Columbu
Homo Reus
- Liittynyt
- 4.12.2006
- Viestejä
- 6 185
Kyllä ihan omaa tekstiä oli tuo viesti, samoin kuin aiemmatkin 95 viestiä, jotka olen tähän ketjuun kirjoittanut. Katson paljon elokuvia, hyviä ja huonoja, ja erityisesti hyvät elokuvat inspiroivat mua kirjoittamaan.Oliko oma arvostelu (tämä ja edellinen), vai lainasitko tekstin jostain (esim. dvd:n takakannesta)? Ja et lainannut, olet elokuvakriitikkoainesta (onnittelut!) ja jos lainasit, niin laittaisitko lähteen ylös (vaikkakin olen käsittänyt, että tänne pitäisi laittaa omia eikä muiden arvosteluja)...![]()
Citizen Kane (1941) :4:
Katsoin elokuvan Vargasin muistutettua minua yleissivistyksessäni olleesta aukosta
Nuoren Orson Wellesin ohjaama huumorilla höystetty mysteeridraama kertoo toimittajista, jotka etsivät salaperäistä ”Rosebudia” löytääkseen tarinan mediamoguli C. F. Kanen (Orson Welles itse) viimeisen lausahduksen takana. Kanen vaiheikas elämä kerrotaan takaumien kautta hauskasti ja eloisasti. Elämän ja kuoleman mysteerit nivoutuvat kiehtovasti yhteen sanan ”Rosebud” kanssa. Citizen Kane on teknisiltä saavutuksiltaan ja tarinaltaan periamerikkalaisen elokuvan merkkiteos ja kulmakivi. Silti ehkä juuri tuo ällöamerikkalaisuus estää minua antamasta elokuvalle viittä tähteä huolimatta kolmiulotteisen vaikutelman antavista lavasteista, vallankumouksellisen luovasta kameran ja valojen käytöstä, omaperäisestä kerronnasta, ajatuksia herättävästä lopusta sekä vaikutuksesta lukemattomiin myöhempiin elokuviin. Ymmärrän kuitenkin, miksi erityisesti elokuvaohjaajat pitävät tätä kaikkien aikojen parhaana filminä.
Valhalla Rising (2009) :2:
Olihan tämäkin pakko katsoa HC76:n reaktion luettuani
Nicolas Winding Refnin viimeisimmässä ohjaustyössä yksisilmäinen mykkä soturi (Mads Mikkelsen) kaipaa vuosien vankeuden jälkeen vapauteen. Odotin sekavaa taidepläjäystä, mutta ei Valhalla Rising ole mielestäni kovinkaan sekava eikä myöskään mitään suurta taidetta. Elokuva jää mytologisena allegoriana jollain tapaa vajaaksi eikä mene niin pitkälle kuin voisi mennä. Hidastempoisuutta ei voi oikeuttaa edes vähäeleiseen kuvastoon piilotetuilla yksityiskohdilla ja vihjeillä, koska sellaisia on harmillisen vähän. Lopun juonenkäänteet menevät älyttömyyden puolelle. Tunnelma on kuitenkin luotu kohtuullisen hyvin ja maisemat ovat komeita. Valhalla Rising on hitaudestaan huolimatta katsojan silmää miellyttävä paketti, jonka katsoo kerran ja unohtaa sitten.