Kun tuolla joku kysyi, niin minulla ainakaan ei ole mitään sisäpiiritietoa siitä, mistä Artturin dieettiongelmat johtuvat. Mutta ei kai niitä vaihtoehtoja hirveän montaa ole.
1. Mähösen tekemä dieetti toimisi, mutta Artturi ei kykene psyykkisistä syistä noudattamaan sitä.
2. Mähösen tekemä dieetti toimisi, mutta Artturi ei kykene fyysisistä syistä (toistuva sairastuminen tms.) noudattamaan sitä.
3. Mähösen tekemä dieetti ei toimi Artturilla, vaikka hän noudattaa sitä täsmällisesti ja se on muilla valmennettavilla toiminut.
Onko muita vaihtoehtoja olemassa?
Miten sä luulet, että valmennettava pystyisi noudattamaan yhtään mitään, jos itsekuria ei ole? Ihan samahan se on, olis siellä liisa tai lasse valmentajana, kun se dieetti on rankka metodilla kuin metodilla. Kaikki ei pysty vetämään itseään kisakireäksi. Ei kireäksi pääsemiseen ole mitään oikotietä, että joku nyt keksin jonkun vähemmän rankan dieetin jollekin henkilölle, jolle se on niin kauhean raskasta. Kuten sanoin, kukaan ei sua pakota menemään kisoihin. Se halu on tultava itsestään. Mieti nyt itsekin, sulla olis valmennettava, joka alussa sanoo, että haluaa kisoihin. Puolessa välissä se ei enää jaksa rankkaa dieettiä ja mussuttaa ohi. Tässäkö kohtaa sun mielestä valmentajan pitäis leikkiä psykologia ja vielä yrittää väkisin suostutella vastentahtoista kisaajaa lavalle? ”Nyt mennään pertti psykologille juttelee tästä sun ohisyömisestä”. Jos sulla ei ole riittävää kuria ja halua olla kireenä siellä lavalla niin jätä hyvä ihminen homma siihen.
Minä en jotenkin näe, että itsekuri olisi sellainen yksittäinen ominaisuus, joka ihmisellä joko on tai ei ole samaan tapaan kuin vaikka siniset silmät. Pikemminkin niin että ihmisillä on itsekuria enemmän tai vähemmän ja lisäksi siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten ulkopuolisista tekijöistä johtuva stressitaso.
Näihin voidaan myös vaikuttaa urheilupsykologialla niin että urheilija oppii henkisiä keinoja, jotka helpottavat ohjelman noudattamista ja tavoitteissa pysymistä. Stressitasoakin voidaan pyrkiä alentamaan ja sitä kautta helpottamaan mielenhallintaa. Nämä toimivat kaikissa muissakin lajeissa, niin en ymmärrä, mikseivät ne toimisi kehonrakennuksessa. - Ja urheilupsykologia kannattaa käyttää jo
ennen kuin tulee nälkä.
Huippuvalmentajan ominaisuuksiin kuuluu mielestäni se, että hän kykenee saamaan irti parhaan mahdollisen kilpailusuorituksen kustakin urheilijayksilöstä. Toimin itse valmentajana toisessa lajissa, ja mielestäni urheilijan tulisi ihannetilassa harjoitella 10-12 kertaa viikossa. Kaikki valmennettavat eivät kuitenkaan eri syistä treenaa näin paljon. Jos teen heille 12 treenin viikko-ohjelman, niin tulos on se, että treenejä jää välistä. Siksi teen mieluummin esim. 7 treenin viikko-ohjelman, jota valmennettava oikeasti
pystyy noudattamaan.
Tietysti tavoitteet pitää myös asettaa sen mukaan, että tuo treenimäärä riittää niihin. Tulos on näin kuitenkin paljon parempi kuin että tehtäisiin 12 treenin ohjelma, josta jää välistä harjoituksia satunnaisella tavalla ja pahimmillaan niin että valmennettava väittää tehneensä harjoituksia, jotka on oikeasti jättänyt välistä. Ja ainakin se tulos on parempi kuin lopettamalla urheilu-ura, se on aivan varma.
Nähdäkseni sama periaate toimii myös dieettauksessa. Jos valmennettava toistuvasti epäonnistuu dieetin noudattamisessa, niin varmaan kannattaa rakentaa sellainen dieetti, jota on helpompi noudattaa, vaikka sillä ei päästäisi yhtä tiukkaan kuntoon. Sijoitustavoitteet pitää luonnollisesti asettaa myös niin että ne on realistista saavuttaa tavoitellulla kireydellä. Tulos on luultavasti kuitenkin parempi kuin dieetillä jota ei noudatettu ja jota ehkä jopa laiminlyötiin kertomatta valmentajalle. Oma dieettikokemus tosin perustuu vain painoluokkalajeihin, joissa ei tavoitella yhtä tiukkaa kuntoa kuin kehonrakennuksessa, koska toimintakyky pitää myös säilyä.
Sitten jos syöminen ei ole kontrollissa
yhtään, niin kehonrakennus ei varmaan ole oikea laji, mutta nyt kai puhutaan lähinnä kilpailijoista, jotka ovat jonkinlaiseen kireyteen sentään päässeet ja kisoissa sijoittuneet muutenkin kuin viimeiseksi.
Mitä noihin valmentajien huomionosoituksiin tulee, niin joukkuelajeissa valmentajat ovat selvästi tunnetumpia kuin yksilölajeissa, joihin kehonrakennus kuuluu. Montako hiihtovalmentajaa osaatte esimerkiksi nimetä Kari-Pekka Kyrön lisäksi? Tai keitä olivat Seppo Rädyn ja Lasse Virenin valmentajat?
