Asuntolaina

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja luumu
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 🔥 Asuntolainan salat

Meta description: Näin haet lainan edullisesti, vältät piilokulut ja varmistat että pankki tarjoaa juuri sinulle parhaan mahdollisen diilin.


Ainakin Nordeassa olivat "pakottaneet" isoisän moisesta luopumaan muutama vuosi sitten.

kyllähän shekkejä voi vieläkin käyttää. mutta kannattaa ottaa huomioon että niiden lunastaminen on yhdenlaista rakettitiedettä. jos en väärin muista niin yli 2vko vanhoja shekkejä ei tarvitse välttämättä lunastaa.

ja on tosiaan hyvä muistaa että suomen pankit taitaa olla pisimmälle kehittyneitä maailmanlaajuisesti. toisaalta taas saksan systeemit ei kauheesti muutu kun maan sisäiset tilisiirrot toimii ihan niinkuin sepa-maksut :D sitä voi miettiä että jos suomessa ois ollut kotimaan tilisiirrot yhtä monimutkasia niin halleluujaa.
 
Tämä on varmaan melko ikuisuuskysymys, varmaan tässäkin ketjussa jo kertaalleen jossain käsitelty, mutta lyhyellä aikavälillä vuokralla asuminen voi olla ihan pätevä vaihtoehto, jos on halpa vuokra ja muuten hyvä kämppä sekä sopii tilanteeseen.

Mutta pidemmällä aikavälillä omistusasuminen ajaa kyllä ohi. Neli-viisikymppisenä hajottaisi ajatella maksavansa vuokrissa jo toista omistusasuntoa... Ja aina sitä tulee enemmän säästettyä asuntolainaan kuin mitä vuokran sivussa tulisi.

Ja kyllä ne asunnot aina vaikuttaa kalliilta. Kannattaakin vain pyrkiä tekemään hyvät kaupat ja hypätä siihen omistusasumisen kelkkaan eikä lykätä loputtomasti. Näin pääsee käsiksi asuntojen hintojen nousuun, ellei nyt aivan romahdusta tule.

Samaa mieltä. Itse nyt päätynyt siihen ratkaisuun, että vuokralla mennään ainakin 30vee asti. Aika turhaa sitä on ottaa lainaa opiskeluaikana hirveitä summia. Sitten kun valmistunut, kunnon hyväpalkkainen duuni jne niin voi omaa kämppääkin katsella. Jos siis on enää varma että haluaa Suomessa edes asua! Hyvin mahdollista että en.. :kuola:
 
Olemme pohtimassa ensiasunnon hankintaa. Mietimme vaihtoehtoa jossa laina summa pantaisiin puoliksi (kummallekkin omat lainat). Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta järjestelystä? Etuja/haittoja? Kiitos jo etukäteen..
 
Olemme pohtimassa ensiasunnon hankintaa. Mietimme vaihtoehtoa jossa laina summa pantaisiin puoliksi (kummallekkin omat lainat). Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta järjestelystä? Etuja/haittoja? Kiitos jo etukäteen..

Noin se ehdottomasti kannattaakin tehdä jos ei ole aviossa.
 
Perusteluita? Emme ole aviossa...

Jos menee tavarat jakoon niin voi tulla hankaluuksia yhden lainan kanssa siitä kuka on maksanut miten paljon korkoja ja lyhennyksiä. Jos molemmilla on omat lainat niin tuossa ei ole mitään ongelmaa vaan molemmat hoitavat omaa lainaansa.
 
Olemme pohtimassa ensiasunnon hankintaa. Mietimme vaihtoehtoa jossa laina summa pantaisiin puoliksi (kummallekkin omat lainat). Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta järjestelystä? Etuja/haittoja? Kiitos jo etukäteen..

Käytännössä kannattaa laittaa osuudet asunnosta 49%/51% jolloin 49% omistavalle jääväät ensiasunnon ostajat vero edut tulevaisuuteen.
 
Olemme pohtimassa ensiasunnon hankintaa. Mietimme vaihtoehtoa jossa laina summa pantaisiin puoliksi (kummallekkin omat lainat). Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta järjestelystä? Etuja/haittoja? Kiitos jo etukäteen..

Meillä on tuommonen lainajärjestely vaikka ollaanki aviossa. Ja ihan vaan sen takia, koska kumpikin hoitaa omat raha-asiat, eli lyhennyksetkin on sitten kummallekin mieluisat.
Hyötyinä ehkä se että voi ottaa eri korot halutessa ja vaikka toiseen lainaan korkokaton. Ei kait tossa huonoja puolia ole vielä havaittu.
 
Meillä on tuommonen lainajärjestely vaikka ollaanki aviossa. Ja ihan vaan sen takia, koska kumpikin hoitaa omat raha-asiat, eli lyhennyksetkin on sitten kummallekin mieluisat.
Hyötyinä ehkä se että voi ottaa eri korot halutessa ja vaikka toiseen lainaan korkokaton. Ei kait tossa huonoja puolia ole vielä havaittu.

Asia selvä. Kiitos vastauksista
 
Tämä on varmaan melko ikuisuuskysymys, varmaan tässäkin ketjussa jo kertaalleen jossain käsitelty, mutta lyhyellä aikavälillä vuokralla asuminen voi olla ihan pätevä vaihtoehto, jos on halpa vuokra ja muuten hyvä kämppä sekä sopii tilanteeseen.

Mutta pidemmällä aikavälillä omistusasuminen ajaa kyllä ohi. Neli-viisikymppisenä hajottaisi ajatella maksavansa vuokrissa jo toista omistusasuntoa... Ja aina sitä tulee enemmän säästettyä asuntolainaan kuin mitä vuokran sivussa tulisi.

Ja kyllä ne asunnot aina vaikuttaa kalliilta. Kannattaakin vain pyrkiä tekemään hyvät kaupat ja hypätä siihen omistusasumisen kelkkaan eikä lykätä loputtomasti. Näin pääsee käsiksi asuntojen hintojen nousuun, ellei nyt aivan romahdusta tule.

Omalla kohdalla en iskenyt aikanaan kiinni omistusasuntoon ja nyt kynnystä lisää halpa vuokra. Vuokratuotto tästä kämpästä omistajalle on verojen ja vastikkeiden jälkkeen alle 2% pääomasta (pa.), joten omistamalla en samanlaisessa pystyisi käytännössä asumaan eikä kannattaisikaan taloudellisesti (ellei spekuloisi reippaalla arvonnousulla).

Tilanne varmaan muuttuu ja laskelmat samoin.
 
Meillä kans muijan kans laina/asunto puoliks. Noin se minusta kannattaakin tehdä, niin jos ero tulee on kaikki selvää. Ei tuossa ole mitään huonoa puolta, paitsi nyt varainsiirtovero...
 
Jos menee tavarat jakoon niin voi tulla hankaluuksia yhden lainan kanssa siitä kuka on maksanut miten paljon korkoja ja lyhennyksiä. Jos molemmilla on omat lainat niin tuossa ei ole mitään ongelmaa vaan molemmat hoitavat omaa lainaansa.

No eiköhän tuo maksupuoli ole suhteellisen helppo näyttää toteen jos käytetään verkkopankkia. Sieltähän näkee suoraan, paljonko ja kenen tililtä on käytetty esim. lainanlyhennykseen.

Muuten ei sitten hajuakaan onko tollainen laina jakaminen järkevää vai ei.

Entä sitten kun tulee esim. lapsia ja vaima on äippälomalla? Maksaako se sitten pelkkiä korkoja tai ei selviä velvoitteistaan ollenkaan vai miten homma hoidetaan?

Ja mikä on yleensäkin asian pointti?
 
Tuo ei paljon auta välttämättä et kenen tililtä on maksettu. Jos esim. käräjille asti mennään riitaisassa erossa. Tuttu on lakimies, niin sano, että mieluiten puoliks tai sit pitää olla valmis maksaa eron sattuessa toisellekin jotain(jos vetää käräjille). Ei kait tossa muuta jujua ole, no ehkä sekin että on jotakin omaisuutta itselläänkin. Mua ainakin vituttas jos "virallisesti" kaikki ois muijan.
 
No jos sen asunnon ostaa yhdessä ja velata on yhdessä vastuussa, niin lähtökohtaisesti kaikki on sillon puoliksi, vaikka itse laina olisikin yksi laina, jota sitten yhdessä lyhennetään. Lainaa varten voi olla vaikka yhteinen tili, josta lyhennys menee suoraveloituksena ja johon molemmat laittaa rahaa esim. tilipäivänään.

Ei ne lainat tarvi erillisiä lainoja olla, en näe tosta järjestelystä mitään muuta hyötyä, kuin sen, että suurituloisempi yrittää päästä vähemmällä ja pitää pienituloisempaa ikäänkuin nyrkin ja pankkitilin välissä. Voin toki olla väärässäkin...
 
Kyllähän se yleensä toimii noin, mutta jos mennään ihan käräjille asti(harvinaista) niin sillon on parempi, että myös laina on molempien nimissä. Esim. jos ostat itse asunnon ja muutatte muijas kans siihen yhdessä. Muija vaikka ei halua ottaa velkaa tms. Sit vuosien kuluttua tulee ero ja muija on katkera ku itelle ei jäänyt "käteen" mitään, tuli vielä hukattua vuosia. Vetää käräjille, ku ette saa sovittua tavaroiden jakoa. Saatat joutua maksaa, jos muija esittää hyvin että sen palkka meni elämiseen ja matkoihin, mies maksoi vaan asunnon jne. Tiedän yhden vastaavan tapauksen.:offtopic:
 
Kyllähän se yleensä toimii noin, mutta jos mennään ihan käräjille asti(harvinaista) niin sillon on parempi, että myös laina on molempien nimissä. Esim. jos ostat itse asunnon ja muutatte muijas kans siihen yhdessä. Muija vaikka ei halua ottaa velkaa tms. Sit vuosien kuluttua tulee ero ja muija on katkera ku itelle ei jäänyt "käteen" mitään, tuli vielä hukattua vuosia. Vetää käräjille, ku ette saa sovittua tavaroiden jakoa. Saatat joutua maksaa, jos muija esittää hyvin että sen palkka meni elämiseen ja matkoihin, mies maksoi vaan asunnon jne. Tiedän yhden vastaavan tapauksen.:offtopic:

No silloinhan homma on selvä, jos molemmat ei halua lainaa edes ottaa. Silloin lainan ottaa toinen, omaisuus on sen nimissä ja se sitä lyhentääkin ja sen mahdollisen eron jälkeen itselleen saakin.

Mutta jos lähtökohta on se, että ostetaan yhteinen koti, jota yhdessä maksetaan, niin tuntuu oudolta ottaa kaksi lainaa. Omistusosuuksia kun voi ihan paperilla jakaa muutenkin, jos toisella on esim. käteistä rahaa laittaa asuntoon. Omistussuhde voisi olla esim. 70/30 tai ihan mitä tahansa?
 
No silloinhan homma on selvä, jos molemmat ei halua lainaa edes ottaa. Silloin lainan ottaa toinen, omaisuus on sen nimissä ja se sitä lyhentääkin ja sen mahdollisen eron jälkeen itselleen saakin.

Eikö se avioliitto tee kaikesta omaisuudesta yhteistä, jos ei avioehdolla muuta sovita. Eli jos meet tyhjätaskun kanssa naimisiin, niin annat samalla puolet omaisuudestasi. Tämä tietysti realisoituu vasta avioeron yhteydessä.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Timban kanssa oon tästä asiasta aika tarkkaan samaa mieltä.

Mäkin ajattelin aluksi että otetaan molemmat omat lainat mutta asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen että se ei olisi kovin kauaskantoista. Kertoi tilastot mitä tahansa niin siinä vaiheessa kun yhteistä asuntoa ostetaan, voidaan lähteä siitä olettamuksesta että yhdessä pysytään. Tällöin voidaan ottaa yhteinen laina ja sitä lyhennetään yhdessä sellaisilla suhteilla kun pystytään. Jos ja kun jompikumpi tienaa toista reilusti enemmän, ei ole reilua pakottaa toista maksamaan puolta lainasta. Vaikka eron sattuessa asunto menisikin puolisksi.

Lisäksi ottaisin just ton äitiyden huomioon. Mahdotontahan se on lainasta selvitä äippälomalla. Voi olla muitakin vastuita kuin taloudellinen ja naiselle näistä lankeaa automaattisesti raskausajat ja suuri osa lastenhoidosta.

Mä pitäisin ennen avioliittoa hankitut omaisuudet avioehdolla omina mutta kaikki mitä yhdessä on hankittu on puoliksi riippumatta siitä kuinka suuren osan niistä on maksanut.
 
Eikö se avioliitto tee kaikesta omaisuudesta yhteistä, jos ei avioehdolla muuta sovita. Eli jos meet tyhjätaskun kanssa naimisiin, niin annat samalla puolet omaisuudestasi. Tämä tietysti realisoituu vasta avioeron yhteydessä.

No missä kohtaa on muuta väitetty? Pointti oli UUDEN LAINAN OTTAMINEN, minä en keksi miksi pitäisi olla molemmilla omat lainat, jos kuitenkin YHTEISTÄ kotia ollaan perustamassa. Jos toinen omistaa jo asunnon aikaisemmin, tai on muuten varakkaampi, voi edelleen tehdä paperit siitä, että omistaa ostohetkellä asunnosta isomman osuuden.

Timban kanssa oon tästä asiasta aika tarkkaan samaa mieltä.

Mäkin ajattelin aluksi että otetaan molemmat omat lainat mutta asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen että se ei olisi kovin kauaskantoista. Kertoi tilastot mitä tahansa niin siinä vaiheessa kun yhteistä asuntoa ostetaan, voidaan lähteä siitä olettamuksesta että yhdessä pysytään. Tällöin voidaan ottaa yhteinen laina ja sitä lyhennetään yhdessä sellaisilla suhteilla kun pystytään. Jos ja kun jompikumpi tienaa toista reilusti enemmän, ei ole reilua pakottaa toista maksamaan puolta lainasta. Vaikka eron sattuessa asunto menisikin puolisksi.

Lisäksi ottaisin just ton äitiyden huomioon. Mahdotontahan se on lainasta selvitä äippälomalla. Voi olla muitakin vastuita kuin taloudellinen ja naiselle näistä lankeaa automaattisesti raskausajat ja suuri osa lastenhoidosta.

Mä pitäisin ennen avioliittoa hankitut omaisuudet avioehdolla omina mutta kaikki mitä yhdessä on hankittu on puoliksi riippumatta siitä kuinka suuren osan niistä on maksanut.

Tässä sitä tuli mun ajatukset oikeastaan aikalailla täydellisesti kirjoitettuna.

Tietysti jos pointti on maksattaa toisella mahdollisimman paljon ja turvata oma selusta, niin mikäs siinä, tehkööt kukin miten haluaa. Mä tiedän parikin tapausta, jossa nainen on muuttanut miehen omistusasuntoon ja tottakai on tehty avioehto, kuten pitääkin. Mutta sitten onkin kuitenkin mies sluibannut hommat niin, että nainen on maksanut esim. vastikkeen, tai asunnon remontin yms ja sitten erotilanteessa on mies pistänyt naisen käveleen kämpästään. Törkeetä hyväksikäyttöä, älkää ikinä persaukisetkaan suostuko tällaiseen!

Toki edelleen aikaisemmin omistetun omaisuuten voi kukin suojata avioehdolla ja näin on järkeväkin tehdä. Mutta yhdessäoloaikana hankittu/korjattu/yms. omaisuus pitäisi olla yhteistä. Ei kannata sitten edes mennä hyvätuloisen huonotuloisen kanssa naimisiin jos se elämän on siitä kiinni, kumpi maksaa kämpästä enemmän.

Itse olen käytännössä koko ajan maksanut kaikesta enemmän mitä vaimo, mutta mulle on itsestään selvää, että jos lusikat menis jakoon, niin puoliks kaikki jaettas. Nyt esim. emäntä on ollut jo yli 2 vuotta putkeen kotona ensin lapsen ja nyt lapsien kanssa ja tullee ainakin tämän vuoden olemaan. Jos me oltas kaikki menot jaettu tasan puoliks, ois emäntä mulle velkaa aika helvetisti. Jos joku nainen tollaseen suostuu, niin on vähän vitun tyhmä ja samoin jos joku mies tollaista pokerinaamalla vaatii.
 
Meillä on omat lainat, avoliitossa ollaan ja rahat pidetään tarkasti erillään. Järjestely on molemmille mieleen, ei tarvitse neuvotella eikä tilittää raha-asioista, kun on omat rahat joita saa pihistellä tai tuhlata ihan oman mielen mukaan.

Perinnöt, pätkätyöt yms. voivat myös sekoittaa pakkaa niin, että toinen maksaa oman lainansa nopeammin kuin toinen. Erilliset lainat eivät todellakaan tarkoita vähempää sitoutumista toiseen, vaan kyse on käytännönjärjestelystä. Rahoja ei jaeta, koska minun rahani eivät kuulu toiselle eikä minulla ole oikeutta hänen rahoihinsa, ei laillista eikä moraalista.

Jos asunnon jakaa paperilla eri tavoin kuin se todellisuudessa maksetaan, erotilanteessa edessä saattakin olla melkoinen riita omistusoikeudesta, kun toinen hakee rahoilleen vastinetta: "minä maksoin osan myös sinun osuudestasi".

En minä vaan osaisi elää toisen rahoilla, enkä todellakaan tykkäisi että joku söisi minun ansaitsemaani omaisuutta...
 
Back
Ylös Bottom