Ammattiylpeyttä ála Kristiina Elstelä

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja amf
  • Aloitettu Aloitettu

amf

Liittynyt
28.1.2003
Viestejä
2 378
Ikä
44
"MTV3:n eilisiltainen suora lähetys Tanssii tähtien kanssa kätki kulisseihinsa lohduttoman suuren inhimillisen tragedian. Näyttelijä Kristiina Elstelän 25-vuotias ainoa poika oli menehtynyt yllättäen edellisyönä Helsingissä.

Hirvittävä menetys oli luettavissa kasvoilta. Spontaanilla hauskuudellaan hurmannut Elstelä oli aivan kuin toinen ihminen esiintyessään parinsa Marko Keräsen kanssa.

Ohjelman juonnot tehtiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Niinpä Marco Bjurström pohti tuttuun tapaansa "kuinka surullista on, kun joku joudutaan hyvästelemään".

- Kaikki tapahtui Kristiinan omasta toiveesta ja tahdosta, ohjelman tuottaja Jaana Besmond kertoo.

Elstelä ei halunnut pettää miljoonayleisöä. Hän astui valoihin kuin vain pitkän linjan ammattinäyttelijä voi ja osaa tehdä, ja kuten heidän ammatillinen eetoksensa velvoittaa heitä tekemään.

- Ilman muuta olisi voitu toimia toisinkin. Sellaista tv-ohjelmaa ei ole keksitty, joka menisi tällaisen edelle, Besmond sanoo.

Erikoisjärjestelyjä ei Besmondin mukaan tehty. Ennalta nauhoitettu insertti näytettiin. Siinä iloinen Elstelä lähetti terveisiä kotiin "Pörrölle"."[IS]

Käsittämätöntä miten joku pystyy tollaseen suoritukseen vaikka sisällä varmasti kuohuu.
Johtuuko se siitä, että on vielä liian shokissa ymmärtääkseen mitä oikeastaan on tapahtunut vai mistä on kyse... Tuollaista ihmistä ei voi olla arvostamatta.
Joku varmasti sanoo, että osoittaa ihmisen kylmyyttä että edes tuollainen asia ei pysäytä, mutta omasta mielestäni täs ei kyllä ole kysymys siitä.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Siinä on tädillä ollut sisua. Mutta kyllähän se olisi ollut ohjelman tuottajien ja muiden tekijöiden velvollisuus tehdä muutos ohjelmaan, ettei toisen tarvitse kärsiä.
 
Enpä tiedä sitten että onko toi ammattiylpeyttä vaiko -taitoa tai sisua muuten vaan. Kova juttu ja tosiaan, Tomppa85:lla oli hyvä kommentti - ehkä olis vaan voinut ilmoittaa että K.Elstelä ei tänään esiinny parinsa kanssa sairaustapauksen/henkilökohtaisen asian vuoksi ja jatkaa kisassa ensi sunnuntaina. En usko että kukaan olisi kitissyt tällaisesta toiminnasta.
 
joo-o. olis itellä kyllä jääny kieppumiset kieppumatta. aika erikoista. melkein olis tuottajat tosiaan voinu pontevammin yrittää ympäripuhua. no, kai se osallisilta oli ratkasu toikin.
 
dear_a sanoi:
ehkä olis vaan voinut ilmoittaa että K.Elstelä ei tänään esiinny parinsa kanssa sairaustapauksen/henkilökohtaisen asian vuoksi ja jatkaa kisassa ensi sunnuntaina.

Tuskimpa se suru viikossa hellittää. Ensi viikolla se vasta alkaa kunnolla tuntumaankin! Hurja on täti, jos vie tämän rumban tuon jälkeen loppuun saakka!
 
Tulipa vain mieleen että onkohan äitillä ja pojalla menneet välit aikanaan kuten Kirkalla meni narkkaripoikaansa? Jospa poika oli hunningolla ja kuolema oli vain ajan kysymys.

Kuka helvetti muuten tanssia kieppuisi seuraavana päivänä poikansa kuolemasta. Eiköhän tuossakin formaatissa ole sairas-poissaolot täysin sallittuja.
 
tokkopaisto sanoi:
joo-o. olis itellä kyllä jääny kieppumiset kieppumatta. aika erikoista. melkein olis tuottajat tosiaan voinu pontevammin yrittää ympäripuhua. no, kai se osallisilta oli ratkasu toikin.
XXL sanoi:

Jeps, mutta saattahan tuo olla, että Elstelä on itse "vaatinu" päästä kieppumaan, on meinaan monille helpompaa tehdä jotain muuta kuin vaan istua kotona ensimmäisinä menetyksen jälkeisinä päivinä. Kai siinä on se "ajatusten saaminen muualle" tärkeää, että se varsinainen suruprosessi pääsee järkytyksen jälkee alkamaan.

Mm. ent. duunissa kun olin jo järkkäilly erään läheisensä menettäneen työntekijän duunit muille työntekijöille useamman päivän ajaksi, niin hän soitti ja pyysi päästä töihin. Kyllä siinä kävi mielessä olla "päästämättä" mutta pakkohan se oli.
 
Kyllä on hienosti mamma klaarannut homman.
Musta vaan tuntuu ettei todellinen sokki ole vielä päässyt iskemään,
eli todellinen surutyö ei vielä eilen ollut lähtenyt käyntiin.
 
Ei mitään ylipuhumisia, oma valinta ja hieno suoritus. Jokainen käsittelee surunsa henk. koht. Elstelä on kyllä aikamoinen nainen, taiteilijalle voi olla tuollainen keino aika luontevakin tapa purkaa tunteitaan ja kunnioittaa poismenoa.

Todellista draamaa.
 
Aivan uskomaton suoritus. Siinä on tädillä hieman eri arvot kuin tavallisella ihmisellä tai vähän epänormaalimmallakin. Huh. Pistää miettimään. Ei voi ymmärtää. Jenkkilä tulee Suomeen. Show ja ura ovat aika monen etusijalla, kun niistä saadaan sisältö elämään.

Puheet tuollaisen shown ja muka-taiteen tärkeydestä ovat mielestäni naurettavia. On sääli että ihmiselle on tullut niin tärkeä asia jostakin tuollaisesta. En tunne myötätuntoa naisen reaktiota kohtaan, varsinkin jos se oli harkittu. Poikaa käy sääliksi. Nainen viettää varmasti tuskaisia hetkiä muutenkin. Ei hän päässyt sekunniksikaan pakoon sitä tosiasiaa...

Olikohan hän poikansa kanssa tekemisissä tai väleissä enää? 25-vuotiaana suurin vieraantuminen äitisuhteesta on jo tapahtunut. Silti pojan kuolema oli ilmeisesti vain pieni hidaste. En usko että shown vetäminen ei ole alkuunkaan paras surutyön keino, päinvastoin. Mitä enemmän mietin tapahtunutta, sitä kauheammalta nainen tuntuu, olkoonkin että ei kykenyt kylmästi vetämään hilpeää settiä.
 
Tyhmä päätelmä varmaan: eikös siitä ollut eilen uutisissa, että joku 25v. mies oli jäänyt junan alle Helsingissä yöllä? Ei kai sama mies kuitenkaan? :-o
 
noo, ei niitä ihmisiä kai kuitenkaan ihan liukuhihnalla jää junien alle. voipi ollakin.

E: mikähän ihmeen logiikka mulla tässäkin oli :rolleyes: . taitais paremmin mennä niin että jos ikä täsmää niin saattaa ollakin.:jahas:
 
Musta aika turha tuomita Elstelää tästä. On varmaan niin ettei ole vielä aalto pyyhkäissyt yli. Ehkä on vaan niin epätodellinen tunne, ja toisaalta tietää ettei ole vielä iskenyt tajuntaan täysin tapahtunut, että pakko vaan toimia, liikkua, tehdä jotain.

Ymmärrän täysin että hän halusi jatkaa, ei välttämättä sen takia että ihmiset haluaa nähdä, vaan siksi että toimii.
 
Se mikä mun mielestä on todella kylmää, on alkaa arvostella jonkun juuri lapsensa menettäneen ihmisen toimintaa, etenkään jos kokemusta ei vastaavasta ole. Kukaan ei voi tietää miltä tuollainen menetys tuntuu, ja miten kukakin siinä tilanteessa toimii. Ihmisessä on myös kaikenlaisia suojamekanismeja täydellistä luhistumista varten, muuten maailma olisi kuivunut ihmisistä jo aikaa sitten.

Mikä kukaan on sanomaan kuinka pitää tehdä, koska surra, kenen edessä romahtaa? On erittäin lapsellista ryhtyä jeesustelemaan, että olisi pitänyt toimita yhdellä tai toisella tavalla tai pitää Elstelää kylmänä. Jokainen joutuu asioistaan tilille jos ei muiden niin itsensä kanssa, eikä perkele soikoon ole kovin älykästä proffailla mitään paskaa kun ei tiedä mitä ihmisen sisällä liikkuu.
 
Aapina sanoi:
eikös siitä ollut eilen uutisissa, että joku 25v. mies oli jäänyt junan alle Helsingissä yöllä? Ei kai sama mies kuitenkaan? :-o

Mitä väliä sillä on vaikka olisikin?
 
On outoa miten nykypäivän ihmiset omaavat niin erilaiset käsitykset elämästä ja kuolemasta. Arvot ovat toinen toistaan pinnallisempia. Moraali on yhä enemmän heitteillä ja se tuntuu tässä yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassamme. En nyt sano että yksilöllisyys on pahasta ja meidän tulisi tulla samasta muotista, mutta nykyinen kehitys tulee pian tiensä päähän.

Ihmisten selvitymiskeinoja on monia. Niiden syvyys vaihtelee järkytyksen ja itsehillintäkyvyn mukaan. Joskus voi käydä niinkin kuten joku jo mainitsikin että ihminen "jäätyy" ei tajua mitä kävi. Tämä ihminen kuitenkin tajusi.. Arkipäiväinen työ ei kuitenkaan ole hyvä coping-keino näin suuressa kriisissä mitä pojan menetys useimmille varmasti on, koska rentokin työ muuttuu stressaavaksi ja kuten tässäkin tapauksessa, ei tee myöskään hyvää työn kannalta. Vaikka työ olisi kuinka roskaa tahansa, niin ihmiselle pitäisi kuitenkin suoda terapiaa ja aikaa tutkia itseään. toipuminen järkytyksestä vaatii aikaa, ei työtä. Muut ihmiset tietävät tämän, kuten tässäkin tapauksessa tiesivät. Ehkä he olivat normaalimpaa myöntyvämpiä rahallisten seikkojen takia päästämään naisen lavalle, mene ja tiedä. Ehkä he alistuivat naisen määrätietoisuuden edessä. Kukaan ei suosittele työntekoa trauman hoitoon tälläisessä tapauksessa, eikä nainen ollut taatusti pätevä pohtimaan ratkaisuja itse.

Vaikka minulla ei ole psykologian tohtorin legimiteettiä tai empiiristä kokemusta aiheesta, voin silti muodostaa tästä mielipiteen. Vai mitä, Ultimecia?

Ennaltaodottamattomassa kriisissä ihmiset eivät yleensä tiedä mikä olisi hyväksi itselle. Maailmassa on onneksi paljon ihmisiä, jotka kykenevät auttamaan kriiseissä ilman tarpeetonta tunteenpurkausta.
 
Ite oon ollut hyvin vastaavassa tilanteessa. Vanhojentanssien aikaan muutama pari lupautui menemään vanhainkotiin esittämään lyhyen ohjelman ja ite olin siinä myös parini kanssa mukana, keikka oli sovittu varsinaisten tanssien jälkeen sunnuntaille. Saman sunnuntain aamuna mun mummo kuoli meidän talossa äkillisesti, olin ite yrittämässä vielä herätellä häntä. Ei se ihan helppoa ollut lähteä parin tunnin päästä oman mummon kuolemasta tanssimaan vanhuksille mut kyllä se keikka tuli silti vedettyä läpi. Shokissa ihminen säilyttää toimintakykynsä hyvin ja varsinainen romahdus tulee vasta myöhemmin kun tilanne on kunnolla ohi.
 
kpsk:lla ei ilmeisesti ole omakohtaista kokemusta läheisen menettämisestä?
Ehkä jollekkin ihmisille on paras tapa toipua jatkaa normaalia elämää ja päästä sillä tavoin surun yli, ei saatana mitään terapiaa aina tarvi jos läheisen menettää vaikka kuolema olisikin "epätavallinen"...

Kuolema on täysin normaali asia jota ei ehkä meidän kultturissa kovinkaan paljon ymmärretä, vaan usein ihmiset kuvittelevat "tapahtuman" olevan melkein mailmanloppu joka lamauttaa kyvyn ajatella ja toimia. Ymmärrän kyllä ehkäpä suurimman osan ihmisistä menevän shokkiin ja tarvitsevan apua, muttei todellakaan läheskään kaikki
kpsk:n postaus oli aivan uskomatonta tuubaa IMO

ja kyllä minulla on erittäin omakohtaista kokemusta tälläisestä "tapauksesta"
 
Yussi sanoi:
Mitä väliä sillä on vaikka olisikin?

Ei mitään väliä. Kohan vaan mietin, että oliko sama mies, kun sattui vaan tälläinen suht epätavallinen uutinen kiinnittämään huomion. Siitä vaan yhdistelin asioita.
 
Herranjestat. Mä katoin sen kasvoja siinä ohjelmassa ja ihmettelin sitä ihmeellistä riutunutta ilmettä. Nyt sitten selvisi mikä oli hätänä.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom