Ammattiylpeyttä ála Kristiina Elstelä

[vision]

Jokainen suree omalla tavallaan, olen nähnyt montakin henkilöä jotka on menettänyt läheisensä ja kykenee kuitenkin toimimaan hyvin niin kauan kuin tarve on.
Yllättävän monikin kykenee käsittelemään surun silloin kun sille on sopiva hetki, tilannetta helpottaa monesti se että tietää lähipiirin elävän mukana vahvasti. En tarkoita että suremisen voi siirtää vaikkapa 5 vuoden päähän koska silloin yleensä nämä tunteet patoutuu ja purkautuu yllättävästikkin, vaan sitä että kykenee hoitamaan asiat loppuun ja tuoda ne omat tunteet pintaan vasta vähän myöhemmin.

Moni peittää sen äkillisen shokin tekemällä töitä rankasti, sillä yritetään loiventaa sitä romahdusta jota pelätään. Ei hyvä tapa tietenkään, mutta suurin osa ei sille mitään voi, niin vain käy. Se ei tee ihmisestä kylmää tai tunteetonta vaan se tekee siitä vain ihmisen.

Mikä sitten ikinä paras tapa onkaan surra on kuitenkin mielestäni kiinni ihmisestä, toiset haluaa pois tilanteesta vaikkapa matkustamalla tai yrittämällä unohtaa, ikään kuin se veisi surun kauemmaksi, jotkut tarttuvat siihen kiinni ja käyvät sen läpi heti. Jotkut uppoaa omaan suruunsa eivätkä löydä maailmaansa enää mitään syytä elää.
Toiset tarvitsee suremiseen apua ja tukea, toiset pärjäävät asian läpi yksin.

Kenenkään suruaikaa tai tapaa ei mun mielestä ole syytä tuomita. Tekee sen miten vaan, on se suru kuitenkin yleensä aitoa ja raskasta.

Voimia Elstelälle


Edit: En ole lukenut psykologiaa, lähinnä omia kokemuksia kirjoittelin mitä olen huomannut.

 

[Jerena]

Isäni kuoli kun olin teini-iässä. Olin ollut täysin 'isin tyttö' ja äkillinen onnettomuuden kautta tapahtunut poismeno oli pahinta mitä pystyin sillä hetkellä kuvittelemaan. Surusta ja murheista huolimatta olin heti seuraavana päivänä koulussa, sillä miksi olisin halunnut istua kotona pyörittämässä tapahtunutta uudelleen ja uudelleen päässäni?

Ehkäpä yritän tällä sanoa, että ei ihmisen toimet lähimmäisen kuoleman jälkeen välttämättä kerro kuinka suuri/pieni toisen suru on.

 

[Ultimecia]

Ultimecia: Kyse on muustakin kuin oppineisuudesta. Suivaannuit jo alussa niin paljon etten voinut ottaa sinua erityisen vakavasti.

Toistaakseni omat pointtisi sisälukutaidosta ja korjaamisesta, jos joku ymmärsi väärin: en ole edelleenkään suivaantunut tai provosoitunut kirjoituksistasi. Ei ole vielä edes pulssi noussut. Tuo ylimielinen asenteesi ei minun mieleeni anna sinusta kovin älykästä vaikutelmaa, mutta turha varmaan kirjoittaa samoja asioita uudestaan, kun voit ne tuolta aiempaa kerrata. Toivoisin kyllä, että veisit itsekin keskustelua eteenpäin jos sinulta pyydetään johonkin tarkennusta. Nyt tuntuu että toistat samaa, vaikka kysytään muuta.

Ilmeisesti ajatusmaailmamme eivät juuri kohtaa, en tiedä kuinka monella muulla eri tavalla voin vielä sanoa tai kysyä aiemmat ajatukseni niin että sinä et väkisin tulkitse niitä kiukutteluksi. Tietysti olet vapaa olemaan mitä mieltä haluat, tuskin se on minulta mitenkään pois.

 

[Mou]

edit. tupla

 

[Mou]

Vaikka minulla ei ole psykologian tohtorin legimiteettiä tai empiiristä kokemusta aiheesta, voin silti muodostaa tästä mielipiteen. Vai mitä, Ultimecia?

Vaikken ole Ultimecia, niin myönnän luvan.

Olen löytänyt hieman suuremman merkityksen tälle maailmalle tästä maailmasta.

Miksi kyseenalaistat lukion kirjat? Jos teksti vaikuttaa oudolta, niin se johtuu siitä että minä olen todellakin lukenut näitä juttuja.

Mutta sinun mielipiteesi edustaa kuitenkin sitä oikeaa, joten muut voisivat oikeastaan olla hiljaa?

Sille että pari edellistä viestiäni ovat olleet jotenkin töykeitä en voi mitään.

Voithan, kirjoita vain ystävällisemmin ja anna toistenkin mielipiteille jotain arvoa. Hetkinen, kuulostaa tutulta...

Jos tunnet olosi tyhmäksi niitä lueskellessa niin jätä lukematta. Suojelee minäkäsitystäsi. :piis:

Niin siis ei näin.

Näkeekö joku muu näissä ehkä pientä ristiriitaa?

Unohdetaanko hetkeksi se, että saimme lukea aiheesta iltapäivälehdestä ja että se tanssiohjelma on todennäköisesti ihan paska? Niin ja se, että media yrittää ällöttävästi saavuttaa lukijoita ja katsojia ihmisen henkilökohtaisella tragedialla. Keskitytään sen sijaan rouva Elstelään ja työnteolla itsensä hoitamiseen. Väitätkö sinä, kpsk, että ihmiselle on aina universaalin totuuden nimissä parempi olla päivää läheisen kuoleman jälkeen tekemättä töitä kuin tehdä niitä? Toisin sanoen, onko TÄYSIN mahdotonta, että joillekin se työnteko voi olla ihan hyväkin keino selvitä alkushokista, kuten tässäkin ketjussa on tullut esille? Ei siis edes epätodennäköistä, vaan mahdotonta.

Jos totesit työnteon mahdolliseksi, miksi päättelet sen olevan väärin nimenomaan Kristiina Elstelän kohdalla? Onko hänellä lukemasi perusteella jokin henkilökohtainen ominaisuus, joka estää häntä helpottamasta oloaan työnteon avulla. Vai onko kyse hänen alastaan? Vain siksi, että hän on show-bisneksessä, hänen on pakko olla laskelmoiva, kylmä, ahne, välinpitämätön ja rakkauteen kykenemätön, jolle vain parrasvalot tuovat lämpöä elämään? Jos hän halusi tehdä töitä saadakseen muuta ajateltavaa, niin mitä muuta hänen olisi pitänyt tehdä, soittaa Varamiespalveluun?

Niin ja eikö siitä alkushokista olisi nimenomaan hyvä päästä ensin yli ja alkaa sitten vasta käsittelemään asiaa perinpohjaisemmin?

Jos viitsisit ystävällisesti vastata ylläoleviin kysymyksiin selkeästi ja yksiselitteisesti, niin olisin kiitollinen. Tai jos siellä on joitain asiavirheitä, niin voitko korjata? Otan ihan mielelläni uutta tietoa vastaan, mielelläni lähdeviitteineen.

Se on oikeasti hyvä, että pohdit jo 18-vuotiaana maailman pinnallisuutta ja kaduillamme vaeltavia tyhjiä kuoria, joita joskus erheellisesti ihmisiksikin nimitetään, mutta erehdyt siinä, ettet anna kokemukselle juuri mitään arvoa. Ei se totuus sieltä kirjoista löydy.

 

[Bandiitti]

Jokaisen tapa käsitellä surua on erilainen. Itse lamaannun tietyllä tavalla niin, ettei esimerkiksi ajatustyöstä tule pitkään aikaan mitään, ojaa voisin kyllä kaivaa. Jotkut taas voi ihan hyvin tehdä mitä töitä tahansa ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minulla ensimmäiseksi lähtee yöunet, toiset nukkuvat kuin pienet siat. Joskus sitä on ollut melkein kateellinen näille, joiden elämä toimii kuin kello surusta huolimatta. Minulle se ei vaan onnistu. Silti en voi sanoa mitään näiden toimijoiden surusta ja sen syvyydestä tai siitä ylitse pääsemisestä. Itse en tavallaan koskaan pääse yli, vaikka kuinka suren. Ei ole oikein keinoja. Jos jonkun toisen keinot toimii, mikä sitä olen arvostelemaan?

Kunhan ne keinot ei vahingoita ketään.

Surun käsittelyssä on paljon kiinni opituista ja opetelluista reagointitavoista. Tyyllin: kovat tyypit ei itke, työ on paras lääke jne. Joillekin toimivat, toisten on löydettävä muita keinoja. Neuvoja voivat ammatti-ihmiset tai läheiset antaa (huom. ei tyrkyttää) mutta työ on jokaisen itse tehtävä.

 

[kpsk]

Vaikken ole Ultimecia, niin myönnän luvan.
Mutta sinun mielipiteesi edustaa kuitenkin sitä oikeaa, joten muut voisivat oikeastaan olla hiljaa?
Voithan, kirjoita vain ystävällisemmin ja anna toistenkin mielipiteille jotain arvoa. Hetkinen, kuulostaa tutulta...
Niin siis ei näin
Näkeekö joku muu näissä ehkä pientä ristiriitaa?
Unohdetaanko hetkeksi se, että saimme lukea aiheesta iltapäivälehdestä ja että se ..., että joillekin se työnteko voi olla ihan hyväkin keino selvitä alkushokista, kuten tässäkin ketjussa on tullut esille? Ei siis edes epätodennäköistä, vaan mahdotonta.

Jos totesit työnteon mahdolliseksi, miksi päättelet sen olevan väärin nimenomaan Kristiina Elstelän kohdalla? Onko hänellä lukemasi perusteella jokin henkilökohtainen ominaisuus, joka estää häntä helpottamasta oloaan työnteon avulla. Vai onko kyse hänen alastaan? ....? Jos hän halusi tehdä töitä saadakseen muuta ajateltavaa, niin mitä muuta hänen olisi pitänyt tehdä, soittaa Varamiespalveluun?

Niin ja eikö siitä alkushokista olisi nimenomaan hyvä päästä ensin yli ja alkaa sitten vasta käsittelemään asiaa perinpohjaisemmin?

Jos viitsisit ystävällisesti vastata ylläoleviin kysymyksiin selkeästi ja yksiselitteisesti, niin olisin kiitollinen. Tai jos siellä on joitain asiavirheitä, niin voitko korjata? Otan ihan mielelläni uutta tietoa vastaan, mielelläni lähdeviitteineen.

Se on oikeasti hyvä, että pohdit jo 18-vuotiaana maailman pinnallisuutta ja kaduillamme vaeltavia tyhjiä kuoria, joita joskus erheellisesti ihmisiksikin nimitetään, mutta erehdyt siinä, ettet anna kokemukselle juuri mitään arvoa. Ei se totuus sieltä kirjoista löydy.

Quottaat mielestäni tarpeettoman villisti yksittäisiä lauseitani, joiden merkitys muuttuu kontekstista irroittaessa. Ne eivät ole noin pahoja Ja minulla ei ole useaan otteeseen ollut mitään varaa kommentoida näitä asioita, joten oli vain pakko kysyä lupaa postata.
Minä jätin työnteolle varaa aiemmissa viesteissäni, erityisesti fyysiselle sellaiselle. Elstelän työtä en hevin usko parantavaksi, vaikka jälkikäteen totesin että niinkin voi olla. En usko että showbisnes on lämmin ala, mistä kumpuavia ajatuksia yritin herättää avauspostissani, johon Ultimecia kärkevästi vastasi.. En usko hänellä olevan mitään erikoisominaisuuksia verrattuna tavikseen lukemani perusteella. Työnteko sinänsä ei ollut pääpointti. Ehkä varamiespalvelu olisi ollut hyvä idea, hän olisi voinut saada jostakin lämpimämmät olosuhteet. En nähnyt jaksoa, joten en tiedä miten yleisö reagoi Suomen pienen tv-historian surullisimpaan juontajaan.

On luonnollista että shokki tulee ja silloin ihminen ei ehkä ole vielä tajunnut mitä on tapahtunut ja on normaalihko. Sitten tulee se käsittelyvaihe. Uskon että se nainen on ollut shokissa lavalla, eikä käsittelyvaiheessa johon tämä työkeskustelu on tuntunut viittaavan. Enhän voi tietää mikä aina olisi parasta tai universaalisti oikein, olen pahoillani jos mielipiteeni kuulostavat liiaksi niiltä pohjautuessaan omiin kokemuksiini ja kouluun.

Asiavirheitä mielipidekirjoituksessasi ei näkynyt, kun varsinaista asiaa siellä ei ollut. Tarkoitan faktapohjaista asiaa.

Totuus on kyllä tässä mielessä hankala käsite, tieto vs kokemus? Mielestäni kaikkea ei tarvitse kokea itse ollakseen kykenevä johonkin. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, ja onkin hyvä että voimme oppia sen suoraan. Kaukaa haettua, mutta kuitenkin. En pidä kirjoja jumalallisena sanana, mutta toisinaan voin vain hämmästellä mitä kaikkea ne kertovat tästä maailmasta. Noh, noh. Äitini on sentään kirjastonhoitaja. Silti ymmärrän että monet kirjat kertovat toisenlaisen tarinan samasta tapahtumasta, mutta on varmaan itse ratkaistavissa minkä kokee parhaimmaksi selitysmalliksi.

Toistaakseni omat pointtisi sisälukutaidosta ja korjaamisesta, jos joku ymmärsi väärin: en ole edelleenkään suivaantunut tai provosoitunut kirjoituksistasi. Ei ole vielä edes pulssi noussut. Tuo ylimielinen asenteesi ei minun mieleeni anna sinusta kovin älykästä vaikutelmaa, mutta turha varmaan kirjoittaa samoja asioita uudestaan, kun voit ne tuolta aiempaa kerrata. Toivoisin kyllä, että veisit itsekin keskustelua eteenpäin jos sinulta pyydetään johonkin tarkennusta. Nyt tuntuu että toistat samaa, vaikka kysytään muuta.

Ilmeisesti ajatusmaailmamme eivät juuri kohtaa, en tiedä kuinka monella muulla eri tavalla voin vielä sanoa tai kysyä aiemmat ajatukseni niin että sinä et väkisin tulkitse niitä kiukutteluksi. Tietysti olet vapaa olemaan mitä mieltä haluat, tuskin se on minulta mitenkään pois.

Kakkossivun avauspostisi on aika suivaantunut vastine minun tekstiini. :piis: käy vaikka katsomassa jos et muuten muista. Kun minä vastasin siihen samaan tapaan niin homma lähti aika huolella leviämään. En ilmeisesti ilmaissut itseäni jälleen tarpeeksi selvästi; en tarkoittanut että luulin sinun "kiukutelleen" läpi tredin. Vain heti alussa.

Btw vastasin minä. Niissä muissa lauseissa siinä postissa. Hieman muuttunut mielipide samaan tyyliin verhoiltuna.

 

[Stiltskin]

:D Voi nyt. Pakkiksen mimmit, eläkeläiset ja nuoret käyvät kuumana marginaalin vuoksi.

Sä et ole marginaalia, sen enempää kuin omaisit mitenkään erikoisia mielipiteitä tai maailmankatsomusta. Se johtuu vaan sun iästä.

Halu julistaa totuuksia ja tarkkoja määrityksiä häviää iän lisääntyessä. Ja kun tarpeeksi monta kertaa huomaa että se lokeroiminen ja määrittely ei toimi mitenkään joka tilanteessa.

Kehitysvaihe. :D

 

[Tähtityttö]

Sä et ole marginaalia, sen enempää kuin omaisit mitenkään erikoisia mielipiteitä tai maailmankatsomusta. Se johtuu vaan sun iästä.

Halu julistaa totuuksia ja tarkkoja määrityksiä häviää iän lisääntyessä. Ja kun tarpeeksi monta kertaa huomaa että se lokeroiminen ja määrittely ei toimi mitenkään joka tilanteessa.

Kehitysvaihe. :D

Juuri näin. Kiitos ja kumarrus..

 

[kpsk]

Sä et ole marginaalia, sen enempää kuin omaisit mitenkään erikoisia mielipiteitä tai maailmankatsomusta. Se johtuu vaan sun iästä.

Halu julistaa totuuksia ja tarkkoja määrityksiä häviää iän lisääntyessä. Ja kun tarpeeksi monta kertaa huomaa että se lokeroiminen ja määrittely ei toimi mitenkään joka tilanteessa.

Kehitysvaihe. :D

Ehkä fanatismi joskus laantuu, mutta siihen on varmasti vielä paljon aikaa. Tai se saa vain uusia muotoja.

Ikä ja ikä. Identiteettini on jo muodostunut, ja siihen kuuluu tuo lokerointi ja määrittely osaltaan. Nuoruuden viimeinen kehitystehtävä alkaa olla jo ohitse. Ehkä sitten odotan niitä järkytyksiä ja muutun. Ehken.

Ja kohta kuulemme kokemuksen raikaavan. Tiedämmehän kaikki muuttuvamme pitkin elämää...

:piis:

 

[Mou]

Quottaat mielestäni tarpeettoman villisti yksittäisiä lauseitani, joiden merkitys muuttuu kontekstista irroittaessa. Ne eivät ole noin pahoja ...

...Totuus on kyllä tässä mielessä hankala käsite, tieto vs kokemus? Mielestäni kaikkea ei tarvitse kokea itse ollakseen kykenevä johonkin. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, ja onkin hyvä että voimme oppia sen suoraan. Kaukaa haettua, mutta kuitenkin...

Mutta kun ne olivat juuri tuon tapaiset yksittäiset lauseet, jotka ärsyttivät.

Tuon jälkimmäisen kun olisit myöntänyt heti kärkeen, etkä julistanut näkemyksiäsi totuutena, niin niistä olisi saattanut syntyä aitoa keskusteluakin. Pyörän keksiminen tosiaan on siinä mielessä huono esimerkki, että se edustaa koko lailla absoluuttista totuutta, mitä psykologiassa ei ole. Eihän voida esim. yksiselitteisesti sanoa ruumiillisen kurituksen olevan aina huono asia lapsen henkisen kasvun kannalta, jos maailmasta löytyy edes yksi ihminen, jota se on vienyt oikeammille poluille. Mutta kirjaviisaudesta oon periaatteessa samaa mieltä. Eihän Mannisen Anssinkaan tarvitse itse olla massiivinen bodari tietääkseen bodarin ravintoasioista enemmän kuin massiivinen bodari X itse.

Mä lopetan osaltani tähän.

edit. kirjoitusvirheitä

 

[BettyBlu]

Silloin kun maailmaa kaatuu niskaan, niin arjen rutiinit voivat olla ainoat asiat jotka auttavat jaksamaan. Sillä mitä muut ajattelevat, ei ole mitään merkitystä.

 

[Ultimecia]

Kakkossivun avauspostisi on aika suivaantunut vastine minun tekstiini. :piis: käy vaikka katsomassa jos et muuten muista. Kun minä vastasin siihen samaan tapaan niin homma lähti aika huolella leviämään. En ilmeisesti ilmaissut itseäni jälleen tarpeeksi selvästi; en tarkoittanut että luulin sinun "kiukutelleen" läpi tredin. Vain heti alussa.

Tuota, mistä päättelet että se on vastine sinun kirjoitukseesi? Vaikka postit ovatkin allekain, en ole tekstiäsi siinä quotannut, vaan siinä on ihan yleisesitys näkemyksestäni. Ok, se koira älähtää ja niin edelleen, mutta ihan itse tuon tulkinnan teit.

Mitä taas tulee siihen, että identiteettisi on jo muodostunut; hyvä, että olet sinut itsesi kanssa ja ajattelet asioita. Mutta jos tuo on todella lukkoon lyöty juttu, toivon ettemme törmää esimerkiksi työelämässä kymmenen vuoden kuluttua. Luulen kuvauksesi perusteella, että luonteesi ei ole sellainen, jonka kanssa haluaisin olla tekemisissä.

 

[kpsk]

Tuota, mistä päättelet että se on vastine sinun kirjoitukseesi? Vaikka postit ovatkin allekain, en ole tekstiäsi siinä quotannut, vaan siinä on ihan yleisesitys näkemyksestäni. Ok, se koira älähtää ja niin edelleen, mutta ihan itse tuon tulkinnan teit.

Mitä taas tulee siihen, että identiteettisi on jo muodostunut; hyvä, että olet sinut itsesi kanssa ja ajattelet asioita. Mutta jos tuo on todella lukkoon lyöty juttu, toivon ettemme törmää esimerkiksi työelämässä kymmenen vuoden kuluttua. Luulen kuvauksesi perusteella, että luonteesi ei ole sellainen, jonka kanssa haluaisin olla tekemisissä.

Päättelin että se on vastine tekstiini koska se puuttui niin useaan asiaan omaan tekstiini nähden. Quoten puuttuminen ei kerro juuri mitään; kirjoitinhan minäkin quoteettoman vastineen omaan quotettomaasi. Uskon että moni muukin voi pitää tulkintaani oikeana varsinkin kun yhtäläisyyksiä on niinkin runsaasti. Koira älähtää. Vaikka alkuviestisi ei olisikaan ollut suoranaisesti minuun suunnattu tunnemyrsky, luulen antaneeni siihen kuitenkin aika hyvin inspiraatiota.

Olet hauska. Jos pulssisi ei nouse tuollaisen loukkauksen heittämisessä, olet yhtä kyyninen kuin minä. Mutta älä pelkää, en usko että meillä on työrintamalla tapaamisia. Tai millään muullakaan.

 

[almerigo]

Shokkireaktio lievässä muodossa, jolla tarkoitan nyt sitä, että jonkun erittäin järkyttävän asian merkitys ei heti valkene asianomaiselle henkilölle, on evoluution jalostama henkiinjäämiskeino. Ajatellaanpa tilannetta, jossa pieni yhteisö yhtäkkiä joutuu hyökkäyksen kohteeksi menettäen ylläkössä useita jäseniään kuolleina.

On parempi, että asian merkitys paljastuu vasta vähitellen, jolloin järkytys ei häiritse taistelua / pakoa / mitä muuta siinä tilanteessa nyt pitääkään tehdä.

Olleellista siis on se, että shokki lievässä muodossa auttaa säilyttämään toimintakyvyn kriittisissä tilanteissa. mutta totta...

 

[Lumi]

Nuoruuden viimeinen kehitystehtävä alkaa olla jo ohitse.

Tuo ylläoleva kuuluu lukea sellaisella Avara luonto - äänellä samalla kun pyörittää taustalla kotivideoita itsestään. "Nuoruuden viimeinen kehitystehtävä on jo kaukana takanapäin, ja seuraavaksi näemme Lumin minäkuvaa uhkaavan ikääntymisen ensi askeleet. (ks. Lukion psykologiaa 3, ss. 4-5). Herättääkö tämä Lumissa alitajuisen defenssireaktion (s. 7) vai orastavaa depressiota (s.9)? Katsotaanpa."

:piis:

 

[hömppä]

Jaahas. Itselle tuli ensimmäisenä uutisen luettuani mieleen, että ei tainnut äiti kovasti pojasta välitää/välit olivat poikki. Elämä on.

 

[kpsk]

Tuo ylläoleva kuuluu lukea sellaisella Avara luonto - äänellä samalla kun pyörittää taustalla kotivideoita itsestään. "Nuoruuden viimeinen kehitystehtävä on jo kaukana takanapäin, ja seuraavaksi näemme Lumin minäkuvaa uhkaavan ikääntymisen ensi askeleet. (ks. Lukion psykologiaa 3, ss. 4-5). Herättääkö tämä Lumissa alitajuisen defenssireaktion (s. 7) vai orastavaa depressiota (s.9)? Katsotaanpa."

:piis:

Kuulen Attenboroughin taustallani. Aina. Hän opastaa minua tässä pimeässä aallokossa. Väistän karit hänen johdatuksessaan, ja luen yhä lisää (ks. Lukion Psykologia 1 s.33). Pian livunkin jo tyyneen satamaani valmistautumaan uuteen syväsukellukseen meren kylmiin syövereihin.

 

[Turandot]

No kapsäkki on nuori kuten on jo kirjoitettu enkä nyt tiedä onko teurastus paikallaan. Hyvähän se on, että edes kirjallisuuden pohjalta mietitään asioita. Kapsäkin empatiakyvyssä on kyllä kehittämisen varaa. Itelle ei tulis mieleenkään mennä ilkkumaan ihmisille, jotka on läpikäyneet menetyksen jos ei itsellä ole vastaavaa kokemuspohjaa. Ja silloin ei kyllä tee mielikään ilkkua tai tuomita.

 

[kpsk]

Kapsäkin empatiakyvyssä on kyllä kehittämisen varaa. Itelle ei tulis mieleenkään mennä ilkkumaan ihmisille, jotka on läpikäyneet menetyksen jos ei itsellä ole vastaavaa kokemuspohjaa. Ja silloin ei kyllä tee mielikään ilkkua tai tuomita.

En kyllä vieläkään näe tarvetta kokemukselle tässäkään asiassa siihen että voi omata jonkinlaisen käsityksen aiheesta. Haluaisin kuitenkin muistuttaa että alunperin ihmettelin naisen arvomaailmaa. Ja sen tuomitsin. Sehän lähti samantien sivuraiteille.. Enkä sanoisi ilkkua, paitsi ojankaivuun kohdalla


Tuo kokemuspohja kääntyy hieman itseään vastaan. Ei kenelläkään ole vastaavaa kokemusta, vaikka niin täällä väitetään. Kukaan ei ole kukaan kertomaan mitään tuosta, oli kokemusta tai kirjaviisautta miten paljon tahansa. Siitä voi kertoa ns. faktapohjaisia asioita. Omakohtaiset kokemukset ovat asia erikseen. Kukaan näistä kokemusta omaavista ei luultavasti ole lähelläkään tapauksen naista eivätkä siten ole tarpeeksi kykeneviä pohtimaan sitä kokemuspohjalta. Se on yksilökohtaista. Silti sitä voi verrata omiin kokemuksiin tai lukemaansa. Asiasta voi silti tuoda näkemyksiä julki ilman että kapsäkit teurastetaan.
Ihmettelen ihmisten taipumusta nähdä kirjoitukseni totuuden toitottamisena. Johtunee empatian puuttumisesta. Se tuntuu herättäneen erityistä huomiota naisten keskuudessa?