Ei jeesus! Siellä ehdotetaan jo urheilijapsykologin ottamista mukaan? Jälleen puhun yleisellä tasolla kehonrakennuskisoihin tähtäävästä diettaamisesta: Kyllä se nyt niin on, että jos valmennettavan pää ei kestä kovaa dieettiä, niin ei sinne kisoihin ole mitään asiaa. Luuletko tosissas, että kuntoon pääsisi jollain toisella tavalla? Tai että valmennettavan pitäisi käydä ihan psykologin juttusilla, että saisi itsensä henkisesti siihen moodiin, että nyt perkele kestetään tää dieetti loppuun asti ja revitään äijä kireeksi?
Kylmä totuus on, että änkyräkireeseen kuntoon pääsemiseksi vaaditaan kisajalta itseltään sitä halua ja mielen lujuutta vetää rankka dieetti läpi ja kestää ne paineet loppuun asti. Siihen ei pysty valitettavasti kuin kourallinen ihmisiä. Tuolla lavoilla kisaavat ovat 90% kaikki löysässä kunnossa vielä eli matkan varrella ollaan löysäilty tai syöty ohi. Ne jotka siellä on änkyräkireenä tietää mitä se on vaatinut. Valmentaja toimii ulkopuolisena silmänä ja katsoo milloin on aika tehdä muutoksia. Ei valmentaja pidä kädestä ja paijaa sun päätäs jos sulla on vaikeeta. Tää homma on niin vapaaehtoista. Kukaan ei sua pakota kisaamaan. Itse sen päätöksen teet, ei kukaan muu. Jos sä et riittävästi halua sitä, homma jää takuuvarmasti puolitiehen eikä se ole valmentajan vika.
Jälleen toistan itseäni, Artturin tapausta en tiedä mitä siellä taustalla on ja mitä ratkaisuja dieetillä ollaan tehty ja miksi. Yleisesti vain sanon että kisaaja itse kärsii ja taistelee läpi sen dieetin, ei valmentaja.
