Joo'o, onhan tässä asiassa kaksi puolta ja vaikken itse haluaisi arvostella toisten tekemisiä, mielipiteitä tai harrastuksia, niin silti pakko vähän ihmetellä tätä asiaa.
Ei vaan jotenkin tunnu siltä, että mies olisi oikeasti "elänyt 5 ihmisen elämän" ja kokenut tooosi paljon kaikkea erilaista ja opettavaa, vaan tuntuu ennemmin siltä että se eletty elämä on ollut samaa salia ja roinaamista ja siihen kun on totuttu niin ei oikein pysty tai jaksa sopeutua uuteen ja vanhaa jatketaan vaikka hautaan asti. Eli sitä monipuolista sisältöä ei ehkä olisikaan ihan niin paljon kuin ainakin täällä ovat jotkut mainostaneet.
Totta toki, että munuainen kestää sen 0-x vuotta ja en osaa arvioida kuinka paljon "vitamiinit" sitten vaikuttavat, mutta omasta mielestäni ehkä voisi jollain tavalla kunnioittaa uutta mahdollisuutta ja koittaa elää mahdollisimman terveellisesti. MUTTA, jos formulakuski vetää kaiteeseen ja loukkaantuu pahasti, toipumisen jälkeen on usein päästävä rattiin, tai jos mäkihyppääjä kaatuu ja teloo itsensä, on torniin päästävä heti kun mahdollista. Eli tarkoitan sitä, että onhan se monissa lajeissa huipulla ja sen allakin ihan sama menttaliteetti, kuin Boogiella tässä tapauksessa.. Ehkä bodauksessa tätä on vain vaikeampi ymmärtää, kun laji on "ison yleisön silmissä" aika marginaalinen ja jopa hassu (oranssit miehet stringeissä lavalla pullistelemassa Tom Of Finland -style) ja palkinnot ainakin kansallisella tasolla täysin olemattomat. Formula -ja mäkihyppyonnettomuudet ovat myös enemmän tapaturmia, kun taas bodauksen ja "vitamiinien" aiheuttamat ongelmat pitkäaikaisia tietoisen valinnan ja riskinoton aiheuttamia seuraumuksia, ehkä jopa todennäköisiäkin sellaisia?
Ihan samasta asiasta ei ole kyse, mutta harrastan itse lajia, jossa vakava loukkaantuminen tai jopa kuolema voi olla kohtalona jos olosuhteet tekee tepposet, välineet pettää tai tulee tehtyä joku virhe ja tätä tulee tehtyä lomilla ja ihan omaksi iloksi. Tosin vakuutukset on omalla rahalla maksettuja ja loukkaantumiset sun muut ei ainakaan niin suoraan mene yhteisistä varoista maksettaviksi.
Sekin tulee mieleen, että eikös esim. vatsalaukun pienennysoperaatioissa vaadita potilaalta jotain sitoutumista ja niitä ei välttämättä tehdä, ellei potilas ole itse valmis elämänmuutokseen?
Jotenkin tätä asiaa ymmärtää jollain tasolla, mutta silti tekis mieli todeta että onko tässä oikeasti nyt mitään järkeä ja eikö elämään löydy mitään muuta sisältöä kuin sali ja bodaus?
No, en tiedä, tämä oli tämmöisen "ei koskaan lavalla" kyniksen mielipide, joka ei ole saavuttanut varmaan monenkaan mielestä elämässä mitään (omasta mielestäni, koulutus, työ, perhe, terveys ja mahdollisuus harrastella mukavia juttuja, eli yleinen tyytyväisyys omaan olemiseen on jo paljon saavutettu).
