AXL ROSE Breaks his silence!!!

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja ttommi
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
SUPERCARB (3 kg) -25%
Outlet Pre-Workout, 400 g -40%
Tänään tuli Radio Rockilta joku uuden levyn lohkaisu, jota kestin kuunnella about 2min, sitten joutui vaihtaan kanavaa. Me like ei ollenkaan.
 
Ei kauheasti kolahtanut. Kohtuullisen paljon olen kuunnellut ja todennut, että levy ei ole niin huono kuin odotin, mutta ei kuitenkaan mistään kotoisin. Odotin jopa huomattavasti kokeellisempaa materiaalia. Tällä kertaa jäätiin johonkin keskiverron aikuisrokin tai Bryan Adams -balladimeningin alapuolelle. Mielenkiintoista sen sijaan on seurata miten levy menee kaupaksi. Voi olla, että ihan heti ei tule omia takaisin moisen valmisteluprosessin jälkeen...
 
uuden levyn 3 ekaa rallia ihan hyviä, vähän pliisulta kuullostaa muuten.
Odotin kunnon tykitystä (uuden Mötley tyylistä), kyllä velvet revolver "voittaa".

nooh, pitää kuunnella lisää levyä, niin kai sieltä löytää lisää hyvää !
 
Putoaa ihan kybällä paitsi This I Love. Ja ne kaikkein rokkaavimmat biisit vaatii enemmän kuuntelua, mutta ovat jo alkaneet aukeamaan.

:5:
 
Nyt on kuunneltu enemmän ja arvosanat nousee koko ajan, huippulevy ei mahda mitään. This I Love ehkä paras, paskaa biisiä ei edes löydy paitsi ehkä Prostitute. Kova lätty, omat odotukset ylitti ainakin moninkertaisesti.
 
Vanhat levyt pitää unohtaa tätä kuunnellessa. Tämän levyn rankkaaminen bändin parhaimmaksi levyksi kuulostaa kyllä jo hieman koomiselta. Tai onhan se tämän kokoonpanon paras levy varmasti, mutta ei kyllä millään bändin nimen alla julkaistuista levyistä paras tai tasaisin. Appetite on kuitenkin yksi oman vuosikymmenensä merkittävimmistä ja parhaista levyistä. Klassikko sanan varsinaisessa merkityksessä. Tällä levylle ei vastaavia titteleitä voi kyllä kukaan tosissaan huudella. Ei tämä nyt mitään totaalista kuraa kuitenkaan ole, mutta ei nyt mikään timanttikaan. Biisit eivät vaan ole kovin erikoisia tai oivaltavia. Kun ottaa huomioon levyn synnyttämiseen käytetyn ajan ja rahan, niin levy on suorastaan heikko. Mutta jos unohtaa nuo seikat ja jos tälle joku arvosana pitäisi antaa, niin :3: olisi aika realistinen.
 
Täytyy sanoa, että onpas loistava levy. If The World ainoa huonohko (tai ei ole ainakaan vielä auennut) biisi.
Mm. Better, Street Of Dreams, There Was A Time,Catcher In The Rye, This I Love..
Helvetin kovia vetoja.
En mä nyt tätä Appetiten rinnalle nosta enkä oikeastaan halua tätä siihen edes verrata, mutta pelon ja toivon sekaisiin odotuksiin nähden erittäin positiivinen yllätys.
Vahva :4:
 
Levyltä en paljoa odottanut, mutta jotain positiivista siitä jäi (muutamien kuuntelujen jälkeen).
Ensimmäiset 4 biisiä olivat ihan mukiinmeneviä, joista nyt nimikkobiisi on ehkä levyn ainoa kunnon rock-veto. Ei mahda mitään, mutta muut biisit ovat mielestäni turhan hempeitä (sille mitä GnR on minulle edustanut ja edustaa), toki saahan ja pitääkin niitä olla levyllä muutamia, mutta noita hempeempiä tuntui olevan reippaat 10kpl ja toisiaaan toistavilta ainakin aluksi vaikuttavat.

Studiossa levyä on varmaan hiottu aika lailla. Ainakin Axlin ikä huomioiden ylä-äänet menee turhankin korkealle ja kuulostaa oudolta vingunnalta (rankkaa tonetusta?). Harmittavan vähän levyllä pääsi kuulemaan Axlin peruskähinää. Epäilen että livenä Axlin vetämät sessiot tulevat kuulostamaan täysin eriltä, eli korkeet äänet jää pois ja mennään matalalta ja lujaa. Voi toki olla että erehdyn.

Muuten ok paketti ja pakkohankintahan tämä oli GnR kokoelmaan!
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Inska sanoi:
Tämän levyn rankkaaminen bändin parhaimmaksi levyksi kuulostaa kyllä jo hieman koomiselta. Tai onhan se tämän kokoonpanon paras levy varmasti, mutta ei kyllä millään bändin nimen alla julkaistuista levyistä paras tai tasaisin. Appetite on kuitenkin yksi oman vuosikymmenensä merkittävimmistä ja parhaista levyistä. Klassikko sanan varsinaisessa merkityksessä. Tällä levylle ei vastaavia titteleitä voi kyllä kukaan tosissaan huudella.
Click to expand...
Niin. Mielipidekysymyksiähän nämä aina on. Vaikka penskana fanitin aika rajusti Gunnareita, niin ei mulle mikään levy toimi kokonaisuudessaa noin hyvin. Appetite for Destructionilta toimii Welcome to the Jungle, It's So Easy, Nightrain ja Paradise City. Loput onkin hieman tylsempää läpsyttelyä.
 
Sinänsä erittäin vaikeaa vertailla Appetiteen sillä levyjen koostumus on kuin yö ja päivä. CD jatkaa Illusioneiden laajaskaalaisella linjalla ja Appetite on edelleen ainoa jossa biisit oli rajattu rokkaaviin ja enemmän rokkaaviin mättöihin. Ja taskussahan bändillä oli samaan aikaan jo mm. Don't Cry ja jotain hahmotelmaa November Rainista, joten kyse oli vain biisiratkaisuista ko. albumille eikä bändin "todellisesta" soundista.

Jos pitää jotain vertailua tehdä niin AFD edelleen selkeä ykkönen, mutta CD GNR:n nimellä julkaistuista levyistä heti seuraavaksi paras. AFD nyt joka suhteessa muutenkin sellainen lottovoitto-osuma, ettei sellaista tehdä pelkällä lahjakkuudella vaan mukana myös iso ripaus sattumaa.
 
Hevoskuiskaaja sanoi:
Niin. Mielipidekysymyksiähän nämä aina on. Vaikka penskana fanitin aika rajusti Gunnareita, niin ei mulle mikään levy toimi kokonaisuudessaa noin hyvin. Appetite for Destructionilta toimii Welcome to the Jungle, It's So Easy, Nightrain ja Paradise City. Loput onkin hieman tylsempää läpsyttelyä.
Click to expand...
MR. Brownstone ja Out ta get me kuuluu ehdottomasti tohon listaan.
 
Tuntuu levy itellä paremmalta kun on vähän enemmän kuunnellu eikä niinkään odota 'vanhaa' GNR:ää kuulevansa. Olisin kyllä toivonut vähän 'rajumpaa' menoa, mutta ei toi silti paska lätty ole. Saa nähä mihin suuntaan Axelin tulevat tuotokset menee.
 
Nimenomaan, ei pidä odottaa bändiltä jotain mitä se ei ole. Ei ole vanhat gunnarit niin ei myöskään AFD tapaista matskua tule, muttei se tarkoita ettei voisi olla liuta vitun hyviä kipaleita.
 
Ei helkkari että on hieno tunne kerta toisensa jälkeen huomata, että juurikun on varma että luulee tietävänsä levyn parhaan biisin niin toinen tulee viemään ykköspaikan. Tällä hetkellä Shackler's Revenge ehkä paras, koskahan pukkaa kiertuetta vai pukkaako.

E. Taino Better on vähintään yhtä hyvä, pakko sanoa ettei parasta kai löydy : d
 
Mun mielestä tää uusin lätty on aika karseata kuraa. Juuri tuollaista samaa paskaa mitä kaikilta rokkibändeiltä nykyään tulee. Ei yhtään hittiä, ei mitään.

Use Your Illusion 1 ja Appetite For Destruction ehdottomasti mun mielestä parhaat gunnarien levyt ever.
 
Viimeisen kahden päivän tapahtumat ovat olleet erittäin mielenkiintoiset. Omissa oloissaan tunnetusti viihtyvä Axl on vastaillut kahdella eri keskustelufoorumilla fanien kysymyksiin ja kertonut tulevaisuuden suunnitelmista ja omista fiiiliksistään Chinese Democracyn biiseistä ja niiden synnystä. Fanien kanssa keskustelut ovat edenneet hyvässä hengessä ja vaikkakin mukaan on mahtunut paljon ns. tyhmiä kysymyksiä, niin siitä huolimatta hän on kärsivällisesti jaksanut jutustella niitä näitä. Mun mielestä Axlin yllättävä osallistuminen keskusteluihin on suuresti kunnioitettavaa ottaen huomioon kuinka suuresta starbasta on kyse ja kun miehestä on liikunut paljon negatiivisiä kommentteja hänen välinpitämättömyydestä fanejaan kohtaan. En tiedä onko nämä osallistumiset jonkinlaisia oman maineen paikkailuja vai onko mies tosissaan halunnut antaa faneillaan jotakin spesiaalia raottamalla ovea hänen omaan maailmaansa ja näkemyksiinsä. Joka tapauksessa itselle jäi tapahtuneesta positiivinen jälkimaku, oli hänen motivaationsa mikä tahansa.

Tässä vielä virallinen tiedotus bändin sivuilta ja yllä mainitut sessiot transkriptattuna:
Viralliset GN'R sivut
MyGNRForumin jutustelut
Chinesedemocracy.comin jutustelut

Kaksi jälkimmäistä linkkiä lainattu GNR Evolutionin foorumilta.
 
Yllättävän hyvä levy! Vanhana Slash-fanina ehdin tuomita levyn jo kymmenen vuotta sitten täydeksi kuraksi, mutta on Axlilla vielä vissiin musikaalisuutta jonkun verran pankissa, josta ammentaa hieman erilaista musaa. Minusta tämä ei todellakaan ole perusrokkia eikä perusrokkia. Jotain... ehkä tällaista voi saada aikaan vain kun hieroo levyä näinkin kauan.

Sinänsä erilaisuus on erittäin piristävää ja parasta ovat päällekäiset laulu- ja kitararaidat. Buckethead ja kumppanit vetävät jatkuvasti sellaista hieman vinksahtanutta soolontynkää ja ihmeellisiä soundeja, joista on pakko tykätä. Sen sijaan Axlin studiokiekumiset alkavat rasittamaan nopeasti, vaikka aluksi kiehtovatkin.

Tavoitteena on ehkä ollutkin tehdä hieman valtavirrasta poikkeavaa ja jopa poppigenreen "ylituotettua" musaa. Siitä plussaa, kuten myös siitä että koko levy ylipäätään joskus ilmestyi. Onkohan viehtymys konemaisiin komppeihin ja poppiin kytenyt jo Illusioneiden aikaan, kun II-levyn loppuun piti silloin tunkea se kauhea "räppi"-hirvitys?

Mutta älkää nyt perhana soikoon edes leikillänne verratko tätä levyä vanhoihin klassikoihin!! Kyse on kuitenkin eri bändistä. :jahas:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom