DALLAS BUYERS CLUB
Elokuva Texasissa asuneesta Ron Woodroofista, joka oli bootseissa ja stetsonissa kävelevä duunari, joka harrasti rodeota, (hetero)irtosuhteita, ryyppäämistä sekä huumeita. Lopulta rankka elämäntyyli kostautui ja hänet todettiin HIV-positiiviseksi vuonna 1985.
Vaikka machoileva ja homoja kammoksuva Ron piti positiivista tulosta aluksi virheellisenä, niin hänelle annettu kuukauden elinaikaennuste kummitteli hänen mielessään. Pahaa oloaan hän purki jatkamalla rajua juhlintaa aina niin pitkään, kunnes totuus löi lopuilta silmille ja hän alkoi pienen romahduksen jälkeen ottamaan selvää sairaudestaan sekä sen hoidosta.
Samaan aikaan ystävät muuttuivat entisiksi ystäviksi. Tuohon aikaan sairaudesta ei tiedetty juuri mitään ja sitä pidettiin pelkkien homoseksuaalien sairautena.Tästä syystä Ronille auottiin päätä ja hänen seksualisesta suuntautumistaan epäiltiin. Ja vaikka moni entinen homokammoinen ystävä haluisi varmasti vetää Ronia tästä syystä turpaan, ei kukaan uskaltanut kuitenkaan koskea häneen virustartunnan pelossa. Lopulta Ron häädettiin kotina toimivasta asuntovaunusta.
Junttiudestaan huolimatta Ron oli melkoisen terävä-älyinen kaveri, joka alkoi hankkimaan itselleen laittomasti lääkkeitä, joilla hän osti itselleen lisäelinaikaa. Kun lääkkeiden saanti loppui, alkoi hän salakuljettamaan niitä maahan ja myymään niitä eteenpäin muille virusta kantaville. Bisness-kumppaniksi valikoitui pakon sanelemana naistenvaatteisiin pukeutuva (mies) ja huumeita käyttävä Rayon, joka osasi laittaa Ronille kova kovaa vastaan. Tästä huolimatta tai ehkä tämän ansiosta Rayonista tuli lopulta yksi Ronin elämän tärkeimmistä ihmisistä.
Bisneksen ohessa Ron taisteli omasta mielestään epäoikeudenmukaista ja rahanahnetta lääketeollisuutta sekä lääkelupia myöntäviä tahoja vastaan. Vaikka Ronin tärkein tarkoitus oli pelastaa ennen kaikkea itsensä sekä saada tehtyä rahaa, auttoi hän samalla monia muita kanssatovereitaan aina vuoteen 1992 saakka, jolloin hän kuoli. Ajan saatossa Ron alkoi muutenkin pehmenemään. Hänen asennoitumisensa homoseksuaaleja kohtaan parani ja hän alkoi näkemään naiset muunakin, kuin pantavina reikinä. Käsitykseni mukaan Ronista tuli edellä mainituista syistä jonkinsortin ikoni homoseksuaalien keskuudessa.
Tarina oli mielenkiintoinen siksi, että se perustui tositapahtumiin ja elokuvan huumori on sopivan ronskia sekä asiaan kuuluvaa. Elokuva oli melko realistinen ja siitä saattoi havaita sen raadollisuuden, miten HIV-positiivisiin ihmisin varsinkin tuohon aikaan suhtauduttiin.
Elokuvan parasta antia on kuitenkin Ronia näyttelevän Matthew McConaugheyn täydellinen omistautuminen roolille. Se, että hänellä on ollut kanttia laihduttaa itsensä roolin vaatimalle tasolle ja muuttua komeasta miesnäyttelijästä vähemmän haluttavaksi "juntiksi", ei vielä tee hänestä hyvää näyttelijää. Taidot tulevat esille elokuvan aikana lähinnä siinä, kun huomaa miten hän on sisäistänyt roolihahmonsa ajatusmaailman, olemuksen ja liikkumisen. Olen aikaisemmin aliarvioinut McConaugheyn taidot näyttelijänä, mutta tuntuu että hän on kypsynyt ajan myötä kypsynyt näyttelijänä ja nyt yli 40-vuotiaana "puhjennut kukkaan".
Myös Rayonia näyttelevä Jared Leto tekee hyvän näyttelijäsuorituksen naisellisena, ilkikurisena ja jollain tapaa surullisena roolihahmona. Leto on ulkonäöltään niin "kaunis" mieheksi, että hän sopii vallan mainiosti tällaiseen naismaiseen transsukupuolisen rooliin.
Arvosana 3½ tähteä.
