Elokuva-arvostelut!

[tikotiko]

Zero Dark Thirty
http://www.imdb.com/title/tt1790885/

Vaikka olisin toivonut roolihahmojen hieman syvempää avaamista ja pikkuisen vähemmän pomppivaa juonenkuljetusta, niin hyvin piti terroristijahti otteessaan. Eleetöntä ja tyylikästä kerrontaa. :4:





..kameraa ois kyllä voinu heilutella pikkasen vähemmän, vaikka miten dokutyylillä kuvattaisiinkin

 

[MÖYKKYNEN]

Django Unchained :4:

Oli kyllä hyvä leffa. Ensimmäinen Tarantinon leffa josta todella pidin. Ehkä aavistuksen oli kumminkin pituutta liikaa, ja muutama höpsö kohtaus oli mukaan lipsahtanut. IMDB:n arvio on tällä hetkellä kyllä aika yläkanttiin (8.7). Jos tuon olisi joku muu ohjannut, niin varmaankin jossain 7.9 tietämillä pyörisi arvosana.

Erityismaininta Christoph Waltzille. Kerrassaan mahtava näyttelijä. Paljon parempi roolisuoritus, kuin Kunniattomat paskiaiset elokuvassa, vaikka siinäkin suoritus oli mahtava.

Olen hyvien elokuvien ystävä. Suositteletko tätä minulle?

 

[Inska]

Django Unchained :2:

Ylipitkä ja selvästi myös yliarvostettu.

 

[Anonymity]

Hitchcock.

Elokuva ylipainoisesta, epävarmasta, aavistuksen turhamaisesta ja herkkänahkaisesta tirkistelevästä miehestä, joka on ehkä yksi maailman kuuluisimpia ohjaajia. Miehestä, jonka vaimolla Almalla oli merkittävä rooli hiljaisena taustavaikuttajana, joka tuki elokuva-alan ammattilaisena miehensä uraa sekä pönkitti tämän itsetuntoa.

Elokuvassa ei käsitellä Alfred Hitchcockin elämänkaarta, vaan siinä keskitytään aikaan, jolloin hän teki elokuvan Psyko. Tästä syystä elokuvan antama henkilökuva blondeista pitävänä "mestariohjaajasta" jää melko suppeaksi. On vaikeaa ottaa kantaa siihen, kuinka todenpitävä elokuvan juoni on ja onko tulkinta "mestariohjaajasta" oikeanlainen.

Anthony Hopkins ja Helen Mirren tekevät hyvät roolisuoritukset, joista Mirren esiintyy mielestäni enemmän edukseen.

Ihan katsottava kolmen tähden arvoinen elokuva.

http://www.finnkino.fi/Event/299462/

 

[Vesqq]

Niin kai olit tietoinen, että Tarantino on tehnyt useammassa ohjaamassaan/käsikirjoittamassaan/tuottamassaan elokuvassaan cameo-roolin?

taitaa olla kaikissa omissa filmeissä myös näytellyt enempi tai vähempi. paskiasissakin oli taisi olla ihan pikkurooli natsina

 

[Grandie]

taitaa olla kaikissa omissa filmeissä myös näytellyt enempi tai vähempi. paskiasissakin oli taisi olla ihan pikkurooli natsina

Joo, tätä tarkoitin. Tuo cameo-rooli oli vähän väärin sanottu, koska sillä ilmeisesti tarkoitetaan roolia, jossa ohjaaja esiintyy omana itsenään ja Tarantino on mielestäni aina ollut jokin hahmo.

 

[proileri]

Premium Rush :3:

New Yorkissa fillaroiva pyörälähetti saa kuskattavaksi kirjekuoren ja saa peräänsä oudon pukumiehen joka kovasti haluaa kyseisen lärpäkkeen. Tässä leffassa pyörälähetit ovat kaupungin cooleinta porukkaa ja vetelevät sillä tyylillä keskellä liikennettä että olisivat kuolleet noin kahdessa tunnissa oikeasti :D

Kansien perusteella tämä näyttää kovalta äksöniltä kun sloganikin on "ride like hell", mutta loppupeleissä leffa ei ole erityisen ärhäkkä, enemmän semmoinen perinteinen teiniäksöni missä o vähän äksöniä ja vähän rakkausjuttuja sekä muutamia pyörästuntteja siellä täällä kanssa. Pääosissa Joseph Gordon Levitt joka vetää ihan asiallisen suorituksen. Miinusta että pari kertaa leffa hyppää varoittamatta aikaisempaan/myöhempään hetkeen ko. päivänä. Ihan katottava pätkä, jos tykkää fillareista ni varsinki, voi myös pyöräilevälle tyttökaverille näyttää kun loppukin o ihan onnellinen.

 

[Antti_79]

EL GRINGO :4: 1/2

Modernin verinen western!

Aivan mahtava leffa! Quentin Tarantinon kaverin Eduardo Rodriguez ohjaama elokuva! Näyttävä ja leikkaukset osuvat kuin nyrkki silmään! Tässä on sitä jotain omaa tunnelmaansa kuten muissakin Rodriquezin leffoissa. Tarvittavaa säröä joka hyvien näyttelijäsuoristusten avittamana luo oman tunnelmansa tällekkin tarinalle!

El Gringo (Scott Adkins) saapuu rahakassi kainalossaan verisen välikohtauksen jälkeen El Fronterasin pieneen Meksikolaiseen kaupunkiin, jota hallitsee mätä seriffi (Erando Gonzales) La M13 jengeineen. Kaupunki ei osoittaudu kovinkaan vieraanvaraiseksi uutta turistia kohtaan. Kiinnostus kuitenkin kasvaa, kun kaupungin väelle selviää kassin sisältö. Kohta Gringon perässä juokseekin jengien lisäksi myös huumeviraston agentti West (Christian Slater), sekä paikallinen verevä Senorita Anna (Yvette Yates).

Elokuvan suora ja rento huumorin ripaus takaa sen, että elokuvan seurassa viihtyy vakavampikin katsoja. Hahmojen yksinkertaisuudelle kaikessa korniudessaan on vain helppo hymyillä.
Kerronta koostuu hajanaisista takautumista siivitettynä nykyiseen hetkeen. Tarinan kulku jättää aina jotain pientä miettimisen varaan ja ei heti paljasta kaikkea. Erilaiset kuvatekstit kuvaustyylit tuovat nostalgiaa esiin sopivasti, mutta modernit toimintakohtaukset ruokkivat taas puolestaan nykytekniikan päälle ymmärtäviä katsojia.

Toiminta on suuri osa elokuvaa, vaikka sitäkään ei ole liikaa. Yksi erittäin tyylikäs toimintakohtaus elokuvan puolenvälin paikkeilla tulee kuin pyynnöstä, eikä jätä ketään kylmäksi. Varsinkin kuin kohtauksia tahdittaa huvittava western-tyylinen sävellys. Nautintoa korostaa se fakta, että Adkins vetää kaikki stuntit täysin itse.

Tämä oli ainakin tällähetkellä viihdyttävin toimintaelokuva mitä on tullut katsottua!

 

[Grandie]

Metal: A Headbanger's Journey :4:

Dokumentti, jossa antropologi ja metallifani Sam Dunn selvittää mitä metalli on ja miksi sitä on vaikea ymmärtää. Elokuvassa haastatellaan sekä tutkijoita, faneja että artisteja. Haastateltavia ovat muun muassa Dio, Corey Taylor, Rob Zombie, Alice Cooper ja Bruce Dickinson. Aiheina ovat muun muassa sukupuoliroolit, sensuuri, satanismi ja fanikulttuuri.



Global Metal :4:

Sam Dunnin jatko-osa edelliseen. Tällä kertaa elokuvassa tutkitaan, kuinka metallimusiikki on globalisoitunut. Elokuvassa käsitellään asioita, joita itse en ole ikinä tullut ajatelleeksi, kuten sitä, että metallimusiikki on joissain maissa uskonnon/lain vastaista. Haastateltavia ovat muun muassa Sepultura, Metallica, Lamb of god ja Scorpions.



Katsoin leffat sillä asenteella, että niiden on oltava paskoja. Eihän kukaan voi tehdä metallimusiikista katsottavaa dokumenttielokuvaa! Onneksi yllätyin. Positiivisesti. Molempia katsoi enemmän kuin mielellään. Hyvää musiikkia, hyviä haastatteluja ja hyviä teemoja. En suosittele elokuvia niille, jotka eivät kuuntele kyseistä musiikkigenreä. Yksi tähti pois siitä, että olisin katsonut tavaraa mielelläni paljon enemmän.

 

[Funky]

Silver linings Playbook (Unelmien pelikirja) 2012 http://www.imdb.com/title/tt1045658/ :4:



Romanttiseksi komediaksi tituleerattu elokuva, jota ei kyllä voi oikeastan ihan suoraan siihen muottiin laittaa.

En osannut oikein odottaa mitään leffalta ennekuin menin sitä katsomaan. Elokuvaa on ylistetty paljon, sen on sanottu olevan vuoden hauskin ja koskettavin elokuva. Elokuvan kaikki päänäyttelijät ovat ehdolla oscar voittajiksi, eikä suotta.

En ole aikaisemmin juuri pitänyt Bradley Cooperin näyttelemistä mitenkään erikoisena (hangover 1&2) mutta hän loistaa tässä elokuvassa esittäessään kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivää miestä, joka joutuu mielisairaalaan yllätettyään vaimonsa vieraan miehen kanssa. Jennifer Lawrencen suoritusta ei myöskään voi vähätellä (22 vuotiaalle jo toinen Oscar ehdokkuus, ensimmäin Winters Bonesista, joka on myös mainio elokuva) hänen esittäessään miehensä menettänyttä ongelmaista naista, joka auttaa Cooperin roolihahmoa saamaan vaimonsa takaisin. Robert De Niro sekä Jackie Weaver sivuosissa Cooperin vanhempina kruunaavaat kokonaisuuden.

Harvemmin on elokuvaa katsoessa unohtanut täysin että on katsomassa elokuvaa, vaan oikeasti tuntui että "elää" mukana. Kelloa oli kyllä pakko katsoa kesken leffan, mutta vain siksi, että piti tarkistaa että toivottavasti tämä ei vielä lopu.

Vaikka leffa ei ole mikään "Ace Ventura -Pet detective" on se silti hauska. Tosin välillä tuntui, että kaikki muut olivat hiljaa, ja vain minä nauroin joillekkin tilanteille. Elokuva ei yritä olla hakemalla hauska, vaan koomisuus kumpuaa esiin vakavissa tilanteissa. Elokuvan ohjaaja taisi itse mainita, että elämässä vaikeimmat ja "traagisimmat" asiat ovat välillä myös niitä kaikkein koomisimpia.

Mutta parasta leffassa on se, että se pakottaa ajatetelemaan ja avaa silmiä.

 

[Anonymity]

Katsoin leffat sillä asenteella, että niiden on oltava paskoja. Eihän kukaan voi tehdä metallimusiikista katsottavaa dokumenttielokuvaa! Onneksi yllätyin. Positiivisesti. Molempia katsoi enemmän kuin mielellään. Hyvää musiikkia, hyviä haastatteluja ja hyviä teemoja. En suosittele elokuvia niille, jotka eivät kuuntele kyseistä musiikkigenreä. Yksi tähti pois siitä, että olisin katsonut tavaraa mielelläni paljon enemmän.

Mulla on toi "Metal: A Headbanger's Journey"-leffa, joka on mielenkiintoinen ja hyvä. Mun mielestä kaikista asioista voi tehdä dokkareita ja vieläpä ihan hyviä.

Tarttee tsekata toi jatkoleffakin.

 

[beginner]

Laitan tännekin tuolta dokkariketjusta, jospa tavoittaisi suuremman yleisön (varsinkin tässä ketjussa kunnostautuneen ruokaintoilija Anonymityn)

Jiro Dreams of Sushi :5:



Aivan mahtavan hienoa sushininjailua, kyllä täytyy hattua nostaa tälle 85-vuotiaalle perfektionistille. Mestari Jiro vie sushinvalmistuksen japanilaiseen hifistelytyyliin pidemmälle kuin osaisi edes arvata.

 

[proileri]

Silver linings Playbook (Unelmien pelikirja) 2012 http://www.imdb.com/title/tt1045658/ :4:

En osannut oikein odottaa mitään leffalta ennekuin menin sitä katsomaan. Elokuvaa on ylistetty paljon, sen on sanottu olevan vuoden hauskin ja koskettavin elokuva. Elokuvan kaikki päänäyttelijät ovat ehdolla oscar voittajiksi, eikä suotta.

En ole aikaisemmin juuri pitänyt Bradley Cooperin näyttelemistä mitenkään erikoisena (hangover 1&2) mutta hän loistaa tässä elokuvassa esittäessään kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivää miestä, joka joutuu mielisairaalaan yllätettyään vaimonsa vieraan miehen kanssa. Jennifer Lawrencen suoritusta ei myöskään voi vähätellä (22 vuotiaalle jo toinen Oscar ehdokkuus, ensimmäin Winters Bonesista, joka on myös mainio elokuva) hänen esittäessään miehensä menettänyttä ongelmaista naista, joka auttaa Cooperin roolihahmoa saamaan vaimonsa takaisin. Robert De Niro sekä Jackie Weaver sivuosissa Cooperin vanhempina kruunaavaat kokonaisuuden.

Summaa meikäläisen fiiliksen aika hyvin. En aikaisemmin itsekään pitänyt Cooperista enkä ajatellut Lawrencea kovin hyvänä näyttelijänä, mutta Silver Linings Playbook onnistuu olemaan enemmän kuin osiensa summa ja Lawrence näyttää että on oikeasti lahjakas nuori nainen. Muu casti on hyvä myöskin, mukaanlukien yllätys Chris Rock joka onnistuu aika hyvin suht vakavassa sivuosassa.

Tuntuu että leffa tasapainottelee onnistuneesti oudon, koskettavan ja mustan huumorin välillä. Leffassa jännästi säilyy indie-tyylinen oikean elämän maku vaikka Hollywood-tuotanto onkin. Klassikkokamaa.

:4:

 

[Deleted member 65498]

Tuntuu että leffa tasapainottelee onnistuneesti oudon, koskettavan ja mustan huumorin välillä.

Komppaan. Vaikka draamakomedia onkin usein aika epäonnistunut yhdistelmä, tässä se oli saatu toimimaan varsin hyvin. Leffa herätti ajatuksia pikkuvikaisten (ei oo heleppo korijata ;)) ihmisten vaikeuksista ihmissuhteiden ja yleensäkin elämisen kanssa.

 

[JN]

^ kannattaa katsoa Cooperin Limitless. The words oli myös varsin katsottava.

 

[Ikiturso]

Metal: A Headbanger's Journey :4:

Dokumentti, jossa antropologi ja metallifani Sam Dunn selvittää mitä metalli on ja miksi sitä on vaikea ymmärtää. Elokuvassa haastatellaan sekä tutkijoita, faneja että artisteja. Haastateltavia ovat muun muassa Dio, Corey Taylor, Rob Zombie, Alice Cooper ja Bruce Dickinson. Aiheina ovat muun muassa sukupuoliroolit, sensuuri, satanismi ja fanikulttuuri.



Global Metal :4:

Sam Dunnin jatko-osa edelliseen. Tällä kertaa elokuvassa tutkitaan, kuinka metallimusiikki on globalisoitunut. Elokuvassa käsitellään asioita, joita itse en ole ikinä tullut ajatelleeksi, kuten sitä, että metallimusiikki on joissain maissa uskonnon/lain vastaista. Haastateltavia ovat muun muassa Sepultura, Metallica, Lamb of god ja Scorpions.



Katsoin leffat sillä asenteella, että niiden on oltava paskoja. Eihän kukaan voi tehdä metallimusiikista katsottavaa dokumenttielokuvaa! Onneksi yllätyin. Positiivisesti. Molempia katsoi enemmän kuin mielellään. Hyvää musiikkia, hyviä haastatteluja ja hyviä teemoja. En suosittele elokuvia niille, jotka eivät kuuntele kyseistä musiikkigenreä. Yksi tähti pois siitä, että olisin katsonut tavaraa mielelläni paljon enemmän.

Katso ihmeessä sitten myös Metal Evolution -sarja. Dunn jatkaa samalla linjalla, mutta käy läpi ihan genrekohtaisesti, kuinka metallimusiikki on kehittynyt alkuajoista tähän päivään. Todella koukuttava sarja ja vähintäänkin samaa tasoa kuin nämä aiemmin arvostelemasi tuotokset.

 

[jaykay82]

A Good Day to Die Hard

http://www.imdb.com/title/tt1606378/

Viides osa Die Hard sarjasta menossa John McClanen parissa. Elokuvassa on selvasti pyritty palaamaan takaisin alkuperaiseen konseptiin. Paljon rajahdyksia, ammuskelua, juoksentelua ja rakennuksista hyppaamisia. Kuulosta samalta kuin Die Hard elokuvat 1-3, mutta valitettavasti naiden elokuvien vauhtiin ja tunnelmaan ei paasta missaan vaiheessa. Itse kyllastyin vauhtiin, paattomaan ampumiseen, rajahdyksiin ja autojen tuhoamiseen ensimmaisen 10min aikana. Juoni on vanhaa tuttua pahis terroristit haluavat tuhota maailman mutta elokuvan pahikset jaavat niin etaisiksi ettei paljoa kiinnosta mita heille lopuksi tapahtuu.

Jos tykkasit Die Hard elokuvista 1-3 mutta et osasta 4, niin et myoskaan tykkaa tasta leffasta. Elokuva ei ole edes hyvaa lauantai-illan aivot narikkaan viihdetta. :1: Yksi tahti siita, etta elokuva on Die Hard

 

[Grandie]

Katso ihmeessä sitten myös Metal Evolution -sarja. Dunn jatkaa samalla linjalla, mutta käy läpi ihan genrekohtaisesti, kuinka metallimusiikki on kehittynyt alkuajoista tähän päivään. Todella koukuttava sarja ja vähintäänkin samaa tasoa kuin nämä aiemmin arvostelemasi tuotokset.

Kiitos. Onkin mennyt minulta ihan ohi ko. sarja.

 

[Percele]

I saw the devil
Akmareul boatda

When his pregnant fiancee becomes the latest victim of a serial killer, a secret agent blurs the line between good and evil in his pursuit of revenge.

------

Korean Martyrs... vaikka Hoon-Jung Park joutui rankasti leikkaamaan leffaansa että se pääsi edes levitykseen niin ihan riittävästi inhorealismia jäi jaettavaksi.

Eli äärettömän väkivaltainen sarjamurhaajaleffa, jossa Oldboy-tähti Min-sik Choi vetää epämiellyttävän uskottavasti absoluuttisen pahiksen roolin...jättäen valitettavasti sankarikostajan täysin varjoonsa. Ekat 15 minuuttia ottaa katsojalta luulot pois, muija lähti yläkertaan jo kymmenessä.

Tarina ei sinäänsä tarjoa hirveästi uutta ja ohjaus voisi olla hieman menevämpää ja loppukin oli vähän päätön...mutta jo pelkästään Choin roolisuorituksen vuoksi tämä kannattaa katsoa jos vain pakki kestää.

:5::2:

 

[Anonymity]

21 tapaa pilata avioliitto.

Kepeä kotimainen romanttinen komedia, jossa näyteltiin vähän ”yli” ja karrikoidusti, kuten komedioissa kait kuuluukin.

Pääosaa esittävä Armi Toivanen onnistuu tässä ylinäyttelemisessä suhteellisen hyvin, samoin kuin Pamela Tola ja Vesa Vierikko.

Toivanen näyttelee yliopiston tutkijaa Sanna Mannerta, joka on rakkaudessa kokemiensa pettymysten jälkeen kasvattanut itselleen kuoren ja onnistunut perustelemaan itselleen sekä muille sitä, miksi ei kannata rakastua. Työssään hän tutkii syitä sille, miksi avioparit eroavat. Elokuvan edetessä Sanna joutuu kuitenkin tarkastelemaan asioita uudesta näkökulmasta tavatessaan miehen, johon hän ihastuu.

Tolan roolina on esittää Sannan assistentin Jounin (Aku Hirviniemi) aviovaimoa Elliä - mieheensä takertuvaa naista. Vesa Vierikko taas näyttelee Sannan isää Eeroa, joka ei osaa päästää irti Sannan äidistä Eilasta (Hannele Lauri) avioeron jälkeen.

Muut elokuvan rooleissa olevat henkilöt näyttelevät rooleissaan suhteellisen maltillisesti, mikä oli enemmän mieleeni. Roolihahmot olivat hauskoja silti. Mielenkiintoista oli nähdä Hannele Lauri taas näyttelemässä pitkästä aikaa valkokankaalla, eikä pelkästään itseään Seiskan sivuilla.

Elokuvan käsikirjoitus oli tämän tyyliseen elokuvaan ihan hyvä. Siinä oli ihan hyviä ja ajattelemisen aihetta antavia oivalluksia höystettynä ihan sopivan räväkällä huumorilla. Lisäksi elokuvassa leikitellään miesten ja naisten stereotyyppisillä rooleilla sekoittamalla niitä muutamien roolihahmojen osalta.

Elokuva on ihan katsottava ja hauska, mutta ei kuitenkaan sellainen elokuva, mikä syöpyisi takaraivoon ikuisiksi ajoiksi. Uskon, että elokuva voi olla ihan hauska miestenkin mielestä. :3:

http://www.finnkino.fi/Event/299439/