elintaso

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja reme
  • Aloitettu Aloitettu

reme

Liittynyt
8.10.2004
Viestejä
582
Minkälaista elämää itse elit kun asuit viellä kotona? Olivatko vanhempasi rikkaita?

Tuntuu siltä että kavereiden ei tarvitse maksaa mitään itse,vaatteet ovat tietenkin merkkivaatteita ja dvd soittimet ja televisiot löytyvät omasta huoneesta.Kyllähän se vähän inhottaa tehdä kesätöitä ja ajatella että niitä on pakko koittaa säästää ja kun ei vanhemmiltakaan rahaa tipu.Sitten jos ostaakin jotain niin pakko ajatella pidemmän päälle vaikka ensikesän festarireissuja.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Siitä on kauan kun asuin kotona, mutta ei todellakaan olleet rikkaita, päinvastoin. Mielestäni asioista kyllä nauttii enemmän jos ne kustantaa itse vrt että saa kaiken valmiina.
 
Kyllähän sitä vanhempien luona asuessaan aikoinaan ihan toimeen tuli.

Ei nyt ollut mitään merkkipaskaa aina päällä, mutta ihan OK.

Joo... meikäläisen aikoina ei ollut DVD-soittimia olemassakaan :D
 
Mä taidan olla ns. keskitasoa varakkaammasta perheestä... En kyllä tiedä miten ne luokitellaan, mutta silleen ettei oltu mitään rikkaita, mutta normaali ihmisiä varakkaampia. Vanhempien ammatit ihan ok, ei hienosto muttei ihan paska palkkakaan, kerrostalossa asuttiin 100m2 asunnossa, tosin vuokralla, mut meillä oli sitten muuta kiinteetä omaisuutta kuten kesämökki, maata + tontti, veneitä, autoja pari kappaletta, ja matkusteltiin paljon ja pitkiä aikoja ulkomailla. Mutsi oli sisustusfriikki eli meillä oli aika kivan näköistä himassa, ja iskäni oli taas semmoinen vaatefriikki, eli piti olla aina tietyn merkkiset vaatteet, partavedet, kultakorut sun muut.

Mä en koskaan saanut kesätöitä koska vanhemmilla oli niin hyvät tulot [siihen aikaan esim kaupungin duunit annettiin köyhien lapsille mikä oli sinänsä ihan oikein] eli koskaan en mitään rahaa päässyt alaikäisenä varsinaisesti ansaitsemaan. Porukat maksoi vaatteet sun muut, ostivat merkkivaatteita, mutta toisaalta ei mulla ollut mitään älyttömiä toiveita joten en usko että tulin kovinkaan kalliiksi. Omasta mielestäni oon saanut lähes kaiken mitä olen koskaan halunnut tai tajunnut pyytää, väitän että osasyynä oli se että olen perheeni ainoa lapsi, ja äitini ollessa myöskin ainoa lapsi niin olin sitten toisessa mummolassa ainoa lapsenlapsikin eli pienoista lellimistä ja hemmottelua oli ilmassa. Pilalle en silti mennyt ;)

Siihen aikaan kun mä olin teini niin kellään ei ollut tietokoneita eikä netissä käyty tai mitään, myöskään kännykät eivät olleet in. [Tästä huomaa kuin hiton vanha sitä onkaan...]. Kun olin 14v niin meille tuli eka kännykkä, isä osti sen ja se oli Motorolan NMT ja hintaa 8000mk [pikkasen kalliita olivat silloin...] Telkan sain omaan huoneeseen, sellaisen vielä missä oli videot samassa, kivat huonekalut oli ja stereotkin kotona. Mielestäni aika normaalia kuitenkin kaiketi. Vaikea ehkä verrata nykyajan meininkiin...?
 
kyllä minä kadehdin nuorena ikätovereitani aivan muista asioista kuin siitä, että mitä kaikkea krääsää heillä oli kotona.
 
Ala-asteikäisenä kuvittelin, että me oltiin rikkaita, kun kaverit asu rivarissa ja meillä oli reilut 100 m2 omakotitalo isolla pihalla ja kesämökkikin :D Jossain vaiheessa sitten ymmärsin, että kotiäiskän ja korjausmiesiskän tulot ei millään ole rikkaitten tasolla :jahas:

Nyt sitten on porukoilla tullut pikkuisen ylimääräistä rahaa, tai siis mun ja systerin elätyksesta ja asuntolainakin pois maksettu... Rahaa tuntuisi olevan vaikka mihin, uuden hienon auton ostivat ja iskä törsää tuhansia ja tuhansia euroja vuodessa kameravehkeisiin. (toisaalta saa tietty takaskin rahaa kun myöpi vanhoja pois) Äippä taas innostui ostelemaan koruja, nyt kun vihdoinkin sai pitkäaikaisen duunipaikan. Oon tosi iloinen niitten puolesta :)
 
Itse asuin 4vuotiaasta eteenpäin Iskän kans.Toimeen tultiin,mutta ei mitenkään hirveästi ylimääräistä fyffeä ikinä ollut.15vuotiaana sain työpaikan vähän niinku vahingossa paikalliseen laskettelu keskukseen.5 talvea tuolla tuli vietettyä:rolleyes: Ja töitä sai tehdä sen verran kun pystyi tekemään koulun ohella.Niillä rahoilla sitä sitten välillä ostettiin kaljaa,merkkivaatteita,syötiin ulkona kavereiden kans,reissaattiin jossain päin Suomea kaveriporukalla ym.Hauskaa:)

Mun mielestä homma on ihan terveellä pohjalla,ku nuori tekee pienestä pitäen töitä oman halun/jaksamisen mukaan,jos siihen on mahdollisuus.Sitä oppii erilailla esim.Rahanarvon jo nuorena,ku sen eteen konkreettisesti tekee töitä.
 
toimeen tottakai tultiin ja asiat oli ok mutta ylimääräistä rahaa ei kyllä lapsille ollut, muutamalla kaverilla oli sama tilanne, useimmalla oli hemmetisti enempi fyrkkaa ja tais olla joukossa yksi köyhempikin. tota piti kestää niin kauan että oli tarpeeksi vanha saadakseen rahaa muualta kuin vanhemmilta (kesätöitä ei alaikäisenä kyllä ironnut, kun ei suhteita ollut mihinkään). vitutti, mutta ei voi mitään.

nimim. "10 markan kuukausiraha" :D
 
Ei kuuluttu rikkaisiin perheisiin, mutta kyllä ruokaa oli aina pöydässä ja vaatteita sain, kun niitä tarvitsin, tosin en mitään merkkivaatteita. Ikinä ei mitään huippuautoa ollut, ei kesämökkiä, venettä tai mitään muutakaan turhaa :)
15 vuotiaasta lähtien tein kesätöitä ja koulun ohessa myös ilta-ja viikonlopputöitä tuli tehtyä.
Kaikki kaverit olivat samalla viivalla, joten ei kukaan rahassa uinut :) .
 
Aluksi varakasta, kaikkea tarpeellista oli, sitten hyvin köyhää. Jopa hiukan aikaa oli ruuastakin tiukkaa. Muistan kun yöllä itketti, kun oli nälkä, mutta piti itkeä hiljaa, ettei mutsille tule paha mieli...

Ja siitä lähtien itse on kaikki pitänyt tienata, ensin koska oli pakko ja myöhemmin ylpeydestä...
 
Rikkautta on monenlaista.

Aina saanut kaiken mitä [HUOM]tarvinnut[/HUOM]. Ei ihmisiä pitäisi opettaa siihen, että onnellisuus mitataan krääsän määrällä. Porukat ajelleet vähintään 15v vanhalla autolla aina, vaikka on pari omakotitaloa, kesämökki ja maatila. Duunareita ovat molemmat.
 
Tulikin mieleen tuosta elintasosta, kun eräs tuttuni manasi, kun hänen tytär kinuaa viikkorahaksi 50 eunua, kun hänen kaveritkin saa. On vaan perus duunarin paha heittää 200 eunua kuussa pelkästään tyttären viikkorahoihin. :D
 
Olettaisin, että olen hyvinkin keskituloisesta perheestä.
-kaikkea ei saanut mitä halusi
-kesätöitä olen tehnyt 14v saakka.
-pienestä pitäen tehnyt hommia myös kotona välillä ilmaiseks ja välillä pientä kannuste palkkaa vastaan.

Hyviä puolia, mitä tulee mieleen ettei ole sikarikkaasta perheestä.
- Oppii nauttiin/iloitsemaan pienemmistäkin asioista.
- Ei ole sormi suussa, jos joutuu tiukemmalle.

Sinänsä hauska ajatella, että äidin veli on taas keskituloista rikkaampi, koska perinnönjako ei mennyt ihan tasan, kun pappa kuoli. Äiti sai pienen tontin ja eno peri maatilan, mutta niin se vaan meni....jos tädillä olis munat niin se olis setä
 
Ruokaa oli aina pöydässä ja vaatteet sai. Siinähän ne tärkeimmät, viikkoraha kertyi kotitöiden tekemisestä ja jääkiekossa ja jalkapallossa tehdyistä maaleista, syötöistä ja nollapeleistä. Jäähyistä ja jaliksessa päästetyistä maaleista tuli tietenkin miinusta. Harmi vaan ku oli kuumakalle niin tuli niin vähän vaikka maalejakin tein :hyper:

Kyllä tarvii vanhempia kiittää siitä että on kasvattanut ainakin itseni mielestä minut hyvin tähän maailmaan, kohteliaaksi ja muut huomioonottavaksi.
 
Meillä iskä oli duunissa ja äiti kotona, sisaruksia mulla 3 kpl. Eli ei eletty mitään rikasta elämää, mutta aina oli ruokaa ja vaatteet päälle ja mummon mökillekin pääsi kesäisin. Ajokorttiin yms. isompiin menoihin jeesasivat minkä pystyivät ja osa tietysti rahoitettiin kesätyörahoilla. Eli mitään valittamista ei ole ja nyt on vanhemmilla velattomat kämpät yms. eli joskus sitten saa perintönä ihan mukavastikin sitä omaisuutta.
 
Perheeni on "keskiluokkainen", ei rikas muttei vähätuloinenkaan. Hyvin toimeentuleva voisi kuvailla parhaiten. Kymmenisen vuotta vanha ok-talo järven rannalla suurella tontilla, kesämökki, pari autoa (parempi ja rämempi). Lainaa ei tiettävästi juurikaan.

Modified sanoi:
Aina saanut kaiken mitä [HUOM]tarvinnut[/HUOM]. Ei ihmisiä pitäisi opettaa siihen, että onnellisuus mitataan krääsän määrällä. Porukat ajelleet vähintään 15v vanhalla autolla aina, vaikka on pari omakotitaloa, kesämökki ja maatila. Duunareita ovat molemmat.
Click to expand...
Modified'ltä hyviä ajatuksia (kuten tavallista) ja hyvin samankaltaisia kuin itselläni.
 
Ikinä ei ole ollut tilannetta että molemmilla vanhemmilla olis ollu yhtä aikaa vakituinen työpaikka, mutta käytännössä isä oli yleensä se jolla oli paremmin töitä ja äidillä sitten puolen vuoden/vuoden sopimuksia.

Kuukausi/viikkorahaa mulla ei koskaan ollu, mutta jos jotain tarpeellista piti ostaa niin se ostettiin. Tämä onnistu ihan sillä kun vanhemmat eli aina niin että säästöön pitää jotain jäädä. Olihan mulla yläasteen aikana Leviksiäki, mutta ihan siks kun äiti huomas että ne kestää 10x pidempään kun puolet halvemmat farkut :)

Kerrostalossa asuttiin mutta oli meillä vene jolla oli hintaa +100 000mk (joka tosin meni myyntiin kun isältä loppu sillon vakituiset työt ja bensan hinta senkun nousi), sekä elektroniikka ja harrastusvälineet ostettu tyylillä köyhällä ei ole vara ostaa halpaa. Tuota sitte joskus kaverit ihmetteliki, totesin vaan että vanhemmat käy baarissa ehkä 2x 10 vuoteen ja pohjoismaita kauempana ei oo reissattu..

Kesätyörahoilla olen sitte ostannu myöhemmin sellasia ei niin välttämättömiä juttuja, kuten kännykkä, paremmat kalastusvälineet, mopo jne.
 
Oma varhaislapsuuteni oli kai taloudellisesti melko yltäkylläistä, mutta myöhemmin rahaa oli perheelläni vähemmän. Sähkölasku maksettiin ukilta saamillani synttärirahoilla, ja vippasin viikkorahoistani takaisinpäin, jotta faija saisi ostettua duunissa ruuan.

Tärkein pääoma, jota perheelläni oli, ei ollut mitenkään fyysinen. Eniten omaan myöhempään elämääni on vaikuttanut eteenpäin pyrkimisen, itsensä kehittämisen ja koulutuksen arvostamisen asenne, jota vanhemmillani oli hyvin paljon, ehkä muun annin jäädessä vähemmälle.

Tavarat ovat toisarvoisia, vaikka lapsesta saattaa toisin tuntuakin. Tärkeintä kodin annissa on se, että lapsista kasvaa terveitä, tasapainoisia ja maailmassa pärjääviä yksilöitä. Kun 30v lähestyy mittarissa, niin lapsuuden taloudellisia puitteita ei enää näe ihmisestä, mutta lapsuuden henkiset raamit helpostikin leimaavat koko loppuelämän.

Tulipas vähän OT-pohdintaa, tuota vain yksi päivä tuli mietittyä kun pohdin, miksi yksi kaveri pärjää niin hyvin ja toinen ei oikein saa otetta.
 
Ite oon niin sanotusti varakkaammasta perheestä. Kersana vituttiku taidettiin olla porukan rikkain perhe, mutta en saanu tietokonepelejä ynm. niinku kaverit ja viikkorahakin oli 5 tai 10 markkaa ku kavereilla oli 20 tai 50 markkaa. Kuulu siis ilmesesti kasvatukseen ja nyt myöhemmin oon pirun tyytyväinen ku kattoo millä tavalla kaverit tuhlailee niitä rahojaan baarissa tai pistää roponsa ihan järjettömään elektroniikkaan ynm.

Samoin kun kattoo yhden serkun kasvatusta johon kuuluu "lelu päivässä pitää terveenä", jätkä siis saa valkata kaupassa ollessaansa ihan mitä haluaa. Eikä tunnu todellakaan tajuavan kuinka paljon vanhemmat on joutuneet näkemään aikoinaan sen eteen duunia ( nyk. siis rikkaita ).

Viimeset kolme vuotta oon elättäny itseäni työnteolla ja pienellä perinnöllä, eli oon maksanu ruoatkin vaikka oon asunukin vielä kotona. Kiva vaan kuunnella ihmisten juttuja kuinka mun elintaso nyt tippuu ku mä muutan pois ja rupeen opiskelemaan :D

Edit: Joo pitänee mainita kuitenkin, että ikinä ei ollu ihan kersana pulaa ruoasta, vaatteista ynm. perussälästä. Kaikki vaan on suhteellista.
 
Back
Ylös Bottom