been there, doing it... :itku:
1) Sovi niin pitkälle kuin mahdollista kumppanin kanssa asioista, tämä on kaikista paras malli ratkaista asia, jos sopu syntyy, ei muuta tarvita.
2) Jos sopua ei synny, et ole velvollinen mihinkään ennen oikeuden tai sosiaalilaitoksen päätöstä, joissa jälkimmäisessä tarvitaan sinun suostumuksesi, ensimmäisen kyseessä ollessa, oikeus voi siis kyllä määrätä toisen osapuolen maksamaan jonkin tietyn summan, kuten kohtuulliseksi katsotaan, ja jota sitten ulosoton kautta peritään jos jätetään maksamatta.
Tuossa ovat nuo toimintamallit itse asian ratkaisussa. Edelleenkin suosittelen tuota tapaa 1, mikäli se vain on mahdollista...
Sitten on tietty tapauksia, joissa osapuolet eivät suostu elatusmaksuja maksamaan, (hyvä tietää myös, että mm. pääsääntöisesti huoltavalla kumppanillahan on kyllä oikeus olla vaatimatta maksuja) ja kiertävät ne sitten ilveellä taikka toisella, riippuen kunkin omasta elämäntilanteesta, näistä asioista on mahdotonta tehdä yhtä pitävää yhteenvetoa, vaan se toimii kuten itse elämäkin, muuttuu ja vaihtelee ja päätökset riippuvat joko parhaista keskiviivan ratkaisuista tai asetetuista päämääristä tai niiden summasta.
Keinoja kyllä on, mutta mitä olet valmis käyttämään, ja miksi, ja mitä sillä saavutat, mitä muut sillä saavuttaa, onko siitä muille haittaa?
Paras ratkaisu on aina se, mihin kaikki osapuolet voivat olla tyytyväisiä, ja ja semmoisen ratkaisun löytämiseen kannattaa panostaa aikaa ja viitsimistä.
Tätä kysy ensin itseltäsi.
Kun vastaukset ovat selvillä, jatka siitä.
Elatusmaksun suuruuteen vaikuttavia seikkoja:
Hyviä perusteluita kohtaan 1 voi olla esim. toiselle yksinhuoltajuuden myöntäminen, ja sitä osin tukeminen.
Vaihtoehtonahan on tietysti olla myöntämättä, josta päästään kohtaan 2, jossa perusteluina voidaan käyttää hankintoja, jotka kohdistuvat suoraan huollettavaan, eikä esim. pääsääntöisen huoltajan kontrolloimana.
Mutta kuten sanottua, tämmöiset ohjeethan eivät ole erityisen yleispäteviä, vaan se riippuu aina asianomaisista ja heidän elämäntilanteistaan ennenkaikkea.
Hiljaa se hyvä silti tulee.
