Elämä on ihmisen parasta aikaa..

[tarkemo]

Kun pääsin 22-vuotiaana Los Angelesiin ja sen jälkeen neljäksi vuodeksi Lontooseen, se oli aikamoinen kohokohta Tarkemon elämässä, meinaan että ei ole mikään huono paikka elää nuoruuttaan suurkaupungeissa ja tietenkin poikamiehenä.

 

[Nor]

off-topic:koska se nuoruus sitte loppuu? Ite oon nyt jo/vasta 19 ja alle vuos ni 20 :itku: Ei huvita olla näin vanha. "nykyään pitäis olla kaikenmaailman tyttöystäviä ja jatko-opiskelupaikkoja", niinku joku sano...

 

[Taskuamatsoni]

Poikien lapsuus > tyttöjen lapsuus?

Barbit on tylsiä jne.

Onneksi meidän porukat ei oo niin rajoittuneita, että olisivat yrittäneet ihQprinsessa rooliin mua tunkea :D Kyllä nuo kaikki heman-ukkelit, sotaleikit, jalkapalloilut, vuorenvalloitukset yms. oli ihan mahtavaa aikaa!

 

[Ultimecia]

off-topic:koska se nuoruus sitte loppuu? Ite oon nyt jo/vasta 19 ja alle vuos ni 20 :itku: Ei huvita olla näin vanha. "nykyään pitäis olla kaikenmaailman tyttöystäviä ja jatko-opiskelupaikkoja", niinku joku sano...

Älä huoli, toi fiilis menee ohi. Viimeiset kolme vuotta olen varmaan taantunut, kun sitä tajuaa että ei niin vanha olekaan, ainakaan sisältä. Nykyään on niin tavallista, että pois kotoa ei muuteta yksin vaan sen lukiomussun kanssa jne., että ei ole ihme jos tuntuu olevan ympäristön paine. En kyllä tiedä mikä järki siinä on muka parikymppisenä olla tosi valmis, kun suurella todennäköisyydellä kymmenen vuoden kuluttua käsitys valmiista on ihan toinen ja huonolla tuurilla ei enää "uskalla" muuttaa mitään.

Onhan näitä, että tosiaan muutetaan 18-vuotiaana yhteen ja sitten 28-vuotiaana ei vaan enää viitsi erota, jos vaikka lapsi parantaisi tilanteen ja "ollaanhan tässä jo näin kauan oltu yhdessä". Kaikille ei tietenkään niin käy, mutta vitunko kiire tässä on valmiissa maailmassa.

 

[Mikkii]

mutta vitunko kiire tässä on valmiissa maailmassa.

hehe, hyvin sanottu

 

[Maddox]

Saa ehkä minut kuulostamaan turhan masentuneelta, mutta lapsuus. Yläasteelle siirtymisestä lähtien oikeastaan kaivannut sitä.

Sama täällä. Kakarana sitä kuvitteli olevansa lähes kuolematon, eikä osannut murehtia seuraavaa karkkipäivää kaukaisempia asioita. Ala-asteen jälkeen olen lähinnä keräillyt komean kokoelman pettymyksiä, tehnyt toinen toistaan älyttömämpiä valintoja, vilkutellut iloisesti ohikiitäville tilaisuuksille ja torpedoinut omat mahdollisuuteni edes etäisesti tyydyttävään tulevaisuuteen :dance:

 

[Uwish]

Sama täällä. Kakarana sitä kuvitteli olevansa lähes kuolematon, eikä osannut murehtia seuraavaa karkkipäivää kaukaisempia asioita. Ala-asteen jälkeen olen lähinnä keräillyt komean kokoelman pettymyksiä, tehnyt toinen toistaan älyttömämpiä valintoja, vilkutellut iloisesti ohikiitäville tilaisuuksille ja torpedoinut omat mahdollisuuteni edes etäisesti tyydyttävään tulevaisuuteen :dance:

Minä taas osasin jo 4-vuotiaana murehtia tulevasta aikuisuudesta ja sen tuomasta pelottavasta itsenäisyydestä (siinä iässä tuntui ihan kamalalta, että pitää joskus muuttaa pois kotoa, äitin ja isin luota). Avaruuskin oli niin iso, että huimasi kun sitä ajatteli, ja taas toisaalta se oma pienuus sen rinnalla. No juu, olin pikku pohdiskelija. Oikeasti lapsuus oli kultaista aikaa. Leikit, puissa kiipeily ja majojen rakentelu naapurin poikien kanssa kesät ja talvet. Ensilumestakin saattoi riemuita ihan eri lailla kuin nyt. Renkaat pitää vaihtaa ja herätä aamulla aikaisin lunta luomaan..

Ja Maddox: sinä olet vasta 22! Minä aloin tehdä niitä oikeita valintoja vasta muutama vuosi tuosta vanhempana;). Sinullahan on aikaa muuttaa tulevaisuuttasi vaikka kuinka monesti:thumbs:

(Nyt olen 30, ja yhä niitä toteutumattomia tulevaisuuden haaveita riittää. Toisaalta sitä elää omaa tulevaisuuttaan juuri nyt, niitä haaveita on jo toteutettu/toteutunut, joita oli aiemmin. Edelleenkään ei ole vanha olo, uutta unelmaa vaan pukkaa.)

 

[Maddox]

Ja Maddox: sinä olet vasta 22! Minä aloin tehdä niitä oikeita valintoja vasta muutama vuosi tuosta vanhempana;). Sinullahan on aikaa muuttaa tulevaisuuttasi vaikka kuinka monesti:thumbs:

Kyllähän sitä livakampi ja peruspositiivisempi tyyppi ehtisi vielä yhtä ja toista, mutta omalla kohdallani on valitettavan mahdollista (ellei peräti todennäköistä), että kaikki oikeasti hauska ol ja män aikaa sitten. Ei kai auta kuin fiilistellä niillä vapauttavan vastuuttomilla toukkavuosilla ja opetella uskomaan uudestisyntymiseen

 

[p240]

Muutamat kesäyöt on tullut istuskeltua mökillä järven rannalla nuotion äärellä. Tyyni järvi, radiosta suomibiisejä, viinaa, makkaraa, auringonnousu ja hyvää seuraa. Se on mukavaa hommaa.

 

[Squinky]

Lapsuudessa odotti monia asioita niin penteleesti ja se odottaminen oli tavallaan kivaa. Lauantaita kun tuli aamuohjelmia tv:stä ja sai karkkia. Kun pääsi mummulle yökylään. Sitä vaan oli innostunut niin pienistäkin asioista. Nyt vanhempana kaikki on niin tylsää.

 

[MKS]

Elämä on juuri sellaista kuin sen itselleen tekee. Jos jokin asia kusee tässä vaiheessa niin tehkää sille jotain. Elämä on liian lyhyt aika murehdittavaksi. Minä ainakin nautin elämästä vain koko ajan enemmän.

Jotenkin tuntuu, että elämä vain paranee koko ajan mitä pidemmälle mennään. Tässä vaiheessa voi tehdä juuri sitä mitä haluaa, eikä kukaan tule kyselemään mitään. Koko ajan oppii uusia asioita ja löytää asioista uusia puolia. Nyt pystyy toteuttamaan itseään ja elämään vapaasti tasan sellaista elämää, mikä tuntuu hyvältä. Elämä todellakin on ihmisen parasta aikaa.

 

[Hollie]

Tosi on. Elämä on parasta aikaa. Joskus tosin on tullut funtsittua, että sitä on tullut takerruttua liikaa lillukanvarsiin.

Mutta, hyviä asioita siis (suurin piirtein aikajärjestyksessä): opiskelemaan pääsy, ystävät, onnistumiset harrastuksissa, lapsi, ihmissuhteet, ehkä joitain uraan/ammattiin liittyviä onnistumisiakin on mahtunut mukaan. Nykyään ehkä enemmän nauttii sellaisista itsestäänselvyyksistä kuten hyvin nukutut yöunet ja hyvä meininki perheen ja työn ulkopuolella. Taide-elämykset ja musiikki. Endorfiinit juoksulenkkien jälkeen.

Toisaalta... elämä ei olisi elämää jos kaikki olisi aina vaaleanpunaista. Mutta silloin kun on, niin siitä voi nauttia.