- Liittynyt
- 14.11.2003
- Viestejä
- 356
Reilut puoli vuotta sitten tein sellaisen päätöksen, että lopetin television katselemisen. Varmistin ruodussa pysymisen viemällä möllöttimen vinttikomeroon. Ikäväntunnetta en ole tähän mennessä itsessäni havainnut.
Välittömänä vaikutuksena television poistumisen jälkeen huomasin yksiöni yleisilmeen muuttuneen jollain tapaa rauhallisemmaksi. TV on kuitenkin aikamoinen möhkäle ja kylmä silmä, mutta asiaa ei havaitse koska möhkäleen läsnäoloon on niin tottunut. Asian huomaa vasta kun on hankkiutunut laitteesta eroon.
Ensimmäinen viikko tuntui oudolta: Olinhan aiemmin viettänyt pitkiäkin aikoja television ääressä, myös katsomalla ns. ei-mitään. Asiaan kuitenkin tottui n. viikon jälkeen, enkä ole sen koommin kaivannut televisiota elämääni.
Pari kk. meni käytännössä ilman sekuntiakaan television katselua, kunnes vierailin kaverin luona, joka edustaa sitä ihmistyyppiä jolla on omituinen perversio pitää televisiota auki lähes aina kotona ollessa. Tuolloin huomasin, kuinka käsittämättömän häiritsevältä tv tuntuu silloin, kun katselutoleranssi on alentunut vähentyneen katselemisen ansiosta. Erityisesti mainokset saivat pääni lähestulkoon räjähtämään. Myöskin aiemmin ok-ohjelmina pitämäni tuotokset saivat mielessäni välittömän tappotuomion.
Televisiosta tulee toki myös ns. laatuohjelmaa, mutta en tunne yhtäkään ihmistä joka katsoisi möllötintä kovinkaan valikoivasti (oletettavasti heitäkin kuitenkin on). Ok, toki jokainen valitsee itse kuinka vapaa-aikaansa käyttää, mutta pakko todeta että tunnen itseni aikamoiseksi ääliöksi kun mietin mitä paskaa siitä harmaasta lootasta tuli katseltua useita vuosia. Lisäksi nykyään kaikenlaiset selitykset paskan katsomiseen tuntuvat kummallisilta: "en mä siitä OIKEESTI tykkää, mä vaan katon ihan muuten vaan.."
Suosittelen kokeilemaan televisiotonta elämää.
Välittömänä vaikutuksena television poistumisen jälkeen huomasin yksiöni yleisilmeen muuttuneen jollain tapaa rauhallisemmaksi. TV on kuitenkin aikamoinen möhkäle ja kylmä silmä, mutta asiaa ei havaitse koska möhkäleen läsnäoloon on niin tottunut. Asian huomaa vasta kun on hankkiutunut laitteesta eroon.
Ensimmäinen viikko tuntui oudolta: Olinhan aiemmin viettänyt pitkiäkin aikoja television ääressä, myös katsomalla ns. ei-mitään. Asiaan kuitenkin tottui n. viikon jälkeen, enkä ole sen koommin kaivannut televisiota elämääni.
Pari kk. meni käytännössä ilman sekuntiakaan television katselua, kunnes vierailin kaverin luona, joka edustaa sitä ihmistyyppiä jolla on omituinen perversio pitää televisiota auki lähes aina kotona ollessa. Tuolloin huomasin, kuinka käsittämättömän häiritsevältä tv tuntuu silloin, kun katselutoleranssi on alentunut vähentyneen katselemisen ansiosta. Erityisesti mainokset saivat pääni lähestulkoon räjähtämään. Myöskin aiemmin ok-ohjelmina pitämäni tuotokset saivat mielessäni välittömän tappotuomion.
Televisiosta tulee toki myös ns. laatuohjelmaa, mutta en tunne yhtäkään ihmistä joka katsoisi möllötintä kovinkaan valikoivasti (oletettavasti heitäkin kuitenkin on). Ok, toki jokainen valitsee itse kuinka vapaa-aikaansa käyttää, mutta pakko todeta että tunnen itseni aikamoiseksi ääliöksi kun mietin mitä paskaa siitä harmaasta lootasta tuli katseltua useita vuosia. Lisäksi nykyään kaikenlaiset selitykset paskan katsomiseen tuntuvat kummallisilta: "en mä siitä OIKEESTI tykkää, mä vaan katon ihan muuten vaan.."
Suosittelen kokeilemaan televisiotonta elämää.