Step Brothers oli hauska! Parissa kohdassa nauroin vedet silmissä. Idioottihuumori toimii mulle.
:4:
No hyi. Kikkarapäät varastivat puoltoista tuntia mun elämästä ja sinä aikana perseraiskasivat aivojeni elokuvanautintokeskuksen.
Vicky Cristina Barcelona :3:
Woody Allenin viimeisin. Taiteilijoiden parisuhteilua ilman turhia moralisointeja. Ei niin hyvä kuin viimeksi katsomani Allenin leffa Match Point, mutta ihan jees ja mukavan lepposa. Rebecca Hall, Scarlett Johansson ja Penélope Cruz tarjoavat silmänruokaa näin miesnäkökulmasta katsottuna. Messissä myös No Country For Old Menissä järkyttävän hyvän roolityön tehnyt Javier Bardem. Varsin uskottava tässäkin leffassa.
The Wrestler :3: 1/2
Jahas. Tämä ohjaaja tykkää näköjään tehdä erilaisia leffoja. Edellinen katsomani The Fountain oli visuaalisesti äärimmäisen kaunis leffa, mutta tapahtumiltaan jokseenkin käsittämätön. Tais olla aika vertauskuvallinen. The Wrestler on puolestaan lähes dokumentinomainen, usein käsikameralla kuvattu helvetin elämänmakuinen leffa kehäraakista showpainijasta. Loistava suoritus Rourkelta. (On se äijä vaan leikkauttanu naamansa niin kummalliseksi, ollu komia mies aikoinaan :D )
Defiance :3:
Last Samurain ja Blood Diamondin ohjaajan viimeisin. Takuuvarmaa ohjaustyötä ja tasaisen hyviä näyttelijäsuorituksia, pääosissa Daniel Craig ja Liev Schreiber. Tositapahtumiin perustuva elokuva juutalaisveljeksistä, jotka juutalaislauman kanssa piilottelevat metsässä natseilta. Aika perus jenkkileffa, jossa on tarjolla kaikille jotaki. Vähän draamaa, vähän romanssia, vähän äksöniä, perushyvin toteutettuna. Ihan katsomisen arvoinen. Ärsyttävin piirre on se, että vuorosanat lausutaan iki-ihanalla venäläisaksentilla. Tosi autenttista.
The Curious Case of Benjamin Button :3: 1/2
Henkilökohtaisesti pienoinen pettymys. Fincheriltä odottaa aina niin suuria, onhan mies ohjannu maailman kaikkien aikojen parhaan elokuvan Fight Clubin, eikä Seven jää edellisestä kovin kauaksi. Zodiacissa teemana jo Sevenissä käsitelty sarjamurhaajahässäkkä käytiin läpi vähemmän gore-tyylisesti, ja nyt Benjamin Buttonissa ollaan kaukana näistä teemoista.
Kyseessä siis fantastinen (= sis. fantasian elementtejä) rakkausdraama. Loistavasti toteutettu, Fincher osaa hommansa siinä mielessä että miljöö on tosi siisti ja hienosti kuvattu. Pittin näyttelijäsuoritus ei kyllä jättäny käteen yhtään mitään. Cate Blanchett on hitusen parempi.
Teema lienee rakastamisen, tai yhteensopivuuden vaikeus. Joinakin aikoina tai jossakin ajassa sitä passataan toisillemme ja toisina aikoina ei. Pitänee kattoa vielä uusiksi, jos jäis enemmän käteen toisella kerralla, ja jättää nuo äksön odotuksen romukoppaan. Ei kuitenkaan mitään suuria tunteita tai ahaa elämyksiä.