- Liittynyt
- 5.10.2004
- Viestejä
- 27
- Ikä
- 39
...siitä että on tää saliharrastus helvetin mukavaa! Miten ihmeessä se voi olla niin hienoa elää jonkun harrastuksen ympärillä, käydä monta kertaa viikossa salilla vääntämässä niin kovaa että tulee äitiä ikävä ja syödä ruokaa minkä maku ei ole sieltä parhaimmasta päästä, mutta on kumminkin lempiruokaa...? Ja se kipu... Varsinkin jalkapäivänä tulee niin infernaalisia olotiloja ettei ole tosikaan. Mutta kun tekee vaan niin gutaa. Välipäivinä vituttaa kun ei pääse salille, ja tulee vain mietittyä sitä seuraavaa treeniä.
Ja kun tulokset nousee, on se jotain aivan uskomatonta. Tänään vihdoin ja viimein sain se pyöreän 100kg mistäpä muusta kuin penkistä. Pomppasin pystyyn ja kävin nauramaan. Kaveri katto että nyt se sekos. Miten jonkun painon saaminen ylös voi tuottaa niin suurta tyydytystä? Ihmeellistä...
Ja ei, ei ole alkuinnostusta, tätä on kestänyt jo kohta 3 vuotta... Koskahan tämä innostus loppuu?
Ja kun tulokset nousee, on se jotain aivan uskomatonta. Tänään vihdoin ja viimein sain se pyöreän 100kg mistäpä muusta kuin penkistä. Pomppasin pystyyn ja kävin nauramaan. Kaveri katto että nyt se sekos. Miten jonkun painon saaminen ylös voi tuottaa niin suurta tyydytystä? Ihmeellistä...
Ja ei, ei ole alkuinnostusta, tätä on kestänyt jo kohta 3 vuotta... Koskahan tämä innostus loppuu?