Uhkarohkea reissuni läpi Kampin vuoriston ja ohitse Mordorin vuorten Pohjoisella Rautatienkadulla on ohitse.
Aloitin hurjan matkani turvallisesta porttien takana olevasta konnusta, joka oli tapansa mukaan kovin rauhallinen ilman liikenteen meteliä tai haalariapinoita. Jopa tutut naapurihobititkin loistivat poissaolollaan.
Avasin Rautapihan portit ja hikipisarat poskilla valuen varovasti astuin ulkopuoliseen raakaan maailmaan. Olin valmistautunut lyömään ensimmäistä haalariörkkiä, mutta keskimaa oli selvästi rauhallisempi kuin odotin.
Jatkoin matkaani tallustaen isoilla hobittijaloillani päättäväisesti eteenpäin.
Kun pääsin turvallisesti Konnusta pois ja käännyin keskimaan liepeillä, niin näin ensimmäisen Mordorin haalariörkkien rautahevosen uhkaavana edessäni.
Kiihdytin vauhtiani, mutta pian Haalariörkkien toinen rautahevonen huomasi pienen olemukseni ja kääntyi uhkaavasti kohti hentoa olemustani.
Juoksin kuin mielipuoli Mordorin tulen edessä peläten All seeing eyen näkevän missä menen. Turvalisesti kuitenkin pääsin ensimmäiseen kohteeseeni.
Kun käännyin suunnatakseni seuraavaan kohteeseen, pysähdyin paikalleni sydämeni myös pysähdyttyä. Haalariörkkejä lähistöllä, heidän sotavarusteitaan lojui maassa, haistoin haalariörkit jo kannoillani. Rautahevoset olivat mitä ilmeisimmin kielineet liikkeistäni.
Pakonomaisesti laitoin sormuksen sormeeni ja maailmani muuttui, ei, ei näin, nyt paljastan rautahevosille matkani ja sijaintini, paniikki!
Otin sormuksen heti pois, mutta ehkä se oli liian myöhäistä, master rautahevonen oli lähistöllä, mutta se suuntasi jonnekin, josta jo kuulin haalariörkkien sotalaulut ja sinne matkani kävi, koska samassa suunnassa keskimaata sijaitsi seuraava kohteeni.
Saavuin aivan Mordorin vuoren juurelle ja haalariörkkien rakennelmat jo häämöttivät taivaanrannassa.
Selvisin kuitenkin huomaamattomasti määränpäähäni, hiljaiseen suojaan, jossa ei örkin örkkiä sisällä.
Lähdin ulos ja käänsin katseeni kohti Mordorin vuorta. NOUUUUUUUU!!! Saruman oli koonnut kaikki haalariörkit vuoren juurelle, jossa nämä olivat juuri lähdössä tuhoamaan keskimaata. Kauheaa. Toinen toistaan rumempia haalariörkkejä silmänkantamattomiin, tuho on edessämme!
Lähdin juoksemaan henkeni edestä koska olin jo paljastunut, tiesin lähistöllä olevan taivaallisen turvallinen paikka, jonne ei varattomat haalariörkit pääse. Edessäni avautui taivas, olin toistaiseksi turvassa.
Omenan suomalla onnella selvisin takaisin turvallisesti Kontuun ja mission accomplished!