Tosin enemmän ja enemmän käännytään mielestäni vihdoin siihen suuntaan, että maitohappoa ei lainkaan muodostu vaan muodostuva molekyyli on lähtökohtaisesti laktaatti eikä tässä reaktiovaiheessa tapahdu vetyionin luovutusta eikä täten myöskään happamoitumista. Elimistön pH ei ole suotuisa maitohapon muodostumiselle saati kertymiselle, joten on hieman ristiriitaista olettaa, että LAKTAATTIdehydrogenaasi muodostaisi ensin pyruvaatista maitohapon, vaikka ympäristön pH on täysin tätä vastaan.
Laktaatin muodostus pyruvaatista itse asiassa sitoo vetyioneja liuoksesta ja kemiallisia rakenteita (pyruvaatti = C3H3O3, laktaatti = C3H5O3) tarkastelemalla voidaan todeta, että jos molekyyli sisältää enemmän vetyä muutoksen jälkeen, ei vetyioneja ole ympäristöön vapautunut. Näin ollen laktaatti toimii puskurina happamuutta vastaan. Maitohappoteoria on lähtöjään tutkimusten väärinymmärtämisestä sekä korrelaation ja kausaliteetin sekoittamisesta. Aihehan on sinänsä kiinnostava, koska tuo maitohappoajatus elää edelleen todella vahvana ja on ollut melko keskeisessä roolissa harjoittelussa jo vuosikymmeniä.
Lol! Kuinka syvälle sen tekee merkkaa myös, samoin jalkojen pituus todella paljon vipuvarsiprässeissä, jossa liike käy pidetessään raskaammaksi.
Alkaa tarinat olla sitä luokkaa täällä
