Elokuva-arvostelut!

[Powerhousu]

Matti
:0:

En ollu aiemmin nähnyt, kun ei paljoa kiinnostanut. Nyt sain jonkun tilapäisen aivovamman ja katsoin koko paskan. Tahdon sen kaksi tuntia takaisin. Paska leffa ja paska jätkä. Jos leffassa olleista jutuista edes puolet pitää puoliksi paikkansa, niin se vain vahvistaa sitä mielipidettä, mikä mulla on jo pitkään ollut: Siinä on Suomen historian turhin jätkä. On juu hypänny pitkälle, mutta kaikki muu pelleily saa sen unohtumaan aika tehokkaasti.

 

[Tigre]

Jep. Ihan pelle koko mies.

 

[Kotipohja]

127 hours


Näin Discoveryllä trailerin tästä leffasta. Ajattelin, että se oli vain joku tyyliin tuotemainos. Ei ollutkaan vaan se oli varsin koukuttava traileri ja pakkohan tämä oli sitten nähdä.

Elokuva perustuu tositapahtumaan jossa Aron Ralston jää jumiin kanjoniin aavikolle keskelle ei mitään. Mukanaan vain vähän vettä, videokamera ja perus kiipeilijän tarvikkeen. Suhteellisen ahdistava, mutta myös koskettava leffa ja painui kyllä mieleen leffan pointti. Elämästä pitää nauttia ja iloita siitä mitä on.

James Franco on kyllä hyvä näyttelijä ja tekee tässäkin hyvän suorituksen. En edes tajunnut vasta kuin lopussa, että tässähän on sama kaveri kuin Spider Maneissa yms. :D

Suosittelen, että ette googleta mitään tästä leffasta etukäteen sillä se pilaa varmasti tunnelman.

Spoiler

Aitoa materiaalia löytyy netistä.Siis ihan sitä matskua mitä se siellä jumissa ollessaan kuvasi. Karmivaa

:4:+

 

[Columbu]

Tuli katsottua One Flew Over the Cuckoo’s Nest (1975), kerrassaan loistoelokuva! Koskettava ja oivaltava tarina ihmisen vapaudenkaipuusta ja elämän mielekkyyden etsimisestä. Erityismaininta on annettava pöhköydessään ja rikkinäisyydessään samaistuttaville henkilöhahmoille. Mutkikasta juonta draamapätkästä ei löydy, sillä se on enemmän tilanne- kuin juonielokuva.
Juoni :2:
Tarina :4:
Tunne :4:
Tunnelma :4:
Henkilöt :5:
Kokonaisuus :4:

Katsoin myös Shutter Islandin (2010), jonka neljän minuutin katsomisen jälkeen arvaamani juoni pisti vähän vituttamaan; jok’ikinen käänne oli ärsyttävän ennalta-arvattava. Leonretardo DiCaprio on suhteellisen hyvä näyttelijä, jolla on kuitenkin taipumus eksyä mukanokkeliin postmoderneihin megaelokuviin, minkä takia mun on vaikea ottaa kyseistä kaveria tosissaan.
Juoni :1:
Tarina :2:
Tunne :2:
Tunnelma :3:
Henkilöt :2:
Kokonaisuus :2:

 

[H. E. Pennypacker]

Bisnesvainua ko. miehellä selkeästi kuitenkin on, lähes kaikki herran leffat on olleet supermenestyksiä.
Itseltä tulee ensi viikolla noin 10 uutta arvostelua kunhan ehtii katsella loppuun.

 

[Columbu]

Bisnesvainua ko. miehellä selkeästi kuitenkin on, lähes kaikki herran leffat on olleet supermenestyksiä.

Sorrunkohan stereotyyppiseen yleistykseen väittäessäni, että tyhmiin jenkkeihin uppoaa parhaiten valmiiksipureskeltu paska...

Itseltä tulee ensi viikolla noin 10 uutta arvostelua kunhan ehtii katsella loppuun.

Hieno homma! Niitä odotellaan

 

[H. E. Pennypacker]

Totta tuokin. Toisaalta huonoista leffoista saa saman palkan kuin hyvistä. Voisi Leo kyllä puolestani valita jonkin hieman erikoisemman skriptin seuraavaksi, hyvä näyttelijä kuitenkin on. Tosin noilla 20 MUSD+ palkoilla voi olla vaikeaa löytää muun tyyppisiä ehdokkaita. Seuraavat omat leffa-arvostelut tulevat olemaan hmm..hieman erilaisemmista leffoista.

 

[Anonymity]

TAISTELIJA - THE FIGHTER


Tositarinaan perustuva elokuva velipuolista, Dickie Eklundista sekä Micky "Irish" Wardista, jotka ovar molemmat nyrkkeilijöitä. Perheeseen kuuluu heidän lisäkseen voimakastahtoinen äiti, jolla on veljesten lisäksi seitsemän tytärtä kahden eri miehen kanssa sekä hänen miehensä, joka on nuorempien lasten isä, muun muassa Mickyn. Lisäksi nyrkeilyhullun ja voimakkaasti yhtä pitävän työläisperheen jaloissa pyörii lapsenlapsia.

Dickie on lahjakas ja itsevarma entinen nyrkkeilijä, josta on tullut matkan varrella crack-nisti, joka haaveilee uudesta paluusta kehään. Huumesekoilujensa ohessa hän valmentaa velipuoltaan heidän matriarkka-äitinsä toimiessa Mickyn managerina.

Dickie on äidin lempipoju, jolle annetaan paljon anteeksi ja jonka häröilyiltä äiti haluaa sulkea silmänsä. Micky taas vaikuttaa elokuvan perusteella jalkoihin jäävältä kiltiltä sovittelijalta ja ehkä hiukan liiankin luottavaiselta mieheltä, jolta puuttuu veljensä voimakas itseluottamus.

Tuntuu, ettei perhe osaa aina toimia Mickyn parhaaksi ja että jotkut pyrkivät ehkä tahtomattaankin hyötymään hänestä tavalla tai toisella. Lopulta Micky päästää irti ja alkaa elämään omaa elämäänsä uskaltaen vastustaa hänelle tärkeitä ihmisiä.

Micky pitää isoveljeään sankarinaan, vaikkakin sankarin haarniska alkaa ajan myötä hiukan ruostumaan. Lopulta Micky joutuu lopulta valitsemaan puolensa. Valinta pitää tehdä perheen ja uuden naisystävän, valmentajan ja managerin välillä. Mickylle on kahden tulen välissä ja valinta on hänelle vaikea, koska hän tuntee kiitollisuudenvelkaa perhettään kohtaan samalla, kun perhe aiheuttaa hänelle ongelmia.

Mickyllä on kuitenkin isä, joka tukee pojan valintaa samoin kuin uusi kovasuinen naisystävä sekä tuttu poliisi, joka ryhtyy Mickyn valmentajaksi. Ikävien sattumien vuoksi Mickyn ura on lähellä loppua, kunnes hän näkee veljestään tehdyn inhorealistisen dokumenttielokuvan, joka on käänteentekevä asia niin hänelle itselleen, kuin vankilassa istuvalle veljelleen.

Uuden alun ja voiton myötä Mickylle aukeaa mahdollisuus lähteä mestaruusotteluun. Mickyn otteleminen on kuitenkin ristiriitaista, kun hän ei tiedä kenen neuvoja hän noudattaisi - uuden vai vanhan valmentajan?

Mielestäni tämä mahtavan musiikin siivittämä elokuva on loistava. Näyttelijäsuoritukset olivat erinomaisia, varsinkin Christian Bale Dickien roolissa. Hän on erittäin uskottavan oloinen narkomaanin roolissa samoin kuin Mark Wahlberg Mickyn roolissa sekä perheen muita jäseniä näyttelevät näyttelijät.

Ei ole ihme, että Bale on palkittu parhaasta miessivuosasta Golden Globe -pokaalilla tämän elokuvan ansiosta samoin kuin perheen äitiä näyttelevä Melissa Leo parhaasta naissivuosasta. Lisäksi elokuva on ehdolla eri kategorioissa Oscar-gaalassa. Toivon hartaasti, että tätä elokuvaa varten 20 kiloa laihduttanut Bale käy pokkaamassa omansa pois.

Tämä osittain aidossa miljöössä kuvattu elokuva on ohjattu, lavastettu, puvustettu ja toteutettu muutenkin kaikin puolin hyvin ja se on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen draamaelokuva, josta on helppo pitää katsojan sukupuolesta huolimatta. En oikein osaa sanoa, mitä elokuvassa olisi parantamisen varaa, joten annan sille pisteitä 5/5.

 

[Inska]

Vaikka en Leosta kauheasti ole pitänyt, niin nopea tarkastus IMDB:stä osoitti, että miehen viimeisimmäistä Suomessa teatteriin tulleista 8/10 on ollut mielestäni katsottavia, eli vähintään 3/5. Voi olla että laskin väärin, mutta näitä siis tarkoitin.

2010 Inception
2010 Suljettu saari
2008 Revolutionary Road
2006 Blood Diamond - Veritimantti
2006 The Departed
2004 Lentäjä
2002 Ota kiinni jos saat
2002 Gangs of New York

 

[HC76]

Valhalla Rising

Sanattomaksi veti. En ole aivan varma mitä tässä elokuvassa ajettiin takaa, mutta ehkä juuri sen takia tämä teki todella suuren vaikutuksen. Eikä sillä edes ole mitään väliä. Hidastempoinen, unenomainen ja omituinen mutta visuaalisesti tajunnan räjäyttävä elämys. Harvassa on tällaset elokuvat jonka lopputekstien jälkeen jää suu auki jonkinmoiseen transsinomaiseen olotilaan. Enmä edes osaa antaa tälle arvosanaa muutakun että mindblowing. Tästä joko diggaa tai sit ei. Ei taida olla välimaastoa.

Multa kuitenkin

 

[MassaVaje]

^ +1. Monet dissaa ko. elokuvaa tekotaiteellisena paskana. Muhun kuitenkin uppos helvetin hyvin. Hieno elokuva.

 

[H. E. Pennypacker]

TAISTELIJA - THE FIGHTER


Tositarinaan perustuva elokuva velipuolista, Dickie Eklundista sekä Micky "Irish" Wardista, jotka ovar molemmat nyrkkeilijöitä. Perheeseen kuuluu heidän lisäkseen voimakastahtoinen äiti, jolla on veljesten lisäksi seitsemän tytärtä kahden eri miehen kanssa sekä hänen miehensä, joka on nuorempien lasten isä, muun muassa Mickyn. Lisäksi nyrkeilyhullun ja voimakkaasti yhtä pitävän työläisperheen jaloissa pyörii lapsenlapsia.

Dickie on lahjakas ja itsevarma entinen nyrkkeilijä, josta on tullut matkan varrella crack-nisti, joka haaveilee uudesta paluusta kehään. Huumesekoilujensa ohessa hän valmentaa velipuoltaan heidän matriarkka-äitinsä toimiessa Mickyn managerina.

Dickie on äidin lempipoju, jolle annetaan paljon anteeksi ja jonka häröilyiltä äiti haluaa sulkea silmänsä. Micky taas vaikuttaa elokuvan perusteella jalkoihin jäävältä kiltiltä sovittelijalta ja ehkä hiukan liiankin luottavaiselta mieheltä, jolta puuttuu veljensä voimakas itseluottamus.

Tuntuu, ettei perhe osaa aina toimia Mickyn parhaaksi ja että jotkut pyrkivät ehkä tahtomattaankin hyötymään hänestä tavalla tai toisella. Lopulta Micky päästää irti ja alkaa elämään omaa elämäänsä uskaltaen vastustaa hänelle tärkeitä ihmisiä.

Micky pitää isoveljeään sankarinaan, vaikkakin sankarin haarniska alkaa ajan myötä hiukan ruostumaan. Lopulta Micky joutuu lopulta valitsemaan puolensa. Valinta pitää tehdä perheen ja uuden naisystävän, valmentajan ja managerin välillä. Mickylle on kahden tulen välissä ja valinta on hänelle vaikea, koska hän tuntee kiitollisuudenvelkaa perhettään kohtaan samalla, kun perhe aiheuttaa hänelle ongelmia.

Mickyllä on kuitenkin isä, joka tukee pojan valintaa samoin kuin uusi kovasuinen naisystävä sekä tuttu poliisi, joka ryhtyy Mickyn valmentajaksi. Ikävien sattumien vuoksi Mickyn ura on lähellä loppua, kunnes hän näkee veljestään tehdyn inhorealistisen dokumenttielokuvan, joka on käänteentekevä asia niin hänelle itselleen, kuin vankilassa istuvalle veljelleen.

Uuden alun ja voiton myötä Mickylle aukeaa mahdollisuus lähteä mestaruusotteluun. Mickyn otteleminen on kuitenkin ristiriitaista, kun hän ei tiedä kenen neuvoja hän noudattaisi - uuden vai vanhan valmentajan?

Mielestäni tämä mahtavan musiikin siivittämä elokuva on loistava. Näyttelijäsuoritukset olivat erinomaisia, varsinkin Christian Bale Dickien roolissa. Hän on erittäin uskottavan oloinen narkomaanin roolissa samoin kuin Mark Wahlberg Mickyn roolissa sekä perheen muita jäseniä näyttelevät näyttelijät.

Ei ole ihme, että Bale on palkittu parhaasta miessivuosasta Golden Globe -pokaalilla tämän elokuvan ansiosta samoin kuin perheen äitiä näyttelevä Melissa Leo parhaasta naissivuosasta. Lisäksi elokuva on ehdolla eri kategorioissa Oscar-gaalassa. Toivon hartaasti, että tätä elokuvaa varten 20 kiloa laihduttanut Bale käy pokkaamassa omansa pois.

Tämä osittain aidossa miljöössä kuvattu elokuva on ohjattu, lavastettu, puvustettu ja toteutettu muutenkin kaikin puolin hyvin ja se on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen draamaelokuva, josta on helppo pitää katsojan sukupuolesta huolimatta. En oikein osaa sanoa, mitä elokuvassa olisi parantamisen varaa, joten annan sille pisteitä 5/5.

Mua jotenkin jo tympii kun tuo Bale ja Wahlberg tuntuu olevan joka helkutin leffassa mukana. Itse henkilökohtaisesti en voi sietää kumpaakaan, varsinkaan Wahlbergiä, enkä pidä heitä kovinkaan kummoisina näyttelijöinä.

 

[Mies847]

Sorrunkohan stereotyyppiseen yleistykseen väittäessäni, että tyhmiin jenkkeihin uppoaa parhaiten valmiiksipureskeltu paska...

IMO kyllä se miehen lahjoista johtuu, vaikka pari paskaakin leffaa on viime vuosina tehnyt. Parhaista tulee mieleen juuri toi yksi lensi yli käenpesän, hohto ja batman. Roolit noissa leffoissa vaan passas sille täydellisesti. Vähän sama kuin Marlon Brando kummisetänä, oon kytänny läpi Sopranossit ja mafia-aiheisia leffoja, eikä löydy ketään kuka istuisi yhtä hyvin siihen kummisedän rooliin kuin Marlon Brando. Vaikka Sopranoskin sarjana on yksi parhaista.

 

[Columbu]

...

Viittasin tuolla kommentillani Leonardo DiCaprion viimeisimpiin leffoihin, en Jack Nicholsoniin. Vaikka Nicholson onkin kaupallinen näyttelijä, hänen uralleen mahtuu myös mielenkiintoisia rooleja. Sen sijaan DiCaprio on vienyt kaupallisuuden uudelle tasolle ja roolit alkaa olla aika peruskauraa leffasta toiseen. Olis mielenkiintoista nähdä Leo jossain vähän erilaisessa roolissa, kun kaveri näyttelee Shutter Islandissa ja Inceptionissa hämmästyttävän samanlaisia henkilöitä.

Blood Diamond on hyvä, samoin Gangs of New York (Djimon Hounsou ja Daniel Day-Lewis varmistavat, etteivät elokuvat romahda yhden miehen show'ksi, kuten Leon leffoilla on tapana). The Departed on yliarvostettu kopio, Aviator venyy liian pitkäksi, ja Inception ja Shutter Island on mitä on...

 

[Anonymity]

Mua jotenkin jo tympii kun tuo Bale ja Wahlberg tuntuu olevan joka helkutin leffassa mukana. Itse henkilökohtaisesti en voi sietää kumpaakaan, varsinkaan Wahlbergiä, enkä pidä heitä kovinkaan kummoisina näyttelijöinä.

Mä taas en ole katsonut kauheasti heidän leffojaan.

Balen oon nähnyt Amerikan Psykossa ja tässä Taistelijassa se esittää erittäin hyvin nistiä. Ihan kuin katsoisi oikeaa sellaista. Tuntuu, että antaa kaikkensa. Psykon perusteellqa mäkään en arvottanut sitä kovin korkealle, mutta nyt katson eri silmin.

Wahlberg ei ole niin hyvä tässä (jos vertaa), mutta ihan ok. Pidän sitä keskivertonäyttelijänä.

 

[Mies847]

Viittasin tuolla kommentillani Leonardo DiCaprion viimeisimpiin leffoihin, en Jack Nicholsoniin. Vaikka Nicholson onkin kaupallinen näyttelijä, hänen uralleen mahtuu myös mielenkiintoisia rooleja. Sen sijaan DiCaprio on vienyt kaupallisuuden uudelle tasolle ja roolit alkaa olla aika peruskauraa leffasta toiseen. Olis mielenkiintoista nähdä Leo jossain vähän erilaisessa roolissa, kun kaveri näyttelee Shutter Islandissa ja Inceptionissa hämmästyttävän samanlaisia henkilöitä.

Blood Diamond on hyvä, samoin Gangs of New York (Djimon Hounsou ja Daniel Day-Lewis varmistavat, etteivät elokuvat romahda yhden miehen show'ksi, kuten Leon leffoilla on tapana). The Departed on yliarvostettu kopio, Aviator venyy liian pitkäksi, ja Inception ja Shutter Island on mitä on...

Jahas, tuli taas oltua oikein puusilmänä.:D DiCapriosta olen kyllä pitkälti aika samaa mieltä. Kuitenki voisin suositella elokuvia Gilbert Grape ja Catch Me If You Can.

 

[Columbu]

Gilbert Grape on hieno elokuva ajalta ennen Leonardon maailmanmainetta. Kaveri on hieman muuttunut sen jälkeen, niin ulkonäöltään kuin roolitukseltaankin :D

 

[TML]

Kauhean vakavaa. Leffa on leffa, saa kivasti pari tuntia kulumaan. Voi olla tarvetta ajatella, tai sitten ei... mutta ei noita ennalta-arvattavia ja "wtf-is-going-on-hmm-maybe-I-will-figure-it-out-next-week" voi keskenään vertailla.

Mulla tulee vähän sama fiilis osasta viesteistä kun että joku lopettaa bändin kuuntelemisen koska se on liian suosittu, seriously what the f*? Sellasta vähän ehkä väkinäistä "I am an artist" fiilistelyä, ja sitten kun on onkin hyvä Hollywood leffa niin ollaan vaan että "no olihan se ihan ok".

Onneks täällä sentäs on myönnetty sitten että leffa on hyvä jos se kerta on hyvä, vaikka olisikin yksi eniten lipputuloja kahminut.

 

[Columbu]

Kyllähän hyviäkin supertuottoisia elokuvia tehdään, esimerkkinä Taru sormusten herrasta -leffat. Mutta suurin osa oikeasti oivaltavista elokuvista taitaa valitettavasti jäädä valtavirran ulkopuolelle. Useimmilta ihmisiltä vaatii paljon elokuviin ja kirjallisuuteen tutustumista sekä runsaasti ajattelua, ennen kuin esimerkiksi Bergmanin Persona tai Tarkovskin Stalker aukenee kunnolla. Tällainen ajattelu saattaa tuntua rasittavalta ja sen takia tyydytään sitten vähän helpompiin megajymistelyihin, joita katsoessa aivoista tulee tahmeaa hattaraa.

Mun mielestä on mukavaa, jos elokuva vaikuttaa myös katsomisen jälkeen eikä jää vain hetken huviksi. Toki popcorn flickeilläkin on oma paikkansa ja ne voivat olla hyviäkin.

 

[HC76]

Onkos Columbu katsonut elokuvan Valhalla Rising?