Ja sunnuntairoinaajat herkkänahkaisia. Onko estrot tapissa, vai miksei saa kysyä että miten lääkeaineiden väärinkäyttö kehonrakennuksen nimissä on hyväksyttävämpää kuin esim. juopottelu?
No tuskinpa sunnuntairoinaajat ovat sen herkkänahkaisempia kun juopottelevat kansallispyhimyksetkään, vai miten on?
Dopingin historian valossa roinilla ja alkoholilla on molemmilla ollut tietty välineellinen arvo tulosten parantamisen suhteen. Siinä mielessä ne saman arvoisia. Työkaluja. Myös bodauksessa backstagella jotkut ottavat edelleen muutaman hörpyn paremman lavapreeseensin aikaan saamikseksi. Mutta jos taas verrataan roinausta ja juopottelua toisiinsa, niin puhutaan jo eri kategorian asioista, vaikka tällöinkin roinat ja alkoholi ovat toimivia ja tehokkaita välineitä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Siis lihaskasvun ja kännin.
Jos taas puhutaan moraalisessa mielessä jokin aineen ”oikein-” tai ”väärinkäytöstä” tai ”hyväksymisestä” ja ”paheksumisesta”, niin puhutaan arvoista, jotka itsessään ovat täysin sopimuksenvaraisia ja muutoksenalaisia asioita, jotka eivät objektiivisella tasolla velvoita ketään mihinkään, paitsi tietysti niissä yhteisöissä ja valtioissa, joilla halu ja kyky taivuttaa ja pakottaa yhteisön jäsenet noudattamaan tiettyjä sääntöjä ja asenteita. Mutta kuten myös historia osoittaa, niin kaikki tällaiset ihmisistä riippuvaiset lait, säännöt ja asenteet ovat muuttuneet ja muuttuvat aina ajasta aikaan.
Farmakologian ja biologian kannalta lääkkeen väärinkäyttö tarkoittaa lyhesti sitä, että haittoja on enemmän kuin hyötyjä. Ja vastaavasti oikeinkäyttö sitä, että hyötyjä on enemmän kuin haittoja. Tämä periaate pätee kaikkiin lääkkeisiin. Toksikologian kannalta etyylialkoholi on kuitenkin ihmisen elimistölle aina myrkky, kun taas sitä vastoin roinat eivät ole. Siinä ratkaisee annoskoko, milloin lääkkeestä tulee myrkky. On tietysti selvää, että moni on käyttänyt ja käyttää tässä edm. merkityksessä roinia väärin. Silloin myös haitatkin voivat olla erittäin vakavia.
Itse en suosittele ketään roinaamaan tai juopottelemaan, mutta roinaaminen voi olla joissakin tapauksissa välttämätöntä jos haluaa optimoida omat kehittymis- ja menestymismahdollisuutensa. Juopottelu (lähtökohtaisesti) ei taas mielestäni ole välttämätöntä milloinkaan.
Roinaamisen paheksuminen on taas oma lukunsa, varsinkin koska teston ja hormonien keksimiseen sekä tuotekehittelyyn on panostettu huomattava määrä orgaanisen kemian, biologian ja lääketieteen osaamista ja tutkimusta aina vuodesta 1935 alkaen, jolloin testo syntetisoitiin ensimmäisen kerran Saksassa ja Sveitsissä. Sillont iedettiin myös, että testo kasvattaa voimia ja lihaksia.Tätä tietoa hyödynnettiin urheilu- ja sotilaspiireissä jo melko pian. Seuraavaksi tutkimus suuntautui teston androgeenisista vaikutuksista sen anabolisiin vaikutuksiin, josta sitten edelleen kehitettiin anaboliset steroidit. Loppu onkin sitten historiaa, kun Saksa, USA ja Venäjä alkoivat 2.maailmansodan jälkeen panostamaan tosissaan anaboliensa tutkimiseen. 1960 -1970 -luvut ja osittain myös 80 -lukukin olivatkin hormonitutkimuksen kulta-aikaa, jolloin Suomikin oli johtavana hormonimaana mukana. Kaikkien kuningasajatuksena oli optimoida hormonien – hyödyt-haitat – käyttö suorituskyvyn parantamiseksi sekä kehittää lääke, jossa olisi kaikki anaboliset hyödyt, mutta ei niiden haittoja. Tämä hanke kuitenkin epäonnistui, eikä pelkäästään siksi, koska hanke olisi ollut äärimmäisen vaikea toteuttaa, vaan myös siksi koska silloiset tutkimukset pistettiin jäihin.
Ketä muuten pitäisi loppujen lopuksi paheksua? Sitä, joka kehittää erittäin tehokkaan, suorituskykyä, voimia ja lihaksia kasvattavan lääkkeen, vai sitä joka tuota lääkettä käyttää tai haluaa käyttää? Mielestäni ei kumpaakaan, vaikka käyttöä ei voikaan suositella terveysriskien johdosta.