- Liittynyt
- 5.6.2003
- Viestejä
- 29 708
- Ikä
- 45
Nooh, kyllä te ootte näin ulkopuolisen näkulmasta olette Dopeyn kanssa aika lailla eri linjoilla. Positiivinen piirre on kuitenkin se, että tosiasioista olette samaa mieltä. Eli ainoa erimielisyys on siitä, että millaisen yhteiskunnan haluatte. Monesti nuo keskustelut menevät kuitenkin perusfaktoista jankkaamiseen, koska jompikumpi/kumpikaan osapuoli ei tajua edes sitä, että mihin mikäkin vaikuttaa. Jatkakaa vain, sillä tässä on oma katsantokanta avartunut aika tavalla. Olen viettänyt suuren osan aikuiselämästäni ulkomailla ja ollut lähellä sun kantaasi, mutta nykyään enemmän Dopeyn linjoilla.
Enpä mä oikeastaan itsekään tiedä minkälaisen maailman haluaisin...jos siis ois diktaattorin valta päättää asioita. Toisaalta olen sitä mieltä, että pitäisi tullaa jokaisen omillaan toimeen. Mutta joku vain syntyy sairaaksi tai saa sairaan lapsen. Ei tällaisesta kuulu rangaista. Joku taase hölmöilee talousasiansa, no sen saa tehdä kerran, toisen kerran on tyhmä ja sitten saa mun puolesta asua vaikka veneen alla. Mutta loppupelistä tämä poliittinen poukkoilu on aika hanurista. Kun nyt on selkeästi jopa kannustettu siihen, että työmatka voi olla pidempi ja siihen saa veropuolelta tukea, niin ei hitossa voida yhtäkkiä vetää mattoja alta. Samoin asuntolainan korkovähennyksen kanssa. Tuo nyt esitetty tie on fiksu, eli tuota ajetaan alemmaksi vähän kerrallaan. Jää aikaa sopeutua. Kaikista pahin on nopeat ratkaisut, jotka iskee yleensä pahiten tavalliseen lapisperheeseen. Joillakin on "pappa betalar" mahdollisuus, kaikilla ei ole. Itse olen monessa kohtaa siinä asemassa, ettei kusi tule sukkaan ekana, mutta silti yritän ajatella että kaikilla ei näin ole. En mä tiedä ajattelisinko toisin jos tienaisin 5000 euroa kuussa (tai enemmän) ja olisi muutekin kapitaalia takana reilusti esim. perittynä. Toivottavasti en ajattelisin...
Mutta siis tietynlaista oikeudenmukaisuutta ja ennustettavuutta pitää olla. Kun se vaan on fakta, ettei tämän maan taloudellisia ongelmia ratkaista keskiluokkaa ja alempaa keskiluokkaa kyykyttämällä. Jokainen sentti täältä verotukseenpäin on poissa kulutuksesta ja se on poissa verokertymästä ja duunipaikoista. Pitäisi ihan oikeasti etsiä niitä oikeita ja kestäviä säästökohteita. Kohta taas tulee leikkauslistaa ja siinä on sitten tietysti kirjastoa, kouluja, vahhustenhoitoa, mielisairaiden hoitoa ja muuta ihan oikeasti taas vitusti säästävää pidemmässä juoksussa... Tän suhteen en vain jaksa olla pätkääkään optimisti.
Itse olen alunperin vähävaraisesta perheestä, eikä ole ole ollut aina takaajia saatavilla, joten voin kertoa ettei todellakaan ole helppoa saada asuntoa 20% omarahoitusosuudella! Joutunut joskus jopa ottamaan kulutusluottona jonkin puuttuvan osan ja vielä siirtämään kolmen luottokortin rahat tilille asunnonostoa varten. Ei ehkä kaikista fiksuin vaihtoehto, mutta elämäntilanteesta johtuen ei ollut mitään säästöjä käytössä, ja vuokra-asunto olisi ollut pidemmällä tähtäimellä vielä huonompi vaihtoehto.
Totta. Meillä on ollut mahdollisuus takaajaan, mutta muuten siis melkolailla sama tilanne. Eka kämppä ostettiin käytännössä nollarahoituksella kun ei sitä rahaa paljon säästetä törkeän ison vuokran kanssa. Ei ainakaan sellaisella aikajänteellä, että joskus pääsisi säästämään itselleen lainaa maksamalla. Tietty vaihtoehto on asua porukoilla. Mutta itsekin muutein 264 kilometrin päähän porukoista kun täytin 19 vuotta, joten ei nyt ihan sitten ollut vaihtoehto muuttaa tyttöystävän (nykyinen vaimo jo vuodesta 2002) porukoillekaan asumaan. Eli kiskurivuokran kautta omaan mentiin meilläkin. Tyhjästä lähdetty.
Tähän vähän loppukevennystä:
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen: