Tuli toisesta ketjusta mieleen semmonen Atleetit VS kotletit debaatti, mikä ollu mielessä lähiaikoina. Kaikki jotka on nostellu, urheillu tarpeeks pitkään on todennäkösesti vähintään kärsiny jostain pienestä rasitusvammasta. Vähän alkavaa Sulkapallokyynärpäätä, Pingispolvea tjs. ei tappavaa. Sohvaperunat on monesti niitä ''joo ei pysty mavettaa eikä mitää muutakaan, sehän raiskaa selän ihan paskaks heti'' tyyppejä. ''Miul on rakennevika!'' Mut tälleen erilaisia ihmisiä, oman ikäsiä, nuorempia, vanhempia observoiden se on ihan selkee homma, että kotletit on yleensä ihan romuna. Ja yleensä todella nopee. Liikkuvilla, treenaavilla ihmisillä on kuitenki kertyny suojapanssariaki, jolla vastustaa mahdollisia ruhjeita. Ei tää oo mitään hirveen hämmästyttävää, mut tavallaan on. Miten tarkalleen nää kotletit hajottaa ittensä, ja kuinka pitkä se prosessi on? Hyvin pitkälti 100% kavereista, tutuista jotka ei kuntoile oireilee. Joku maaginen, helvetillinen rutina kiertäjäkalvossa, selkä menee paskaks pahvilaatikkoa kantaessa ties mitä. Mistäs ihmeestä nää vaivat tuli, jos mitään ei ikinä tee? Rakennevika ilmeisesti kaikilla, isoisoisoisoäidiltä peritty 
.
En tunne monia erityisen intohimosia kuntoilijoita, vaan se on heille lähinnä jonkin sortin rutiini mitä tehdään jostain vähän kyseenalasista syistä. Terveys se yleensä tuskin on, vaikka se siinä kohenee silti. Kaljan juonti on Suomen bravuurilaji. Ton lajin kiihkeitä harrastajia löytyy kyllä, ja romukopassa suurin osa enemmän/vähemmän. Esim. omal salil perus Ville Voimanostajia keskivertoo enemmän. Monet iäkkäitä, polvet leikattu viidesti, ja varmaan 10+ päänsiirtoa alla. Silti porskuttavat menemään, ja huomattavasti kovemmalla temmolla ku muut ikäsensä. Sit on jtn max vähän päälle 20v jannuja, jotka on siel romukopassa myös. Tautikuva: pyllyyn kiinni sulanut sohva & osteoporoosi. Ite oon saattanu joskus ajatella, etten tehny oikeen mitään ennen ku aloin salilla käymään hieman alle 10v sitte. Mut se on kyllä paskaa. Oon tehny aina ihan vitusti kaikkee todellisuudessa. En vaan kyenny lapsena keskittyyn, panostaan mihkään kunnolla, josta tämä harhaluulo. Eikä sitä ees oo tajunnu ku on ollu liian hauskaa, ja se on tullu niin luontasesti. Joten se oli semmosta spedeilyä/höntsäilyä, mut jos jtn tekee tunteja päivittäin, ni kehittyy väkisin silti. Oon varmaanki keskivertoa urheilullisempi ollu tavallaan aina, eikä oo mitään kokemusta siitä, että fyysisesti ei kykene johki. Tai on toki. Mut ei mitään, mihin ei taipuis ku kerryttää kokemusta vähäsen. Tän vastakkainasettelun pääpointtina on se, että kumpi on kannattavampaa? ''Äärimmäinen''(kts. ei höntsäily) raudan kesytys/urheilu läpi elämän, vai paikallaan olo ja/tai nallenkaato? Tiedän jo vastauksen, eikä itelle jälkimmäinen kelpaa. Kysynkin teiltä
. Ei oo myöskään tarkotus kuulostaa ylimieliseltä, mut jos kuulostaa silti ni a) olen, b) provosin, c) a+b. Ei mua kiinnosta mitä muut omalle keholleen tekee. Se vasta ylimielistä oliski.
Koen että Fitness on sellanen asia, jonka todellista merkitystä ei tuu kukaan tajuumaan ennenkö monesti on liian myöhästä(onko ikinä, vai täytyykö odotukset olla vaan oikeel tasolla?).
Mut et tuu yhtään nuoremmaks...
.En tunne monia erityisen intohimosia kuntoilijoita, vaan se on heille lähinnä jonkin sortin rutiini mitä tehdään jostain vähän kyseenalasista syistä. Terveys se yleensä tuskin on, vaikka se siinä kohenee silti. Kaljan juonti on Suomen bravuurilaji. Ton lajin kiihkeitä harrastajia löytyy kyllä, ja romukopassa suurin osa enemmän/vähemmän. Esim. omal salil perus Ville Voimanostajia keskivertoo enemmän. Monet iäkkäitä, polvet leikattu viidesti, ja varmaan 10+ päänsiirtoa alla. Silti porskuttavat menemään, ja huomattavasti kovemmalla temmolla ku muut ikäsensä. Sit on jtn max vähän päälle 20v jannuja, jotka on siel romukopassa myös. Tautikuva: pyllyyn kiinni sulanut sohva & osteoporoosi. Ite oon saattanu joskus ajatella, etten tehny oikeen mitään ennen ku aloin salilla käymään hieman alle 10v sitte. Mut se on kyllä paskaa. Oon tehny aina ihan vitusti kaikkee todellisuudessa. En vaan kyenny lapsena keskittyyn, panostaan mihkään kunnolla, josta tämä harhaluulo. Eikä sitä ees oo tajunnu ku on ollu liian hauskaa, ja se on tullu niin luontasesti. Joten se oli semmosta spedeilyä/höntsäilyä, mut jos jtn tekee tunteja päivittäin, ni kehittyy väkisin silti. Oon varmaanki keskivertoa urheilullisempi ollu tavallaan aina, eikä oo mitään kokemusta siitä, että fyysisesti ei kykene johki. Tai on toki. Mut ei mitään, mihin ei taipuis ku kerryttää kokemusta vähäsen. Tän vastakkainasettelun pääpointtina on se, että kumpi on kannattavampaa? ''Äärimmäinen''(kts. ei höntsäily) raudan kesytys/urheilu läpi elämän, vai paikallaan olo ja/tai nallenkaato? Tiedän jo vastauksen, eikä itelle jälkimmäinen kelpaa. Kysynkin teiltä
. Ei oo myöskään tarkotus kuulostaa ylimieliseltä, mut jos kuulostaa silti ni a) olen, b) provosin, c) a+b. Ei mua kiinnosta mitä muut omalle keholleen tekee. Se vasta ylimielistä oliski.Koen että Fitness on sellanen asia, jonka todellista merkitystä ei tuu kukaan tajuumaan ennenkö monesti on liian myöhästä(onko ikinä, vai täytyykö odotukset olla vaan oikeel tasolla?).
Mut et tuu yhtään nuoremmaks...
. Ei oo käyny ikinä puntilla, tai urheillu, mitä nyt tyyliin vaan käy juoksemassa vähäsen. Koneella töissä melkeen koko elämänsä. Mut ota näistä selvää. Jos on syntyny 40-luvulla ni varmaan ollu vähän eri meno ku nykyään. Pikkuvaivoja hänelläki vaan.
