on saatu hienoa ajatusta mitä ei The Departedissa ole.
Hyvä vertailu alkuperäisestä ja remakesta! Pitäis kans kattoa noi molemmat uusiksi. Kerran vaan molemmat nähnyt ja Infernal Affairs iski kyllä kovempaa. Johtui ehkä siitä että sen näki ensiksi.
The Others on hemmetin hyvä leffa, vaikka leffan idea tosiaan onkin mitä on niin leffan on silti pystynyt katsomaan monta kertaa uudelleen. Infernal Affairs on kyllä kova ja tullut tsekattua koko trilogia, eka silti noista paras.
Ai että ai että minkä helmileffan mä muistin ja katoin heti löytyykö huutonetistä ja löytyy vaikka miten paljon. Ihan pakko-ostos leffahyllyyn. Perkeleen kova leffa ja suositten ehdottomasti. Juoni erittäin mielenkiintoinen joka on aivan julmetun hyvin toteutettu kaikenlisäksi.
Tänään katotaan isoveljeni kaa pleikkarilla kuullokkeiden välityksellä leffa niin et ostetaan molemmat sama leffa ja sit samaan aikaan laitetaan pyörimään leffa. Isoveljen keksintö oli tuo ja pirun hauskaa tolleen kattoo leffa.
Onko kukaan muu muuten kattonut The Shape of Wateria ja mitä tykännyt siitä?
Mun mielestä aivan huikee leffa. Musiikit ja etenkin kuvaus on uskomattoman siistiä jälkeä + lisäki uskomaton lavastus ja tosi hienoja mielikuvituksellisia miljlöitä ja värimaailma ihan helvetin siisti. Maaginen leffa. Ei ihme että voitti parhaan elokuvan Oscarin ja musiikeista ja lavastuksesta myös. En tiedä mikä helvetin leffa voitti kuvauksesta parhaan Oscarin tän leffan nenän edestä, kun tässä se oli ihan uskomatonta. Tää olis pitänyt nähdä ehdottomasti teatterissa.
Leonard (Guy Pearce) joutuu pahoinpidellyksi, jonka yhteydessä myös hänen vaimo raiskataan ja murhataan. Pahoinpitelyn seurauksena on aivovaurio, jonka takia Leonard ei osaa muodostaa uusia muistoja, vaan unohtaa kaiken uuden 5 minuutin sisään. Hän kyllä muistaa kaiken ennen pahoinpitelyä. Muistiongelmasta huolimatta hän lähtee etsimään syyllistä hänen vaimonsa kuolemaan. Oioi mikä asetelma. ja jumankauta kuinka hyvin toteutettu leffa.
Jotta Leonard muistaisi uusia asioita hän ottaa valokuvia, joiden taakse kirjoittaa muistiinpanoja kyseisestä ihmisestä. Leffaa katsellessa huomasin että olin hyvin keskittynyt siihen mitä kaikkea se oli kirjoittanut kuvien taakse, kun itsekin koitin päätellä kuka on murhaaja.
dea siitä että kaikki unohtuu 5 minuutin päästä on erittäin mielenkiintoinen ja tapa jolla se on toteutettu leffassa vangtisee katsojan täysin. Sinulle saatetaan näyttää jokin kohtaus, hypätään sitten johonkin toiseen ja jonku ajan päästä palataan takaisin siihen edelliseen. Esimerkiksi ensin voi olla kohtaus missä kaksi henkilöä keskustelee kuin tuttavat ja jonkin ajan päästä näytetään kohtaus jossa ne tapaavat ensi kerran. Tämä asetelma luo tosi mielenkiintoisen ja mukaansatempaavan leffan. Oliko kohtaus tässä? et voi tietää koska se näytetään sekalaisessa järjestyksessä. Elokuvan on ohjannut Christopher Nolan, ja hän tekee loistavaa työtä. Tämän leffan ansiostahan Nolan ampaisi tähteyteen.
Itselle ei ollut järin tuttu päähenkilön näyttelijä, mutta tykkäsin kovasti sen roolisuorituksesta. Muissa rooleissa nähdään mm. Carrie-Anne Moss ja Joe Pantoliano jotka kummatkin näyttelivät hyvin, mutta ehdottomasti ruudun varastaa Guy Pearce.
Jos tykkäät mysteeri/rikoselokuvista niin ehdottomasti katso Memento.
Tänään katotaan isoveljeni kaa pleikkarilla kuullokkeiden välityksellä leffa niin et ostetaan molemmat sama leffa ja sit samaan aikaan laitetaan pyörimään leffa. Isoveljen keksintö oli tuo ja pirun hauskaa tolleen kattoo leffa.
Joo, uusin Avengers katsottiin vejlen kaa. En viiti pitkää arvostelua tehdä koska mun yleistietämys noista supersankari jutuista ei oo mikään paras vaikka ne oon kaikki katsonut, mut en oo mm sarjakuviin tutustunut tai muuten tutkinut syvemmin noita asioita, esim Thanos oli mulle täysin tuntematon hahmo marvel universumissa. Koskaan kuullukkaan. mutta mietteet voin laittaa leffasta.
Lievä pettymys oli. Ihan helvetisti liikaa huumoria sisälsi ja supersankarit jäi tässä osassa jotenkin pinnallisiksi, ei päästy oikein pinnan alle Thanosia lukuunottamatta. Jos vertaa tätä leffaa Apocalypseen, niin Apocalypse oli heittämällä parempi. Mm paljon totisempi ja henkilöhahmojen pinnan alle päästiin siinä tosi hyvin. Sitten sekin oli tässä uudessa Avengersissa pettymys kun puuttui paljon toivomiani supersankareita. Myös siitä miinusta että leffa oli juonessa hyvin poukkoileva. Ei sellaista tiivistä yhtenäistä etenemisen tunnetta kuin vaikka Apocalypsessä js missä oli Hulk?
Oli tässä leffassa tosin plussiakin. Thanos oli huippu ja se mättäminen oli tajunnanräjäyttävintä settiä mitä oon koskaan nähnyt. Siis ihan uskomatonta... Ja Doctor Strangenkin skilssit oli tässä tosi hurjaa, et en tiennytkään miten kova supersanakari on oikeasti kyseessä. Kaikkein ykkönen oli kuitenkin Thanos, ihan saatananmoiset kyvyt... ja leffan loppu on perkuleen hyvä.
Viihdyttävä leffa jossa oli paljon plussaa mutta vielä enemmän miinusta, mut ei huono supersankarileffa kuitenkaan. Sellainen ihan semi hyvä.
"Now, you're looking for the secret. But you won't find it because, of course, you're not really looking. You don't really want to work it out. You want to be fooled."
Robert Angier (Hugh Jackman) ja Alfred Borden (Christian Bale) kamppailevat siitä kumpi on parempi taikuri ja elokuvassa seurataan kuinka pitkälle he ovat menemään omassa elämässään ollakseen parempi kuin toinen ja samalla paras taikuri mitä on. Elokuvan alussa he ovat vielä ystävyksiä ja kummatkin pelkkiä apupoikia, mutta pian he alkavat itsekin oppia taitavia temppuja, mutta kun yksi temppu menee pieleen niin ystävyys rikkoituu ja he alkavat kilpakumppaneiksi ja tekevät mitä vaan että toinen ei saisi enemmän mainetta kuin toinen.
Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun lopun Lontooseen ja elokuva on täynnä mitä siisteimpiä maisemia ja pukuja. Dialogi on erittäin hyvää, jo alussa elokuva tempaisee mukaansa kun aina loistava Michael Caine kertoo pikkutytölle taikatempun kolme eri osaa. Ja ne taikatemput, mitä elokuvassa nähdään on tehty erittäin siististi ja huomasin, että itsekin olin hyvin keskittyny miettimään miten ne tehtiin.
Balen ja Jackmanin hahmot oli tosi siististi tehty ja mie katsojana olin hyvin kiinnostunut näkemään kuinka pitkälle he ovat menemään siinä että ovat parempi kuin toinen.. mitä he ovat valmiita uhraamaan? ja nehän olivat valmiina uhraamaan kaiken.. ihan kaiken. Muutkin henkilöhamot olivat vahvoja, eikä omasta mielestä elokuvassa ollut yhtään vaisua henkilöhahmoa. Michael Cainen esittämä Cutter eritoten on tosi hieno hahmo. Andy Serkisin Alley ja David Bowien Tesla eritoten sivuhahmoista olivat tosi hienosti tehty ja olin yllättynyt kuinka hyvin David Bowie näytteli. Senhän jo tiesin että Andy Serkis on näyttelijänä erinomainen ja niin se oli myös tässä.
Kuten @Tigertank sanoi omassa arvostelussaan niin tässä leffassa on erittäin siisti tunnelma alusta loppuun. Katsoja tempastaan heti alussa vahvasti mukaan ja se tunnelma pysyy koko leffan ajan. Se on jotain maagista kuinka siistin tunnelman Christopher Nolan on saanut tähän. Kaikki käsikirjoituksesta, musiikista, dialogista, maisemista, taikatempuista ja puvustuksesta toimii tavalla joka saa tähän elokuvaan eloa tavalla, jota olen harvassa leffassa nähnyt.
Juonenkäänne joka lopussa tulee ilmi on ehkä yksi parhaista sitten The Usual Suspectsin jälkeen ja se ei varmaan jätä ketään kylmäksi vaan sinä haluat katsoa elokuvan uudelleen ja uudelleen katsoaksesi oletko missannut joitain vinkkejä tulevasta. Vaikka sinua ei taikatemput itsessään kiinnosta niin suosittelen silti tätä lämpimästi, koska keskiössä tässä on kahden ihmisen kilpailu siitä kuinka pitkälle he ovat menemään että voittavat vastustajansa ja mitä ne ovat valmiita uhraaman sen tähden. Ja se jos mikä on jännittävää katsottavaa.
Oon kirjoittanut tästä arvostelun jotain 3kk sitten, mutta haluan tehdä uuden ja paremman arvostelun, koska nyt kun katsoin toista kertaa leffan niin tajusin paremmin olennaisia asioita siitä
Leffa alkaa helvetin tyylikkäästi jossa kuvataan veden alla sijaitsevaa taloa sisältä, jossa huonekalut leijuu jne. tuossa alun kertomuksessa on todella paljon Pani n Labyrinthin vivahdetta, jossa kerrotaan alussa tosi siististi hyvin samantyylisesti sadusta. Kun leffa tuon jälkeen alkaa niin aukes leuka toistamiseen leffan uskomattomasta ulkonäöstä. Pani n Labyrinthin kaltainen vihreä värimaailma on aivan pirun siisti ja tosi hienon näköistä mielikuvituksellisen siistiä miljöötä, kun päähenkilö menee ulos. mm pimeässä elokuvateatterin hohtavia valotauluja ja vihertävän hohtavia kauppojen ikkunoita ja hieno kylmän sodan aikainen miljöö toimii, kun esim vanha punainen bussi ajaa ohi. Pieniin yksityiskohtiin kiinnitin mielikuvituksellisessa ulkonäössä huomiota, mm kun päähenkilönainen odottaa bussia, niin vieressä istuu mies jolla on kakku kädessä ja nippu erivärisiä ilmapalloja. Tuossa huomaa että Del Toro on tarkoituksella tehnyt leffaan tuollaisia pieniä jippoja. jotka korostaa tosi paljon leffan siistiä ilmettä ja erikoisuutta.
Tää kuva kuvaa tosi hyvin leffan mielukuvituksellisuutta ja visuaalisuutta. Tässäkin vihertävyys on läsnä. https://cdn.flickeringmyth.com/wp-content/uploads/2018/02/Shape-of-water-1-600x400.jpg
Sitten kun leffassa mennään sinne ns laboratorioon niin etenkin, siinä kohtaa huomaa kunnolla aivan on uskomattoman siistin kuvastyylin jota tukee vielä erittäin hienot musiikit läpi leffan. Lavasteet ovat kanssa kaikki uskomatonta jälkeä. Mm laboratorio jonka sisälle on rakennettu valtava laboratorion uumenissa kulkevan uima-allas jossa uiskentelee mysteerinen sammakkomies.
Juonen tapahtumien toteutustapa on erittäin tyylikäs ja kekseliäs ja täten myös todella massasta poikkeava leffa josta valtavat plussat. Ihan helvetin hyvin juoni rullaa tosi hienosti eteenpäin jossa jännitys vaan kasvaa mitä lähemmäs loppua etenee.
juoni menee tietyssä kohtaa myös erittäin tehdysti jännittäväksi seurata, kun neuvostoliitto haluaa otuksen itselleen ollakseen jenkkejä edellä, kun kylmä sota on käynnissä. mutta Elisa sen sijaan ei halua tuon tapahtuvan, koska on saanut yhteyden sammakkomieheen ja hiljalleen molemmat ovat alkaneet ihastumaan toisiinsa,
joten hän yrittää pelastaa sammakkomiehen. tuo pelastusyritys
kohtaus on kekseliäästi tehty ja on eritäin jännittäväksi ja intensiiviseksi osattu tehdä myös. tuosta kohtaa imo leffa vasta varsinaisesti alkaa. Menee tuon kohtauksen jälkeen erittäin intensiiviseksi. otteesa pitäväksi .ihan loppuun saakka pitäen tuon tiukan otteensa.
Sitten aivan PAKKO mainita Sally Hawkinsin roolisuorituksesta. Käslttämättömän hyvin veti roolin mykkän Jotenkin todella aito js aistikas rooli, yks parhaita rooleja mitä oon koskaan nähnyt. Leffassa on Michael Shannon pahiksena ja vetää varmaan parhaan roolinsa ja se hänen esittämä pahis on todella hyvin toteutettu. Oon koko ajan alkanut enemmän ja enemmän pitämään näyttelijästä.
Sitten täytyy tietenkin mainita leffan pääasiasta, Elisan ja sammakomiehen rakkaustarinasta. Erittäin taidokkaasti tehtyä jälkeä ne tapaamiskohtaukset ja pikkuhiljaa kehittyvä ihastuminen heidän välillään oon hienosti toteutettu. joskin todella hämmentävää. Rohkee veto ohjaajalta, mutta elokuvallisesti hyvin tehty leffa.
Katoin tossa eilen pitkästä aikaa Vertigon ja voi jumaliste mikä leffa on kyseessä.. aivan saatanan kova jossa on mysteerinen juoni jonka salaisuus paljastetaan vasta suht lopussa. Aikamoiset AHAA ja VAU elämykset saa leffasta jos ekaa kertaa katsoo. Sit Hitchkokin luoma tunnelma on jotain mieletöntä.
Ihan pakko-ostos leffahyllyyn. Perkeleen kova leffa ja suositten ehdottomasti. Juoni erittäin mielenkiintoinen joka on aivan julmetun hyvin toteutettu kaikenlisäksi.
