Elämä on ihmisen parasta aikaa..

En tiedä oliko se elämä sen parempaa nuorempana, joskus skidinä, ehkä oli helpompaa se oli ainakin. Mitä vanhemmaks tulee sitä enemmän vituttaa ja saa ottaa paineita kaikesta. Nykysin parhaita hetkiä on kun reenit menee niinkun pitää, muuta ei paljon ole :D
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Aika jännä, kun täällä niin moni hehkuttaa lapsuutta. Mulla taas on ollut niin päin, et vuosien kertyessä pidot vaan paranee:kippis1: (kunnes tulee se 20v mittariin ens keväänä, sit alkaa alamäki ja paluuta ei ole...:jahas::D). Tai siis että olen nykyään paljon onnellisempi, kuin viis tai kymmenen vuotta sitten.
 
Aika jännä, kun täällä niin moni hehkuttaa lapsuutta. Mulla taas on ollut niin päin, et vuosien kertyessä pidot vaan paranee:kippis1: (kunnes tulee se 20v mittariin ens keväänä, sit alkaa alamäki ja paluuta ei ole...:jahas::D). Tai siis että olen nykyään paljon onnellisempi, kuin viis tai kymmenen vuotta sitten.

Sillon kaikki oli jotenkin "aidon tuntosta":D Ei ollu huolta huomisesta, eikä varsinkaan ylihuomisesta... Välitunnille pääsy oli sen uuvuttavan 45min jälkeen yksi maailman parhaista tapahtumista:D Nytten taas kun sen 75min istuu ja pääsee poissa, ajattelee vain että kohta sitä joutuu taas istumaan sen 75min...

Ehkä jotenkin elämänilo on vähentynyt, tai enään ei osaa ottaa kaikkea iloa irti arjesta... Tai näkee enemmän negatiivisia seikkoja kuin ennen, toisinsanoen ajattelee järkevästi ja ottaa vastuuta.
Kait sitä pitäs ruveta samalla tavalla elämään mitä raamatussa opetettiin... "Katsokaa taivaan lintuja, ne eivät kanna viljaa"... jne:rolleyes:
 
Pikkupoikana elämä oli kyllä parasta. Sai pyöriä kylillä pahojenteossa ja muutenkin riehua ilman mitään vakavia seuraamuksia. Elämä oli helppoa ja huoletonta.
 
En muista milloin olisin viimeksi kokenut samanlaista ilon/innostuken tunnetta kuin tässä männä kesänä Itä-Euroopan reissua edeltävän viimeisen työpäivän jälkeen. Voi valehtelematta sanoa että työpaikan ovesta ulos käveltyäni kun ei ollut kauheena porukkaa näkemässä niin hypin riemusta ilmaan ja huutelin "Jess!!!"

Pelkään vain sitä että kadotan joskus kyvyn tuntea tällaisen tunteen...
 
Aika jännä, kun täällä niin moni hehkuttaa lapsuutta. Mulla taas on ollut niin päin, et vuosien kertyessä pidot vaan paranee:kippis1:

Pakko lisätä että samat. Ei mun lapsuudessa mitään vikaa ollut (kai:rolleyes:) mutta enpä ollut kovin onnellinenkaan. Kun oman elämän sai alkuun niin onnellisuuspisteet ovat nouseet ihan järkyttävästi. Paskimmatkin nykyhetket on aina entistä parempia:)

Whee!:dance:
 
Lapsuudessa oli kyllä monia ihan helmihetkiä: Syyskuun pimenevät illat, jolloin lähettiin omenavarkaisiin, pihapelit ja -leikit kavereiden kanssa.
 
Mun elämä on täynnä parhaita hetkiä. Niitä tulee joka päivä lisää, aina kun muistaa elää just sitä hetkeä joka on meneillään. Ihan huibua! :dance: Pitää muistaa jatkaa samaa rataa.
 
Lapsuus oli mahtavaa aikaa. Teiniys ihan perseestä, nyt alkaa taas olla ihQua.

Parasta tällä hetkellä on ne päivät kaukana kiireestä. Keskellä korpea ilman mitään stressiä työstä tai opiskelusta, ei mitään nykyajan hömpötyksiä, puusauna, laituri, järvi, Suomen luonto, rauha... Pentuna vihasin mökkeilyä, mutta nyt en parempaa ajanvietto tapaa tiedä :)
 
Lapsuudessa oli kyllä monia ihan helmihetkiä: Syyskuun pimenevät illat, jolloin lähettiin omenavarkaisiin, pihapelit ja -leikit kavereiden kanssa.

Siis sä sen sanoit!! Vaikka mäkin olin ihan ylihissukka muksu, niin omppuvarkaissa tuli käytyä! Syysiltoihin kuuluivat myös ehdottomasti valokiila. Jouluna oli aina lunta (ja jos ei ollut, joulupukki tuli ompelukoneella:D), kesä alkoi aina Suvivirrellä jne.

Ah, nostalginen kyynel...:itku:
 
Poikien lapsuus > tyttöjen lapsuus?

Barbit on tylsiä jne.

Mun Barbit ei ollu, koska naapurin pojalta sai lainata Cringeriä. Oli nimittäin hieman siistimpiä leikkejä.

Se on muuten verraton tunne, kun oivaltaa ettei enää ajattele mitään "sitten kun..." vaan on onnellinen nyt. Totta kai on odotettavaakin, mutta niin että nykyhetkestä rämpii vain siinä toivossa, että tulevaisuudessa tapahtuu/tekee/on jotai muuta. Ei siihen mennytkään kuin 15 vuotta.
 
Joo..kyllähän lapsuus on varmasti sitä parasta aikaa. Ei huolta mistään jne. Tuli eilen kohtuu nostalginen fiilis kun lenkkeilin ala-asteen ohi jossa oli juuri välitunti meneillään. Voi pojat sitä juoksemista ja huutoa:rock:...ikävä tuli niitä aikoja.
Nykyään pitäisi olla kaikenmaailman tyttöystäviä, jatkokoulutuspaikkoja jne..:D
 
16 v. Kevarilla ensimmäistä kertaa tien päällä.
23 v. Ensimmäinen ulkomaanmatka yksin. Merkkipaalu monessakin mielessä.
24 v. Kummitytön syntymä. Sitä "nukkea" siskon sylissä ei unohda. Käsittämätöntä.
27 v. Ensimmäinen oikea työpaikka valmistumisen jälkeen.
30 v. Penkistä 100 kg. :hyvä:

Lisäksi harrastuksiin, musiikkiin ja matkoihin on liittynyt paljonkin hyviä hetkiä, joita on paha eritellä.
 
Tuli noista yksittäisistä muistoista mieleen, et ehkä yks parhaimmista sattui tänä keväänä, kun sain kipsin pois jalasta 1,5kk:n jälkeen. Ensin olin ihan mielettömän pettynyt ja :eek:, kun nilkka oli niin jäykkä, mutta sitte lääkäri vaan otti multa kepit pois ja käski kävellä. Ne ekat askeleet oli jotain niin ihanaa, että sitä ei heti unohda:). Sinä päivänä oli vielä ihan mahtava ilma ja onnuin ihan onnessani monta kilometriä keskustaan asti, vaikka dösän olis saanut lähempääkin:D. Ja naama näytti sit oikeesti tältä: :D, ei tosin ihan noin vihreeltä...
 
"Hienoo se on, et pysytty ollaa väleissä, vaik välil luulin et joku ois ollu välissä, mut onneks olin vääräs ja siitä oppineena, hyvää elää täällä ystävyyden voittaneena." Jouggis - ystäville

Eiköhän sanat kerro mikä elämässä on tähän asti ollut hienointa :)
 
Mikäpä tässä, 2 tunnin päästä täytän virallisesti 17 ja sitte alkaa vissiin se 18 vuoden iän odotus? Kaverit on siisteintä elämässä no doubt, mut että se lapsuus olihan sekin jotain.

EDIT, Noh, pakkotoisto otti varaslähdön ja sanoo iäksi jo 17, haha tuntupa siistiltä.
 
TOP-listaa on vaikea laittaa kun on vielä niin paljon kokematta.

Kyllä se on kait ollut oman asunnon ja auton osto hienoja hetkiä kun on nähnyt työn tulokset. Sitten tulee intistä pois pääsy. Tällä hetkellä onnellisuutta tuo elämään hankitut lelut, ihmiset ympärillä, työ ja tietysti treenaus, sekä terveys kaiken kaikkiaan ja tulevat haaveet ja niiden työstäminen.

Perheen perustaminen ja ensimäisen lapsen saaminen tulee varmasti herkistämään.

Onnellisuus on hieno ja tärkeä asia myös vapauden tunne antaa voimia :haart: sitä kumminkin niin helposti unohtaa kuinka kaikki on vaan loppujen lopuksi hyvin. Menettämisen myötä sitten vasta huomaa kuinka tärkeä asia joku on, kuten terveys.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom