No, yleensä nämä kaksi kulkevat aika tiiviisti käsi kädessä. Niin että jos aineenvaihdunnassa on häikkää, se näkyy hyvinkin mahdollisesti myös hermoston ja välittäjäaineiden tasolla, mikä tarkoittaa sitten myös mielialaa. Jos ei muuten niin välillisesti vammojen aiheuttaman stressin kautta toki.
Juurikin näin, mutta toisin sanoen käytännössä se mieliala ei juuri parane ilman että fyysinen olotila paranee, kun se mielialan huonous johtuu fyysisestä huonosta tilanteesta.
Kyllä olon pitäisi olla ihan hyvä ilman liikuntaakin (siis lyhyinä jaksoina, en tarkoita sohvaperunana elelyä), eli se ei saisi olla mikään elinehto ihmisen olemiselle.
Ei se elinehto olekaan, mutta parantaa kyllä tilannetta. Jos oikeasti miettii, niin keskiarvoisesti vuoden mittaan harrastan liikuntaa ehkä 2 kertaa päivässä kuntoilumielessä. Käytännössä se painottuu niin että välillä se on 4 kertaa viikossa, välillä ei mitään. Olo on parempi silloin kun se on sen 4 kertaa viikossa - jos vetää liian kovalla tahdilla, sen kyllä huomaa energian totaalisena loppumisena. Tiheydestä huolimatta suorituksen aikana tosin ei yleensä herkkua ole, mutta suorituksen jälkeen fiilis on jees sopivalla tiheydellä.
Tiedän kyllä, kun itselläni sattuu olemaan sama diagnoosi. Ja se, että se on yleinen, ei tee siitä jotenkin "hyväksyttävää" tai "parantumatonta", vaikka tuotahan ne lekurit just yrittävät syöttääkin potilaille, kun eivät osaa mitään asialle tehdä.
No näinhän se on, mutta kuten totesin, joillakuilla "hoidot" (oli se sitten lääkkeet, ruokailutottumukset tai mikä vaan) toimii, toisilla ei. Itselle en ole löytänyt vielä mitään mikä oikeasti toimisi merkittävissä määrin. Ja yritetty on vaikka mitä. Tämä IBS on vanhin nykyongelmistani, se alkoi jo peruskoulussa. Eli on ollut aikaa yrittää. Lisäksi kun sekä syitä että vakavuusasteitakin kun on monia tässä IBS:ssä, niin senkin takia asiat voivat tehota eri henkilöillä verran tai ei ollenkaan.
Mun vatsaongelmat ovat vähentyneet ehkä 70% sen jälkeen kun pistin oman elämäni uusiksi, ja parhaimmillaan ei ollut minkäänlaisia oireita.
Kärsiikö kysyä mikä tarkemmin tepsi omalla kohdallasi?
Jokin on vialla ja korjaushan tuohon pitäisi löytää, eikä mahdollisten korjauskeinojen ylenkatsominen ainakaan auta asiaa.
En ylenkatso, enkä tarkoita vaikuttaa töykeältä apua ja neuvoa tarjoavia kohtaan, mutta kun jos jotain on jo kokeillut kerran tai useamminkin ja ei ole toiminut, tuskin se vielä yksi uusi kerta totta sanoo myöskään? Eli yleensä jos olen jostain neuvotusta asiasta eri mieltä, se tarkoittaa sitä että sitä on jo kokeiltu ja todettu omalta kohdalta toimimattomaksi.
Stressiä ei ehkä voi välttää, mutta sitä voi opetella hallitsemaan. Ja parempi onkin, sillä tuo on yksi terveysriskeistä suurin nyky-yhteiskunnassa.
Otan tilanteeseen nähden oikeastaan aika rennosti. Ehkä turhankin rennosti joidenkin mielestä. Vaikka esimerkiksi opiskelun viivästyminen sinällään aiheuttaa stressiä, niin sen väkisin läpi vääntäminen aiheuttaisi vielä enemmän. Nykyinen hidas eteneminen ja sen sijaan enemmän mieluisiin puuhin keskittyminen on kompromissi, mutta vaihtoehdot ovat huonompia. Vähän sama juttu monen muunkin jutun - kuten harrastusten - kohdalla, on pakko yrittää löytää jotain edes vähän parempaa keskitietä.
No ehkä tuossa onkin se ongelma, että se "vatsaystävällinen" ruoka ei välttämättä ollenkaan ole sellaista. Mulle, ja useille tuntemilleni suolisto-ongelmaisille viljakuitu on vihoviimeistä syötävää, vaikka sitä aina niin kovasti näihin vaivoihin suositellaankin. Jos jotakin kuitua vatsa akuutissa vaiheessa sietää, niin sitten liukoista, eli joistakin kypsennetyistä kasviksista ja marjoista tahi kaurasta saatavaa. Niin kerettiläiseltä kuin se kuulostaakin, valitsen koska tahansa mieluummin vaalean paahtiksen ruisleivän sijasta, jos vatsaani haluan ajatella.
Mitä olen lueskellut, niin esim. ne mainitut pasta ja riisi juuri ovat siksi mainittu hyviksi ruoka-aineiksi IBS:n yhteydessä koska niiden kuitu kuulemma juuri on liukoista sorttia? Samoissa tietolähteissä on juuri mainittu että toisin kuin yleensä terveellisen ruuan yhteydessä mainitaan, niin mieluummin pitäsi syödä juuri esim. ranskanleipää kuin kokojyvä- tai ruisleipää. Olen itse juurikin vaalean leivän ystävä, joten ruisleivän "välttely" siten ei ole mitenkään ongelmallista.
Tässäkin nyt siis kannattaa unohtaa ne "suositukset" ja alkaa etsiä sitä tapaa mikä sinulla toimii. Käytä siis niitä ruoka-aineita, jotka eivät ainakaan aiheuta oireita. Tai jos et tiedä, pidä ruokapäiväkirjaa ja aloita rajoitetulla valikoimalla. Hyvistäkään ohjeista ei ole mihinkään, jos ne eivät toimi käytännössä.
Näinhän se on. Yleensäkin käytän niitä suosituksia vain lähtökohtina, eikä sitä toimivaa tapaa tarvitse alkaa etsimään, kun sitä on etsitty sieltä peruskoulusta saakka. Oma kokemus on että nuo vaaleat leivät, riisi ja pasta eivät missään tapauksessa ainakaan huononna tilannetta. Helposti sulavaa tavaraa. Jos esimerkiksi menee pari päivää pelkällä leivällä tai vaikka sillä makaronilla, ei siitä yleensä lisäharmia ole - lähinnä päinvastoin, yleensä ongelmia on jopa tavallista vähemmän. Isoimmaksi ongelmaksi muodostuukin ruokavalion pitäminen monipuolisena - ja siten terveellisenä - samalla kuin IBS-ystävällisenä. Varsinkin kun sen kaikkein "ystävällisimmänkin" ruuan kanssa joskus kuitenkin sisuskalut sekoaa totaalisesti, niin uusien hyvien tuttavuuksien löytyminen voi viedä todella kauan vaikka ei söisi mitään muuta kuin sitä uutta tuttavuutta (mikä taas on huono lähestymistapa ja aiheuttaa omat ongelmansa noin muutenkin). Joka tapauksessa niitä on löytynyt vuosien varrella lisää hyvin huonosti tai ei ollenkaan.
Isolation sanoi:
Jos niistä puutetta on niin aivan takuulla on hyötyä, ei ehkä viikon tai kahden jälkeen mutta jo kuukauden päästä.
No tähänhän se perustuukin käsitykseni että niistä ei hyötyä ole. En minä siihen johtopäätökseen ole päätynyt syömällä pari tablettia ja sitten toteamalla että pöh, eihän tämä mitään vaikuta. Vaan tuokin edellinen "vitamiinikuuri" oli 135 päivää kestänyt. Olo ennen, aikana ja jälkeen oli sama. Ei tahdo opiskelijabudjetti taipua lisäravinteisiin jos niistä ei mitään positiivista vaikutusta saa.
Muutenkin liikunta, kunhan sitä vaan jaksaa tai pystyy vaikkapa sinne lenkkipolulle raahautumaan, on niitä harvoja asioita jotka suorituksen jälkeen jaksaa fyysisesti oloa piristää.
