Noh, ei nyt enää pitänyt jatkaa ketjun off-topicia, mutta jos nyt lyhyesti koitan. Näin äärimmäisen kärjistettynä kannabiksen käyttäjä ei ole narkkari ja narkkari taas ei käytä kannabista.
Omalle vastaanotolleni tulevat narkomaanit käyttävät keskimäärin kannabista hyvinkin satunnaisesti/eivät ollenkaan. Ongelmat liittyvät aivan muihin huumausaineisiin ja lääkkeisiin. Ja toisaalta hyvin harvoin ihminen hakeutuu ammattiavun piiriin ainoastaan kannabiksen käytön takia. Kannabis on verrattaen helppo päihde lopettaa ns.seinään. Oikeastaan minkään muun päihteen kanssa se ei ole suositeltavaa eikä turvallista. Toki psykologinen riippuvuus voi kannabiksenkin kanssa olla järkyttävän voimakas, mutta kyllä se jotain kertoo, että alkoholistit, narkomaanit, peliriippuvaiset ja muut ns.toiminnallisesti riippuvaiset ihmiset hakeutuvat hoitoon hyvinkin ahkerasti, mutta äärimmäisen harvoin syynä on pelkkä kannabis.
Mistä se sitten kertoo? Noh, jokainen voi rakennella omat narratiivinsa ja teoriansa, mutta ainakin omakohtaisen kokemukseni ja sekä työn ulkopuolella ystäväpiiriä seuraamalla että työn puolesta tehtyjen huomioiden/havaintojen perusteella kannabiksen säännölliseen käyttöön usein lopulta vain kyllästyy ja se on verrattaen helppo lopettaa. Toki näitä elämäntapapössyttelijöitä löytyy, mutta tämä stereotyyppinen kuvaus täysin flegmatisoituneesta, työttömästä ja sosiaalisesti vammautuneesta ihmisestä on hyvin karrikoitu ja harvinainen otos säännöllisestä kannabiksen käyttäjästä.
En missään nimessä ole kannabiksen käytön puoltaja, kaikkea muuta. Alkoholin käytön vaarallisuus vain tuntuu ajoittain jäävän huumausaineiden käytön varjoon. Eräs kannabista epäsäännöllisesti käyttävä ystäväni kerran osuvasti nauroi tälle "On se nyt kumma, jos ei viina riitä!" -argumentille niin, että viina on nimenomaan aivan liian raju päihde, että hän viitsisi sitä lainkaan käyttää.
En nyt jaksa googlettaa kyseistä tutkimusta, mutta muistaakseni Jenkeissä tai Kanadassa on tehty taannoin hyvinkin kattava ja merkittävä tutkimus, jossa verrattiin ja tutkittiin eri päihteiden aiheuttamia fysiologisia, sosiologisia ja psykologisia ongelmia ja tehtiin tutkimustulosten perusteella listaus eri päihteiden haitallisuudesta ja vaarallisuudesta ottaen huomioon kaikki yllämainitut osa-alueet. Ykkösenä oli heroiini, kakkosena alkoholi. Kannabis oli jossain listan aivan alapäässä. Ja tämähän fakta toistuu käytönnössä kaikissa eri päihteiden haitallisuutta ja/tai vaarallisuutta arvioivissa tutkimuksissa ja tutkimuskatsauksissa. Se, ettei alkoholia keskimäärin luokitella huumausaineeksi, on tietenkin ainoastaan politiikan tulosta, sen varmaan ymmärtää jokainen.
Kannabiksen laillistaminen ei ole kuitenkaan yksiselitteinen asia, mutta kuten aiemmassa tekstissäni totesin, niin suureksi ongelmaksi erityisesti nuorten kohdalla nousee se, että kannabista ei syystä tai toisesta kasvateta itse, vaan sitä hankitaan juurikin tältä 'torilaudalta'. Mikäli kannabista saisi laillisesti itse kasvatella, en usko lainkaan mihinkään varsinaiseen porttiteoriaan. Mutta kun kannabis hankitaan sellaisen lähteen kautta, jossa on tarjolla valtava määrä muita erilaisia päihteitä, jotka eivät edes kertakäyttöisenä ole keskimäärin vaarallisia (miedot opiaatit, bentsodiatsepiinit, pregabaliini tms), niin tottakai kiinnostus ja mielenkiinto muidenkin päihteiden kokeiluun helposti lisääntyy.
Ja nuori tietenkin on itse täysin varma siitä, ettei juuri hän missään nimessä jää tietenkään koukkuun, vaan hän vain kokeilee. Tämä on mielestäni kannabiksen laittomuuden suurin ongelma; kannabis hankitaan alustalta, josta on ÄÄRIMMÄISEN HELPPO hankkia vaikka samoilla treffeillä muitakin päihteitä kokeiluun. Ja en nyt tarkoita sitä, että tämä kannabiksesta kiinnostunut nuori kokeilee seuraavalla viikolla buprenorfiinia tai kokaiinia, mutta esimerkiksi mietojen opiaattien (Panacod, Ardinex, Tramal), bentsodiatsepiinien, Lyrican ja metyylifenidaatin kokeilukynnys ei välttämättä ole hirveän korkea, koska todella kertaluontoisella päihdekokeilulla näiden lääkeaineiden kanssa riskit mihinkään ovat hyvin pienet tai suorastaan olemattomat (poislukien ehkä metyylifenidaatti).
Eli tätä kautta porttiteoria on nykyään valitettavan täyttä totta ja tämä on nykyään se tavallisin reitti, jonka kautta ihminen päätyy lopulta kokeilemaan esimerkiksi Panacodin jälkeen Oxynormia ja lopulta buprenorfiinia ja sitten ollaankin pikkuhiljaa oikeasti ongelmissa. Kyllä omalle vastaanotolle tulevilla etenkin nuoremmilla narkomaaneilla tarina on keskimäärin hyvin pitkälti tämä. Mikäli kannabis olisi laillista, niin mitään kontaktia, kiinnostusta ja uteliaisuutta muihin huumausaineisiin ja lääkkeisiin tuskin pääsisi edes syntymään. Korkeintaan ehkä LSD ja psilosybiini (sienet) saattaisivat psykedeeleinä alkaa kiinnostaa, mutta ko.aineilla on hyvin harvoin taipumusta koukuttaa ihmistä säännölliseen käyttöön, vaan se "Trippi" on niin intensiivinen kokemus, että sitä käytetään yleensä vain silloin tällöin (psykoosiriski taas on sen verran realistinen, etten esimerkiksi itse ole näitä koskaan uskaltanut kokeilla).
Mutta kuten Mike usein tuo esiin, niin me suomalaiset olemme kyllä helvetin huonoja tuon alkoholin kanssa, joten on todellisuudessa täysi kysymysmerkki, mitä kannabiksen laillistamisesta tässä yhteiskunnassa oikeasti seuraisi. Sitä voi vain arvuutella siihen asti, kunnes kannabis lopulta varmasti Suomessakin laillistetaan.
Ihmisillä on todella hyvin erilainen ja vaihteleva geneettinen taipumus/alttius addiktoitua yleisellä tasolla mihinkään. Sen lisäksi jotkut ovat alttiimpia addiktoitumaan ns.toiminnallisesti (peliriippuvuus, seksiriippuvuus, liikuntariippuvuus, pornoriippuvuus jne) kuin päihteisiin ja vice versa. Jotkut taas tuntuvat jäävän koukkuun vähän mihin tahansa; oli kyseessä sitten nuuska, treenaaminen, alkoholi, nettipokeri tai kannabis.
