Ammattiylpeyttä ála Kristiina Elstelä

[Tähtityttö]

hirveetä kakkelia..

Voisitko olla jo hiljaa?
Olet jauhanut samaa asiaa nyt jo monta, monta sivua.

 

[SerialLoser]

En kyllä vieläkään näe tarvetta kokemukselle tässäkään asiassa siihen että voi omata jonkinlaisen käsityksen aiheesta.

Juu,useimmat 18-vuotiaat ei näe tarvetta kokemukselle.
About missään asiassa.
Silloinhan sitä joutuis myöntämään, että kokemusta ei juuri ole ja että sitä on vielä aika pentu. Vaikka saa ihan ite viiniä alkosta, ja ajokortinkin.

Ja maailma kummiskin on täysin musta-valkoinen,
on vain oikea ja väärä, mihin siinä muka kokemusta tarvitsee............

........................

 

[Dean Kuntz]

Voihan olla että poika oli elänyt sellaista elämää ja muutenkin liikkunut sellaisissa ympyröissä että oli jo odottanut jotain tuollaista?

 

[kpsk]

Voihan olla että vanhemmat näkevät minut hieman mustavalkoisesti.

Tähtityttö: En.

SerialLoser: Anteeksi että yritin puolustella näkökantaani tietäen että eihän sitä täällä hyväksytä. Varsinkaan kun sen saa omilla tulkinnoilla muokattua aika villiksi.

Aika jännä ilmiö täällä tänään.

 

[Alarik]

Aika jännä ilmiö täällä tänään.

Joo tosi.

Täällä lisää samaa herkkua.

 

[j.nu]

Isäni kuoli kun olin teini-iässä. Olin ollut täysin 'isin tyttö' ja äkillinen onnettomuuden kautta tapahtunut poismeno oli pahinta mitä pystyin sillä hetkellä kuvittelemaan. Surusta ja murheista huolimatta olin heti seuraavana päivänä koulussa, sillä miksi olisin halunnut istua kotona pyörittämässä tapahtunutta uudelleen ja uudelleen päässäni?

Ehkäpä yritän tällä sanoa, että ei ihmisen toimet lähimmäisen kuoleman jälkeen välttämättä kerro kuinka suuri/pieni toisen suru on.

Sama itsellä, isä kuoli kun olin 14-vuotias, ensin iski kauhea itkuraivari kohtaus että tule takas tule takas, heti kun porukat tulivat repimään mut kotiin siitä lipputangon ääreltä itkemästä menin koneelleni pelaamaan ja seuraavana päivänä kouluun, vaikka kuulemma pakko ei ollut. Itse olin myös ollut täysin isin poika enkä suostu vieläkään hyväksymään tätä.

Pointtini on se, että jokainen kokee nämä asiat eri tavalla, jotkut pystyvät puhumaan tapahtuneesta hyvin avoimesti ja jotkut sulkevat asian ihan kokonaan sisälleen, en halunnut edes mennä isäni hautajaisiin koska tiesin että tulee olemaan liian kova paikka [ menin kuitenkin ], paras kaverinikaan ei tiennyt tästä asiasta moneen viikkoon. Eikä kyseessä todellakaan ollut kunnioituksen puute, kyllä isi tiesi että mä siitä pidin älyttömästi vaikka en olisi näihin hautajaisiin osallistunutkaan.

Kyllä mä silti nostan hattua mimmille, koska tiedän millaista se on menettää joku todella läheinen, vaikka en edes koko ohjelmaa nähnytkään. Jättäkää nuo aivottomat spekulointinne pois edes tästä threadista. Eikö edes yksi threadi voisi olla rauhassa ilman näiden lukion psykologian kurssin suorittaneiden järkyttävästä tiedonmäärästä.

 

[Måpå]

Onhan se täysin mahdollista. Tänään viimeksi meinasin karjua kaverin hiljaseksi ku matelin puomittomaan tasoristeykseen ja toinen ei vaan välitä tuleeko junaa, koska ei ole koskaan nähnyt siitä tulevan junaa (ja ei siis meinannut väistää että näen mutkan taakse)

Oliko ees ot?

PS. "aikuiset" älkää automaattisesti vedotko siihen, että tiedän kaiken, koska olen vanhempi ja omaan elämänkokemusta. Omasta mielestäni monilla "aikuisilla" on paljon mustavalkoisempia mielipiteitä asioista mitä 90-luvun kasvatilla.

Tottakai aion olla 20v päästä viisaampi kuin nyt ja hahmottaa asioita erilaisessa valossa, mutta nämä asiat on niin yksilöllisiä.

Oon silti kpsk:n kanssa eri mieltä. Ei toiselle voi sanoa miten kriisin käsittelee

 

[kannibaali]

Asian puiminen voi herättää monenlaisia päätelmiä ja ajatuksia...tässä yksi:

Luin suomalaisia laatulehtiä ja Kristiina-äidin vakuuttelua siitä, että kyseessä ei ollut itsemurha. Korkeintaan veturimies tai sivullinen silminnäkijä sen voi sitä aavistella, jos on jotain nähnyt. Mistään elämänilosta tai onnellisuudesta ei sitä kukaan tiedä. Maailma on täynnä itsensä murhanneita ihmisiä, jotka olivat äärettömän onnellisia tai joista ei koskaan olisi itsemurha-alttiutta uskonut. Kun aivoissa kytkimet ja sähköanturit asettuvat siihen kalmanasentoon on se menoa. Yleensä itsemurhan tekevät henkilöt, joilla on asiat huonosti, mutta merkittävä ryhmä on myös henkilöt joista sitä ei koskaan olisi voinut uskoa. Itsestä on asia helppo tietää, mutta menepäs tietämään asia kenestä muusta tahansa.

....Siksi kummallista oli juttua lukea iltapäivälehtykäisestä ja logiikka puuttui mielestäni täysin.....

 

[repe82]

Enpä nyt tiedä voiko tuon tapauksen perusteella sanoa, että Elstelä on kylmä ihminen.
Oli saanut kuulla poikansa kuolleen vain pari tuntia ennen lähetystä. Ei siis ollut varmaankaan tajunnut koko asiaa, kun oli ollut tanssimassa (HUOM!! tanssimassa, ei juontamassa kpsk). Hymyä Elstelän huulilta ei kyllä löytänyt, joten asia varmasti pyöri hänen mielessään.

Tästä tapauksesta voisi muuten heittää yhtäläisyysmerkkiä tuonne wwe:n puolelle myös vähän. Kun Eddie G. kuoli, niin monet hänen parhaista kavereistaan, mukaan lukien hänen enonsa, vetivät show:n jo seuraavana päivänä. Ei varmasti ollut heillekkään helppo paikka, mutta he perustelivat ratkaisuaan sillä, että Eddie olisi halunnut show:n jatkuvan.

Tarkoittaako tuo sitten taas sitä, että kaikki esiintyjät ovat kylmiä ja tunteettomia ihmisiä? Mielestäni ei. He ovat vain ihmisinä vähän erilaisia, kuin suurin osa meistä. He haluavat viihdyttää ihmisiä, ja saavat siitä hyvän olon itselleen. Vähän sama, kun moni pakkislaisista kävisi varmaankin puntilla, vaikka olisikin tapahtunut jotain joka pysäyttää hetkeksi. Se tuo itselleen vähäksi aikaa hyvän olon, ja tarjoaa irtioton surusta.

Itse en nosta Elstelälle hattua, tai arvostele hänen valintaansa. Totean vain, että jokainen tekee niinkuin itse parhaaksi näkee. Ja kenelläkään ei ole mitään oikeutta arvostella toisen valintoja, vaikka ne sitten vääriä hänen mielestään olisikin.

 

[Måpå]

Lehdet paisuttelee kaikkea ja rahaa tunkee ovista ja ikkunoista. Ei Elselä yhtään sen kummempaa päätöstä tehny ku yksikään meistä, jos samanlainen tilanne tulis vastaan. Elselän ammatti on vain hiukkasen erilainen.

Mun mielestä on mautonta eikä mua kiinnosta paskan vertaa jonku Vanhasen sektstiviestit ja toisten ihmisten henkilökohtaiset tragediat. Vaikka julkkis altistaakin itsensä kaikelle juoruilulle ja sillä se tienaa elantonsa niin jotain häpyä sais olla.

 

[Stiltskin]

Voihan olla että vanhemmat näkevät minut hieman mustavalkoisesti.

Tähtityttö: En.

SerialLoser: Anteeksi että yritin puolustella näkökantaani tietäen että eihän sitä täällä hyväksytä. Varsinkaan kun sen saa omilla tulkinnoilla muokattua aika villiksi.

Aika jännä ilmiö täällä tänään.

Sullahan taitaa olla snadisti asperger+adhd piirteitä. ;) :lol2:

Se että on tietoa ei riitä. Sä tarviit myös sen "loksahduksen" eli todellisen sisäistämisen joka yleensä tapahtuu vasta käytännön tilanteen kokemalla. Ilman sitä sun tiedolla ei ole samaa käytännön arvoa.

Ei siis ole oikotietä elämäntuskan ja virheiden ohi. :D Vaikka mäkin niin joskus luulin.

Puhumattakaan ulkopuolisuuden tunteesta jota nyky-yhteiskunnan kriteerein "liikaa ajattelevat" kuulemma tuntevat.

Suosittelen tutustumaan neuropsykologiaan.

 

[j.uhis]

Mies 37v: Mikäs minä olenkaan kommentoimaan? Kerro sinäkin hieman perusteita tuolle postillesi. Kysyt paljon mutta et vastaa.

Ehkä jaksan vielä tähän vastata, juuri ja juuri...
Miksi ihmeessä mun olisi pitänyt johonkin vastata, missä kysymys?
Kommentoin siis vain ja ainoastaan sun kirjoittamaa tekstiä ja erityisen vahvasti mutuiluun perustuvia syytöksiä jotka kohdistuivat käsittääkseni sulle henkkoht tuntemattomaan ihmiseen.
Mulla ei ole tapana väitellä tai syytellä ketään netissä, ainoastaan kommentoin johonkin asiaan, tekstiin... tai sitten kirjoitan omia ajatuksiani/kokemuksiani esille joista arvelen löytyvän jollekin edes aavistuksen verran ajatuksenaihetta jolloin se jo täyttää tarkoituksensa. Oman itseni tai ajatustapani korostaminen ei ainakaan netissä kuulu tarkoituksiini, lukija tehköön omat johtopäätöksensä minkä hyväksyy tahi ei.
Jos tahdon väitellä jostain asiasta, niin en tee sitä netissä vaan kasvotusten jolloin selkeämmin voi kommunikoida ja tuoda perusteltuja tarkoitusperiään esille ilman yhtä suurta (tahallaankin?)väärinymmärtämisen vaaraa.
Lisäksi uskon monien netissä suuna päänä muita arvostelevien "rohkeiden" ihmisten olevan "oikeassa" elämässä hiljaisia piipittäjiä jotka tuskin uskaltavat suutaan avata kun silmiin suoraan katsotaan.
Siksi netti on mulle pelkkä yksittäisten ajatusten välityskanava ja todellinen elämä mahdollisine väittelyineen jossain aivan muualla.
Ja siksi en tähänkään asiaan aio jatkossa enempää kommentoida vaan olen jo ajatukseni esille tuonut.

 

[Turandot]

j.uhis
Olipa selkeästi ja jämäkästi sanottu.

 

[kpsk]

? Viestini on poistettu? Olenko harhaillut kun muistan vastanneeni j.uhiksen jne tekstiin?

 

[quaz]

Jos se on ollut tuota samaa kakkelbergiä mitä oot tuutannu puolet topicista täyteen niin ei ihme jos on delete heilunut.