Jonas Rantanen - Tulokset puhuvat puolestaan
Ikä: 24v
Kotipaikka: Tampere
Perhesuhteet: Avovaimo ja kilpikonna
Paino: n. 130kg
Kilpailusarja: -125kg / -140kg
Parhaat kisasaavutukset:
1. WPC EM-voimanosto 2004, juniorit –125kg
1. WPC MM-voimanosto 2005, juniorit –125kg
1. GPC EM-voimanosto 2007, miehet –140kg
1. FPO SM-voimanosto 2007
Lisäksi useita Euroopan ja maailman ennätyksiä niin miehissä kuin junioreissakin.
Kisaennätykset
Jalkakyykky: 505kg
Penkkipunnerrus: 360kg
Maastaveto: 360kg
Yhteistulos: 1215kg
Tulevaisuuden lupausko? Ei, se olisi väärä ilmaisu ”Juunasta” puhuttaessa. Turha puhua lupauksesta, kun tämä vielä juniori-ikäinen lahjakas nostajan alku pystyy laittamaan kampoihin yleisen sarjan miehillekin. Nostajan alku nimitys sen sijaan hyväksyttäneen, kun ikää on vasta 24 vuotta ja kilpailuvuosia toivottavasti vielä monta edessä. Takana niitä on vasta kuusi.
Jonas on Rantasen veljessarjan nuorin nostaja. Parkanossa nuoruutensa viettänyt Juuna seurasi isoveljiensä Tomin ja ”Miikun” jalanjälkiä kunnan palloiluhallin salille ja sille tielle on jäänyt. Veljessarjan vahvimpana punnertajana tunnettu Juunaa neljä vuotta vanhempi Tomi punnerteli jo siihen aikaan sarjoja penkistä pitkälti yli 200kg:lla. Se kai sai nuoremmankin uskomaan, että voisi se voima häneenkin tarttua. Punttisaliharrastuksen alkuaikana ykköslaji oli kuitenkin jääkiekko, josta Jonas ehkä kuvitteli saavansa itselleen vielä jonain päivänä ammatin. 16-vuotiaana Bauerit kuitenkin ripustettiin naulaan eikä pelivehkeitä ole montaa kertaa sen jälkeen puettu päälle. Voimailukärpänen vei voiton. Ei tullut Rantasen pojasta uutta Gretzkyä.
Alkuun salilla käyminen oli pelkkä harrastus, jonka tarkoitus oli kai vain saada lisää voimaa ja ehkäpä vähän paidan hihaakin pullottamaan muutenkin kuin pilottitakin ansiosta. Ja tarttuihan se voima. 16-vuotiaana nousi ensimmäisen kerran 200kg penkistä, tosin mainittakoon, että nosto suoritettiin Parkano-penkkinä™, jossa takapuolen voidaan sanoa olevan, arvostelukriteereistä riippuen, hieman ilmassa. Ei nyt ihan niin paljoa kuitenkaan, että kissa mahtuisi kävelemään takapuolen ja penkin välistä. Ainakaan häntä pystyssä.
Jonkinlaisena esikuvana voimailun saralla siihen aikaan ollut Tomi-veli saatiin houkuteltua penkkikisoihin 2001 vuoden FPO:n penkki SM-kisaan, jota Juuna oli itsekin katsomassa päättäen kilpailevansa vielä jonain päivänä. Vaikka Parkanossa siihen aikaan treenattiinkin penkin lisäksi niin kyykkyä kuin vetoakin, oli Juunan ensimmäiset kisat penkkikisat. Kyykyn tekniikka ei välttämättä olisi ollut siihen aikaan kaunista katseltavaa vaikka voimaa ehkä olisikin ollut voimanostokisassa pärjäämiseen.
Good Morning on yksi avainliikkeistä suuriin kyykkyrautoihinVuonna 2004 Juuna pakkasi treenikassinsa sekä otti parit vaihtokalsaritkin mukaan ja suuntasi Datsunin keulan kohti Tamperetta. Parkanon maalaismiljöö vaihtui Hervantalais-arkkitehtuuriin eli tultiin puutalosta kivitaloon. Osasyy Tampereelle muuttoon lienee ollut niihin aikoihin perustettu Bull Farm, jonne Juuna asettui treenaamaan. Treenipaikka saikin paljon kiitosta haastattelun aikana, sillä ilman kunnollista harjoittelupaikkaa ja kannustavia kavereita ei tulosta ehkä syntyisi. ”- Kisat motivoi reenaamaan”, kommentoi Jonas tuttuun tapaan turhia jaarittelematta.
Ensimmäiset treenivuodet meni omin päin treenatessa. Mitä nyt ehkä vähän oltiin Bodaus-lehtiä luettu ja isoveljiltä katsottu mallia, mutta varsinaiset treeniohjelmat olivat omia tekeleitä. Koko kroppa sai tasaisesti rasitusta. Vasta pari vuotta sitten Bull Farmin valmennuspäällikkö Jani Ihalainen sai Jonaksen kokeilemaan välillä vähän uuttakin ja siitä saakka on menty Ihalaisen opeilla. Treenikavereista ja niiden merkityksestä kysyttäessä Jonas vastaa: ”- Ei ketään erityistä, koska salilla on aina tietty porukka joiden kanssa treenataan. Janin ja Tatun vois ainaki mainita. Ja että salilla on hyvä porukka, joka kannustaa”.
Ettei koko haastattelu menisi treenipaikan hehkuttamiseksi, tutustutaan treeniohjelman runkoon.
Maanantai: Jalkakyykky + maastaveto, max treeni
Tiistai: Venyttely / hieronta
Keskiviikko: Penkkipunnerrus (kova) + yläkroppa
Torstai: Venyttely / hieronta
Perjantai: Nopeuskyykky + keskivartalo
Lauantai: Nopeuspenkki + yläkropan podaus
Sunnuntai: Lepo
Treeniohjelma on melko tarkkaan suunniteltu, joskin ohjelma antaa pientä pelivaraa sarjamäärille riippuen miten on palauduttu. Koska treenejä on melkein joka päivä, ei muille harrastuksille jää juurikaan aikaa. Peruskuntokaudella ohjelmassa on vapaaottelua harrastavan kaksoisveljen, Jannen, kanssa paini- ja nyrkkeilytreenejä, mutta kisakaudella palautumisen vuoksi muuta ei voi harrastaa.
Parkanossa asuessaan Juuna kyykkäsi vielä jalat suhteellisen kapealla voimanostokyykyksi eikä se tekniikka ollut edullinen voimantuoton eikä myöskään varusteiden hyödyntämisen kannalta. Tampereelle muuton jälkeen kyykkyasento muutettiin leveäksi ja aloitettiin varusteiden käytön harjoittelu. Uusi tekniikka luonnistuikin melko nopeasti, koska Juunalla oli hyvä liikkuvuus, jota ylläpidetään ja kehitetään edelleenkin säännöllisesti 1-2 kertaa viikossa tapahtuvalla venyttelyllä ja hieronnalla. Tänä päivänä kyykkytreenit tehdään pääsääntöisesti boxilta harjoitustrikoita käyttäen, mutta kuitenkin aina ilman polvisiteitä. Kisojen lähentyessä kokeillaan täysillä varusteilla aloitusraudat. Kyykyssä toistomäärät ovat pääasiassa 1-3 kisakaudella, mutta peruskuntokaudella ne saattavat joskus olla 6-8 toistoakin. Pääsääntöisesti kuitenkin hyvin lyhyttä sarjaa.
Kyykkypäivänä vedetään myös maasta. Kisoissa on käytetty joskus perinteistä kapeaakin vetoasentoa, mutta pääasiassa viime kisat mukaan lukien vetotekniikka on ollut sumo. Treeneissä selän vahvistamiseksi vedetään useimmiten kapealla, etenkin peruskuntokaudella, mutta kisojen lähetessä treenataan enemmän sumolla tekniikan vuoksi. Maastavedossa ei tehdä vitosta pidempiä sarjoja kuin joissakin äärimmäisen harvinaisissa poikkeustapauksissa. Peruskuntokaudella tehdään vitosia ja kisakaudella 1-3 toiston sarjoja. Välillä raakana, välillä puvun kanssa. Polvista vedotkin kuuluvat ohjelmaan ja niissä raudat liikkuvat 350kg tuntumassa.
Heikkouksista ja vahvuuksista keskustellessamme oli vaikea keksiä mitään erityistä heikkoutta, mutta alaselkä voitaneen kuitenkin luokitella sellaiseksi ja siksi alaselän vahvistamiseen panostetaankin tällä hetkellä. Vatsat sen sijaan ovat vahvat, kuten koko keskikroppakin. Se näkyykin Good Morning liikkeen raudoissa, jotka ovat 300kg paremmalla puolella. Good Morningin eri versioiden ohella alaselkää vahvistetaan Reverse Hyperillä, joka saakin mieheltä kehuja.
Juunan treenejä seuratessa kiinnittää helposti huomion kovaan päähän. En tarkoita sitä, että kyseessä olisi puupää, vaan sitä, että luonne on kilpailuissa tulisieluinen, peräänantamaton ja mitään pelkäämätön todellisen tahto-voimailijan luonne. Mieleenpainuvin todiste luonteesta tuli ilmi jo 2006 vuonna, kun Juuna päätti kokeilla 440kg kyykyssä salilla. Varmistajia ei oikein löytynyt, joten lopputulos oli sitten se, että Juuna sanoi Bodylehden Powernews-palstan toimittajalle: ”- Tule sitten kääntämään monoliftiä. Jos ei tule niin pudotan selästä”. Talkoiksihan se meni, mutta mies säilyi yhtenä kappaleena. Raudan pelkoa ei ainakaan löydy tästä miehestä.
Yksi oleellinen asia kehittymisessä onkin juuri asenne. Ei saa pelätä rautaa eikä kehittymistä. Toisilla on vain tapana odottaa ”itsestään kehittymistä”, mutta kehittymistä ei yleensä tapahdu ellei ole tavoitteita. Jonaksen vahvuus nostajana onkin usko omiin kykyihin ja kehittymiseen. Ääneen hän ei huutele tavoitteitaan, mutta pienellä utelemisella selviää, että seuraava tavoite on Juvalla, jonne valmentajan kanssa on laadittu ohjelma: ”- Vähintään 1150kg on tavoite”, kertoo Jonas. Kaikkien Rantasten treeneissä on muuten huomion arvoista se, että pienet korotukset ovat tuntematon käsite. Veljekset eivät ole ehkäpä edes huomanneet, että salilta löytyy jopa 5kg ja 2,5 kilonkin levyt. Tomi jo aikanaan tokaisi treenikavereiden ihmetellessä korotuksia: ”- Aina on kahdenkympin vara!”. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että ihan aina sitä ei ole ollut, mutta aina on ollut silti varaa kokeilla. Joskus vie rauta voiton, mutta useimmiten raudan kesyttäjä.
Penkkipunnerrustreenit ovat muuttuneet Ihalaisen valmennuksen aikana. Omilla ohjelmilla treenatessaan Juuna teki pääasiassa tavallista penkkiä jo ylempänä mainitulla Parkano-tyylillä™ ilman, että olisi tehty lisäksi lankkupenkkejä ”kuminauhavirityksistä” puhumattakaan. Huonohan se oli muiden treenikavereiden mennä neuvomaan treeneissä, kun Juuna nosti enemmän omillakin systeemeillä ilman venäläisten tiedemiesten tarkkoja prosenttitaulukoita. Vaikka salilla nousi ”perse ilmassa” parhaimmillaan 5×230kg penkistä, ei takapuolen kiinnipysyminen penkissä ole ollut kisoissa ongelma.
Kuitenkin pari vuotta paikallaan ollut penkkipunnerrus kaipasi jotain nyt uutta piristettä, niinpä jokin aika sitten aloitetun uuden treeniohjelman myötä takapuolta on pidetty penkissä kuin liimattuna. Yhtenä uutena liikkeenä ohjelmassa on nyt ns. stoppari-penkit, jossa tanko pysäytetään muutama sentti irti rinnasta ja tehdään pieni pysäytys, jonka jälkeen punnerretaan raudat ylös. Onko siinä liikkeessä oikotie uusiin lukemiin? Monia muitakin kikkoa on vielä kokeilematta. Esimerkiksi lankkupenkkiä Juuna ei tee koskaan paidalla, vaan silloin kun se tehdään niin se tehdään ilman paitaa. Pienenä ongelmana paidan hyödytämisessä on kuitenkin puutteellinen tekniikka, jonka ongelman ydin on ranteet, jotka ns. kaasuttavat.
Pystypunnerrus on ollut yksi Parkanon poikien treenin kulmakivi alkuajoista saakka. Parhaimmillaan Juunallakin ovat vapaalla tangolla istuen tehdyissä pitkissä pystypunnerrussarjoissa painot olleet 140kg ja mainittakoon Tomi-veljen tehneen 180kg:lla muutaman toiston vieläpä siten, että ottaa raudat ensin rinnallensa etukyykkynä. Lisäksi Tomi on tehnyt kasin sarjoja pystypunnerruksessa 70kg käsipainoilla. Siinä on monella voimamiehelläkin tekemistä.
Nykyisin pystypunnerrus on jäänyt Juunan treeneissä vähemmälle ja välillä treeneissä on mukana vinopenkkiä sen tilalta. Rinta ja olkapäät eivät ole Jonaksen heikkous, joten siksi niihin ei nyt panosteta. Ojentajat sen sijaan kaipaavat lisää voimaa ja niitä vahvistetaan käyttämällä penkkipunnerruksessa usein kumeja ja kettinkiä lisävastuksena. Bodaus-liikkeiksi luokiteltavia ojentajaliikkeitä ei ole juurikaan ohjelmassa ojentajataljaa lukuun ottamatta.
Varsinaisia vammoja Juunalle ei vielä tähän mennessä ole ehtinyt tulla, joskin pientä polvi ja selkävaivaa on ajoittain ollut, mutta ei sellaista mikä olisi vienyt lääkärin pöydälle. Säännöllinen lihashuolto venyttelyn ja hieronnan muodossa lienee ollut yksi ehjänä säilymisen salaisuus. Lihashuolto on siis hoidettu, mutta entäpä ruokavalio: ”- Muija käski sanoa, että se laittaa hyvää ruokaa”, Jonas naurahtaa jatkaen: ”- Laita siihen juttuun, että kotiruokaa. Ei mitään bodari-ruokia”.
Entäpä lisäravinteet? ”- Proteiinijuomat, Hica, vitamiinit, magnesium ja palautusjuoma. Siinä kai ne”.
Usein haastatteluiden lopussa on kysymys: ”Haluatko lähettää terveisiä?”. Tämä ei ole kuitenkaan mikään Apu tai Seura, joten äiti jää terveisittä. Sen sijaan haluan tähän laittaa loppulauselmaksi Jonaksen vastauksen, kun tiedustelin onko salilla tehty kovempia tuloksia kuin nuo kisaennätykset: ”Ne on eri ukkoja jotka tekee salilla enkat!”
Jonas Rantanen seuraavan kerran lavalla 3.10.2009 Fitness Expon Bullfarm Powerlifting Champions kisassa!
Teksti: Esa Mattila
Kuvat: Raino “Rampe” Seilo
Haastattelu julkaistu alunperin Finnish Powerilla 14.2.2008