Aineenvaihdunnan erot ihmisillä?

Stashin kirjoitus on asiaa, mutta ongelma on enemmän siinä, ettei mun aineenvaihduntaongelmat ole psyykeen takia mitenkään helposti korjattavissa. Kilpirauhasen vajaatoiminta on suora todiste aineenvaihduntaongelmista. Tyroksiini pahensi oireita: lisäsi turvotusta & painonnousua. Nyt syön Thyroidia ja olo on parempi. Ns. sivuvaikutuksena lääkkeellä voi olla painonlasku (jes!) ja mulla on vienyt nälkää pois. Kun on syömisongelmia 10 vuotta, olisi suurempi ihme omata ns. normaali aineenvaihdunta. Onnea niille 2000 kcal syöville ja laihtuville! Mä treenaan 6 x vko aamulenkit ja 4 x vko puntit/crossfittiä, jotta laihdun sen 500 g viikossa.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Tyroksiinin määräämisessä tulee peruslääkärille helposti virheitä ja annos saattaa olla aivan liian matala. Oon seurannut läheltä kahta tapausta, joissa lähtöarvot ovat olleet suurin piirtein samat. Erikoislääkäri osasi heti alkaa säätää annosta kohdilleen ja peruslääkärin linja oli suurin piirtein "ota nyt tätä pari kuukautta ja kato miltä tuntuu".

No surkeeltahan se potilaasta tuntui kun annos oli liian pieni ja se viimeinenkin oma tuotanto loppui ulkoisen annostelun vuoksi.
 
Juurikin näin, mutta toisin sanoen käytännössä se mieliala ei juuri parane ilman että fyysinen olotila paranee, kun se mielialan huonous johtuu fyysisestä huonosta tilanteesta.
Yritän sanoa, että tuokaan asia ei ole ihan noin yksioikoinen. Hiukan karrikoitu esimerkki on syömishäiriö, joka pysyy alettuaan osittain yllä elimistön ravintoainevajausten, esimerkiksi sinkinvajeen, vuoksi. Vaikkei yksilö tekisi mitään psyykelleen, pelkkä syöminen (tai pakkosyöttö) korjaa syömishäiriön pakonomaista käyttäytymistä. Tai siis pointti on siinä, että mun mielestä tuo "fyysinen" korjaaminen on "psyykkistä" korjaamista, sillä psyyke ei ole pelkkä mystinen asia korvien välissä vaan havainnollistettavissa välittäjäaineiden ja hermoimpulssien avulla. Haen tässä takaa, että kohdallasi ravinnon imeytymättömyys todennäköisesti vaikuttaa myös mielialaasi. Mutta tää nyt on ihan sivujuttu. Piti vain selventää tätä mun ajattelua.

Ja yritetty on vaikka mitä. Tämä IBS on vanhin nykyongelmistani, se alkoi jo peruskoulussa. Eli on ollut aikaa yrittää. Lisäksi kun sekä syitä että vakavuusasteitakin kun on monia tässä IBS:ssä, niin senkin takia asiat voivat tehota eri henkilöillä verran tai ei ollenkaan.
--
En ylenkatso, enkä tarkoita vaikuttaa töykeältä apua ja neuvoa tarjoavia kohtaan, mutta kun jos jotain on jo kokeillut kerran tai useamminkin ja ei ole toiminut, tuskin se vielä yksi uusi kerta totta sanoo myöskään?
Mä uskon että kaikille se korjauskeino on olemassa. Enkä ole nyt päässyt oikein selvyyteen siitä, mitä sä oikein olet kokeillut. Jotain vitamiineja kaiketi ja myös eliminaatiodieettiä? Laktoositonta ja gluteenitonta? Itse en ole mitenkään karppaus-pro, mutta tiedän monen saaneen siitä suuren avun tällaisiin ongelmiin myös. Jotain MDD-klinikkaakin varmaan kokeilisin tuossa vaiheessa, kun ongelmat ovat jatkuneet noin kauan. Siellä osaisivat ottaa myös tarkemmat hormonikokeet ja tulkita niitä taitavammin kuin tavislääkärit. Huono puoli on noiden tutkimusten kalleus, mikä on opiskelijalle vähän ikävä juttu.

Kärsiikö kysyä mikä tarkemmin tepsi omalla kohdallasi?
Elämän hidastaminen ja stressaamattomuus/stressinhallinta (ongelmat juontavat sympaattisen hermoston yliaktivaatioon, mitä sitten tasapainotin usein eri keinoin) sekä tasapainoinen, säännöllinen ja ennen kaikkea RIITTÄVÄ syöminen. Laktoosi-intolerantikkona laktoosin välttely oli toki tärkeää, ja yritän syödä aika prosessoimatonta ruokaa noin yleisesti, mutta kaikkein olennaisinta vaikuttaa olevan riittävä energiamäärä ja riittävän sulava ruoka (etenkin alussa). Ei rasva- eikä hiilarirajoituksia, vain kohtuudella kasviksia ja yleensä kypsennettynä, riittävästi kaikkia makroja kaikilla aterioilla. Mutta ei liikaa asian miettimistä, vaan niin, että elämässä tehdään itselle mieleisiä asioita ruokailu mukaan lukien. Lisäravinteista innostunut en ole, vaan säännöllisessä käytössä on ainoastaan maitohappobakteeri (ja alussa suolahappo, josta tuolla myöhemmin).


Mitä olen lueskellut, niin esim. ne mainitut pasta ja riisi juuri ovat siksi mainittu hyviksi ruoka-aineiksi IBS:n yhteydessä koska niiden kuitu kuulemma juuri on liukoista sorttia?
En käyttäisi akuutissa vaiheessa kuin valkoista riisiä (ja valkoista pastaa), ja noissahan ei kuitua ole, vaan pelkkää tärkkelystä. Tummissa laaduissa on sitten nimenomaan sitä tikkukuitua, mikä ei ole hyvä juttu. Itse pitäisin turvallisimpana perunaa, ja muita tärkkelysjuureksia, tai sitten hyvin liotettua kaurapuuroa jos sitä sattuu sietämään. Ja harvinaisen valistuneeseen lähteeseen olet törmännyt, mikäli on suositeltu tikkukuitujen välttelyä. Yleensähän niitä nimenomaan suositellaan ärtyväsuolisille. Mikäli prosessoitua ruokaa haluaa välttää, kuten mä haluan, ei se leipä ehkä muutenkaan ole mikään paras pääruokalähde. Siinä kun on kasa muita ongelmia, mutta vaalea leipä (tai joku ruisnäkki ehkä) sopii mulla ruokavalioon silloin tällöin tai 1-2 aterialla päivässä.


Jos esimerkiksi menee pari päivää pelkällä leivällä tai vaikka sillä makaronilla, ei siitä yleensä lisäharmia ole - lähinnä päinvastoin, yleensä ongelmia on jopa tavallista vähemmän. Isoimmaksi ongelmaksi muodostuukin ruokavalion pitäminen monipuolisena - ja siten terveellisenä - samalla kuin IBS-ystävällisenä.
Hiilarijekkuun ei kannata sikäli mennä, että proteiinin sulamattomuus on monelle juuri se iso ongelma, ja se houkuttelee syömään vain hiilaria. Ja sit niitä puutoksia alkaa tulla. Ootko muuten kokeillut suolahappoa (Betaine HCl) ruokailun yhteydessä? Mulla se oli ainakin aluksi tosi iso apu, vaikken pitänytkään ruoan sulamista vatsassa mitenkään pääongelmana silloin. Mun näkemykseni on, että yksipuolisempikin ruokavalio (ei siis pelkkää makaronia, mutta askeettinen kuitenkin) on ok, mikäli kama imeytyy kunnolla. Monipuolisuudesta ei ole iloa, jos se saa elimistön sekaisin.
 
En oikein jaksa uskoa että se siitä ruokavaliolla muuksi muuttuu. Lähinnä sillä kun kokeiltu on siltäkin taholta yhtä jos toistakin, laihdutuksen yhteydessä ja ilman. Vihannesten ym päivittäinen runsas syönti esimerkiksi on toki yleisterveydelle eduksi, mutta tähän olotilaan sillä ei ole ollut mitään vaikutusta, joten se on taas viime aikoina vähentynyt kuin varkain. Kokeilut eivät yleensä muutenkaan kestä kuukautta tai kahta pitempään koska eroa olossa ei ole yksinkertaisesti ollut ja nämä "optimoidummat" ruokavaliot kun ovat yleisesti ottaen olleet hintavampia ja työläämpiä ylläpitää. Ja kuten sanottua noilla vitamiini- ym valmisteilla (tuossa mitä käytin oli tosiaan luokkaa kaikki mahdollinen) ei myöskään ikinä ole havaittavaa vaikutusta ollut - ainakaan muuhun kuin lompakkoon. Einesruokia en normaalisti ihan hirveästi syö muutenkaan, varsinkaan silloin kun yritän painoa tiputtaa.

Eipä silti, jos joskus pääsee kuntouttamisvaiheeseen tuon rinnan kanssa, niin olisi tarkoitus taas siinä vaiheessa vähän tavallista enemmän panostaa ruokavalioon, vaikka kokonaisolotilaan en sillä usko tälläkään kertaa vaikutusta olevan. Mutta josko vaikka paranemista muutamalla sekunnilla kuukausien aikana nopeuttaisi ;)

Pari juttua mitkä pisti silmään. 1. "Ruokavalio perustuu pääosin pastaan ja riisiin, leipää tulee myös syötyä". Heitä pastat ja riisit vittuun, siis kokonaan, syö kasviksia, vaikka sitten niitä pakastealtaasta löytyviä ei maksa paljon, lihoja sekaan löytyy myös halvemmalla budjetilla esim. possun suikaletta. Erilaisista kasviksista saa monipuolisia juttuja ku vaan viittii.

2. Syötkö paljon tummaa leipää? Tiedän muutaman tapauksen lähipiirissä jotka vaihtamalla tumman leivän siihen ns."valkoiseen höttöleipään" tai tässä tapauksessa vaan iha muutamaan siivuun graham paahtoleipää päivässä pääsivät eroon vatsaongelmistaan. Näillä oli syynä se ettei vatta tykänny sulatella ruistuotteita tehokkaasti ja aineenvaihdunta pelaa nyt aivan erilailla.

3. Osta esim. apteekista d vitamiinilisää, vähintää 20 mikrogrammasta. Napsuttele niitä 3-4 tabua vähintää päivässä, varmaan huomaat eron pirteydessä, sun ongelmat kertoo vitamiinien puutoksesta ja yleisestä ruokavalion vituillaan olemisesta. Lisäks omegakolmosia joka päivä niin paljon ku perse kestää, esim 4-8 tabua. Takaan että noilla muutoksilla sun olos paranee.

4. Ettei homma menis liian tiukaks (jos siis tuntuu että vittu ei jaksa vetää ilman pastaa ja riisiä jatkuvasti) niin vedä kerran viikossa himoos niitä sit sen verran mitä ikinä haluat. Mut se että että sun perusruokavalio koostuu pastasta leivästä ja riisistä tekee sen että roppas tekee siitä hiilarimäärästä jumalattomat insuliinipiikit jotka vetää olon aivan paskaksi. En ole ehdottamassa mitää ketoosidieettiä mutta vhh (vähähiilarinen) sulle kyllä varmaan toimisi kaikkein paremmin. Ja kyllä, se vaatii viitseliäisyyttä jonkin verran, jos vetelet maksalaatikkoo, mikropitsaa ja eineslootia ja lämmität ne mikrossa (niin että varmaan kaikki suojaravinteet tuhoutuu) niin aivan varmaan olo onkin ihan paska.

5. Jos tosiaan muutat omat juttus ym. kaltaisesti etkä lopeta heti kesken (ainakin 4-6 viikkoa noita) etkä huomaa mainitussa aikavälissä mitään muutoksia niin sit kannattaa kyllä siirtyä jonkun shamaanin asiakkaaks, mut uskon että sulla on vaan noi ruokahommat perseeellään etkä saa vitamiineja oikein. Ne kuntoon niin varmaan lähtee elämä hymyileen.

EDIT 6. Unohtu viä sanoa että jos sulla on esim. tapana vetää pari jumalattoman kokosta ateriaa päivässä eikä sit syödä muuta niin unohda se. Koita syödä 4-5 kertaa päivässä, mut älä syö ittees täyteen, syö sellanen 200g lihaa+ kasviksia päälle ja juo vettä, heitä aspartaamipaskalimpsat ja mehut pois. Ja juo tarpeeks vettä päivän mittaan. Se tekee myöski aineenvaihdunnalle ihmeitä. Ja vastaaavasti siis parit ähkysyömiset päivässä vetää kropan ihan perseelleen. NÄillä eteenpäin.
 
Pari juttua mitkä pisti silmään. 1. "Ruokavalio perustuu pääosin pastaan ja riisiin, leipää tulee myös syötyä". Heitä pastat ja riisit vittuun, siis kokonaan, syö kasviksia, vaikka sitten niitä pakastealtaasta löytyviä ei maksa paljon, lihoja sekaan löytyy myös halvemmalla budjetilla esim. possun suikaletta. Erilaisista kasviksista saa monipuolisia juttuja ku vaan viittii.
Kuitenkin useat lähteet mitä IBS:stä luen nimenomaan ainakin jossain määrin suosittelee pastaa ja riisiä kun taas kasvikset on ongelmallisempi tapaus? On noita varsin kasvispitoisiakin ajanjaksoja kokeiltu, ei sen puoleen. Itse asiassa kasvispohjaiset laatikot - esim. porkkanalaatikko, lanttulaatikko - ovat yksi hyvin vatsalle aika hyvin sopinut juttu olleet, mutta ei niitäkään pysty jatkuvasti vetelemään. Siis noin päänupin puolesta, ei sisuskalujen. Jouluna pystyy näitä perinteisiä joululaatikkoruokia vieläpä sen kinkun kera vetelemään ähkyksi saakka aika iloisesti ilman että yleensä tulee haittavaikutuksia nimeksikään. "Raa'at" vihannekset puolestaan eivät yleensä yhtä ystävällisiä ole vaikutukseltaan. Siinäkin tulee vastaan se ero yleisesti suositellun ja IBS:n saneleman välillä.

Joka tapauksessa riisin ja pastan heivaaminen "vittuun" ei ratkaise mitään.

2. Syötkö paljon tummaa leipää?
Taisin tuolla mainitakin jossain aikasemmin että syön tosiaan niitä vaaleita leipiä juuri.

3. Osta esim. apteekista d vitamiinilisää, vähintää 20 mikrogrammasta. Napsuttele niitä 3-4 tabua vähintää päivässä, varmaan huomaat eron pirteydessä, sun ongelmat kertoo vitamiinien puutoksesta ja yleisestä ruokavalion vituillaan olemisesta.
Senkin tuolla mainitsin että vitamiinilisät on kokeiltu. Ei nyt ehkä 60-80 mikrogrammaa päivässä ole D:tä tullut, mutta suositusten yli kuitenkin.

4. Ettei homma menis liian tiukaks (jos siis tuntuu että vittu ei jaksa vetää ilman pastaa ja riisiä jatkuvasti) niin vedä kerran viikossa himoos niitä sit sen verran mitä ikinä haluat. Mut se että että sun perusruokavalio koostuu pastasta leivästä ja riisistä tekee sen että roppas tekee siitä hiilarimäärästä jumalattomat insuliinipiikit jotka vetää olon aivan paskaksi. En ole ehdottamassa mitää ketoosidieettiä mutta vhh (vähähiilarinen) sulle kyllä varmaan toimisi kaikkein paremmin.
Veikkaisinpa että valtaosalla väestöstä ne hiilarit on se perusosa ruokavaliota, ilman että on samoja ongelmia ainakaan samassa määrin. Ja sanon että ne (eli leipä, pasta, riisi) on perusta sikäli että ne ovat ehkä ne yleisimmät yksittäiset jutut, mutta ei se nyt todellakaan sitä tarkoita että niitä aina vaan pelkältään vetelen. Usein esimerkiksi kalorimäärän puolesta pelkästään jo erilaisista lihatuotteista tulee enemmän energiaa kuin noista. Riippuu kuitenkin pitkälti siitä miten tiukalla budjetti on, eli mihin on varaa sillä hetkellä. Lisäksi ns. insuliinipiikit ei olotilaani ole ikinä vaikuttaneet olennaisesti. Syö sitten mitä vaan, miten paljon vaan ja lähes millä väliajoin vaan, olo on aika pitkälti tasainen (eli tasaisen kehno). Insuliinipiikit/verensokerin heittelehtimiset kun nähdäkseni aiheuttavat lähinnä sitä vuoristorataefektiä mitä oloon tulee.

Myös ketoosidieetit on kokeiltu ja useampaan kertaan. Niillä on yleensä se vaikutus, että esim. vessassa ei tarvitse ravata jatkuvasti, mutta sitten muutamien päivien välein onkin olo tukala senkin edestä (huolimatta kuidunsaannista ym). En sanoisi sen olevan yhtään sen parempi vaihtoehto siltä osin. Lisäksi rasittaa kukkaroa aika mukavasti.

5. Jos tosiaan muutat omat juttus ym. kaltaisesti etkä lopeta heti kesken (ainakin 4-6 viikkoa noita) etkä huomaa mainitussa aikavälissä mitään muutoksia niin sit kannattaa kyllä siirtyä jonkun shamaanin asiakkaaks, mut uskon että sulla on vaan noi ruokahommat perseeellään etkä saa vitamiineja oikein. Ne kuntoon niin varmaan lähtee elämä hymyileen.
Kuten tämäkin jo aikaisemmin sanottu, ei ole ollut mistään parin päivän kokeiluista kyse noissa missään asiassa. Huomionarvoista on myös se, ettei ruokavalio siinä aikavälillä kun ei vielä esim. näitä väsymysongelmia ollut ja kun niitä sitten oli jo jonkun aikaa ollut muuttunut käytännössä ollenkaan. Luulisi jos olisi alunperinkin ollut siitä kiinni, että olisi sitten ollut ongelma jo paljon aikasemmin.

EDIT 6. Unohtu viä sanoa että jos sulla on esim. tapana vetää pari jumalattoman kokosta ateriaa päivässä eikä sit syödä muuta niin unohda se. Koita syödä 4-5 kertaa päivässä, mut älä syö ittees täyteen, syö sellanen 200g lihaa+ kasviksia päälle ja juo vettä, heitä aspartaamipaskalimpsat ja mehut pois. Ja juo tarpeeks vettä päivän mittaan. Se tekee myöski aineenvaihdunnalle ihmeitä. Ja vastaaavasti siis parit ähkysyömiset päivässä vetää kropan ihan perseelleen. NÄillä eteenpäin.
Ateriatiheydellä en ole huomannut käytännön vaikutusta vatsan toimintaan. Suositushan kyllä on että vähemmän kerralla useamman kerran päivässä, mutta lopputulos on minulla ollut pitkälti sama kummalla tavalla vaan (paitsi että "yleisestä tiedosta" poiketen syömällä harvemmin mutta enemmän kerralla pitää minulla nälän paremmin poissa). Yleensä syön sen 3-4x päivässä, joskus tiheämmin. Juomista tulee kyllä harrastettua varsin riittävästi (arvioisin että 4-6 litraa per päivä). Sekin on sitten vähän että mistä johtuu, mutta jano on käytännössä 24/7 huolimatta siitä miten paljon juo. Tuohonkaan ei ole mitään täysin konkreettista syytä ikinä löytynyt, mutta paras veikkaus tähän mennessä (sekä omalta että lääkärien taholta) on että se tuohon IBS:ään liittyy. Ja silläkään ei ole mitään näkyvää vaikutusta ollut juoko vettä vai mehua, ei pitemmänkään päälle. Joten koska mehu menee noin 1000% helpommin kurkusta alas mitä makuun tulee, niin yleensä se taipuu siihen mehun puolelle.

Kaiken kaikkiaan voisi tiivistää ettei esimerkiksi tässä threadissa ole minulle mitään uusia ehdotuksia ym. ilmennyt mitä en jo olisi tiennyt, kokeillut ja sitä rataa - ei sillä että olisin sitä odottanutkaan, eikä edes ollut tarkoitus alkupostauksen jälkeen tänne näin paljon kirjoitellakaan. Se on vaan ihan mahdoton - ja oikeastaan turhakin - urakka tänne joka ikistä juttua mitä on tehnyt ja kokeillut (ja mikä niiden vaikutus on ollut) ja niin edelleen ruveta listaamaan. Johan tätä tekstiä nytkin tulee enemmän kuin vähän. Joka tapauksessa ei tässä mitään eilisen teeren poikia olla. 6-13 vuotta (riippuen puhuuko IBS:stä vai väsymyksestä vai molemmista) on kuitenkin melkoisen pitkä aika oppia ja kokeilla, enkä ole koskaan ollut hidas oppimaan - edes väsyneenä ;)
 
No jos jotakin nyt tähän vielä voisi sanoa sen perusteella mitä olet kertonut, niin joillakin ihmisillä tollanen dieettikierto ja sähläys vaan ei kerta kaikkiaan toimi, vaan pistää systeemin sekaisin lopullisesti. Ja silloin sen korjaamiseen voi mennä monta vuottakin, ja olo voi olla huonompi aluksi kun tilanne korjaantuu. Mitä ikinä teetkin, niin aina olisi mun mielestä tärkeää syödä tarpeeksi ja kuunnella omaa kroppaa, eli ei liikuntaa jos olo on heikko ja niin edelleen. Aikaa voi mennä, mutta ei se tilanne noilla ohjeilla ainakaan huonommaksi pääse menemään. Kinkkiseltähän tuo vaikuttaa jos mikään ei kerran ole toiminut, eli jotakin hermostossa tai hormonitoiminnassa vaikuttaisi olevan ihan perusteellisesti vialla. Mä kyllä asemassasi harkitsisin (tunnetusti taitavaa, endokrinologiaan/sisätautioppiiin erikoistunutta) yksityislekuria tai MDD:tä, sitten jos rahat vain sellaiseen riittää. Tsemppiä vain hankalaan tilanteeseen!
 
Tarkemmat yksityislääkäritutkimukset kyllä joutunee pakosti odottamaan työelämään pääsyä, sitä ennen ei yksinkertaisesti ole varaa. Mitä tuohon heikkoon oloon tulee, niin siinä on yksi "mielenkiintoinen" seikka. Normaali - eli ei mikään maksimisykehäröily - aerobinen ei aiheuta haittaefektejä niinkään, mutta joskus punttitreeni on kyllä saanut ihan heikotustakin saanut aikaan (joskus jo ihan muutaman toistosarjan jälkeen, ja järjettömän janon salitreeni kyllä aina pukkaa päälle, aina ei niin ole ollut) jolloin kyllä sitten suosiolla lopetankin kesken. Punttitreeni on kyllä ollut kevyempää muutenkin nykyään osaltaan tuon takia - vaikkei tuokaan aina tapahdu - ja jatkossa tulee olemaan vielä kevyempää sikäli kuin tuon rintalihaksen edes korjatuksi saa. Lähinnä funktiona onkin viime aikoina ollut lihasmassan säilyttäminen aerobisen ohella, ei minkään sortin jatkokehittyminen. Nyt sitten jatkossa funktioksi muuttuukin (toivottavasti) kevyt kuntouttaminen... Mutta tosiaan, tuo on sikäli outo juttu että välillä heikotus iskee kevyessä punttitreenissä, välillä ei hirveässä tappotreenissäkään (tai no silloin kun niitä vielä teki ~2 vuotta sitten).

EDIT: Niin ja siis viimeisen 3,5kk aikana loukkaantumisen jälkeen en tietysti ole tehnyt käytännössä mitään lihaskuntotreeniä, paitsi viimeisen vajaan kuukauden aikana vatsa- ja selkälihastreeniä kotona olevalla vatsa/selkäpenkillä. Joten siltä osin lepotaukoa on taas viime aikoina ollut, ja onhan noita suht pitkiä taukoja - jopa yli puolen vuoden - välillä ollut muutenkin.
 
No niin, siirretäänpä juttua ihan väärästä paikasta tänne, josko vaikka asianomaisetkin sitten huomaavat täältä katsoa. Ja jotka siellä väärässä paikassa vain tästä lukivat, niin tässä threadissa aikasemmin voi olla jotain mitä ei siellä tullut mainittua. Oli minkälaisia wall of textejä vain, aina unohtuu vaikka mitä.

Japi sanoi:
Lähinnä sillä juuri kysyinkin että jos kulutat enemmän kuin syöt ---> laihdut, jossain sulla kusee tuo simppeli yhtälö ellet laihdu, tai vaihtoehtoisesti olet luonnonoikku.. eräänlainen tieteellinen ihme, ja voit ruveta tienaamaan tutkimuskeskuksissa kun tutkijat selvittelevät miten kehosi toimii, ottaako se auringosta energiansa vai kenties tähtien valosta? Todennäköisesti kuitenkin, syöt enemmän/yhtä paljon kuin kulutat.

Niin, yhtälö itsessään on tosiaan varsin simppeli, mutta kun yksi sen osasista ei mitä ilmeisemmin ole niin sanotusti vakio, niin lopputulos onkin vähän mutkikkaampi. Kuten sanottua, peruskulutus on jostain syystä paljon, paljon alhaisempi kuin sen pitäisi olla. Olen itse sanonut monta kertaa että rikon fysiikan lakeja mitä laihtumiseen tulee.

Niitä syömisiä minun on ihan turha listata jo ihan sen takia, että osaan ihan itse omassa pienessä mielessäni laskea niistä ne kalorit siinä missä joku muukin, en minä laskutaidoton idiootti ole toisin kuin kaikki tuntuu luulevan, eikä minulle tarvitse muutenkaan siteerata laihdutuksen perusteita, ne ovat aivan riittävän hyvin hallussa. Keittiövaa'alla on ruoka-ainekset punnittu ja varmuuden vuoksi päässälaskun lisäksi laskimella laskettu että tulee oikein. Ja sen puoleen jos ei millään voi uskoa että peruskulutus kohdallani jostain syystä jotenkin kusee, mitä edellytystä on uskoa sitäkään että oikeasti syön sen mitä listaan?

Monet tuntuu ihmeellisesti luulevan että hyötyisin paskan puhumisesta tässä asiassa, tai että olisi tarve tuntemattomille ja sit pitkälti merkityksettömille ihmisille vakuutella valheellisesti että ei se minun vikani ole. Mitä ihmettä minä siitä hyötyisin? Ei sillä, eihän toden puhumisestakaan mitään hyödy tässä tapauksessa ainakaan.

D.Yates sanoi:
Paljonkos niitä kaloreita sitten tulee?

Testasin tossa jotain laskuria ja sehän tekee 1000 kalorin heiton jo peruskulutuksessa ihan riippuen mitä laittaa painoksi. Vaikka käsittääkseni läski ei peruskulukseen edes vaikuta.
Tottakai se peruskulutus vaihtuu painon mukaan. Läski ei niin paljoa vaikuta kuin lihas, mutta eipä nuo laskurit tee eroa läskin ja lihaksen välillä.

Kuitenkin, esim. kalorilaskuri.fi antaa minulle 101 kilon painolla todella kevyellä perusaktiivisuudellakin 2538kcal ilman liikuntaa. Arvioidulla ihannepainolla, eli 80kg, 2184kcal. Eroa siis n. 350kcal näiden vaihtoehtojen välillä. Jos syön esim. sen mitä nyt kun tämän ketodieetin aloitin torstaina, eli noin 1400kcal/päivä, ja kulutukseen vielä liikunta päälle (keskimäärin ehkä 400kcal/päivä) niin kyllä sitä läskiä pitäisi lähteä huolimatta siitä mitä painoa käytän peruskulutuksen arvioimiseksi niin kauan kuin aineenvaihdunta toimii normaaliparametrien puitteissa. Kuten tässä threadissa olen muistaakseni aikaisemmin maininnut, 2007 meni jotain 4kk keskimäärin alle 2000kcal (yleensä olen dieetatessa syönyt 1500-2000kcal) syömisillä, ja paino tippui sen puolisen kiloa koko tuona aikana. Ja vastaavia kokemuksia on 2vko-~2kk ajanjaksoilta iso kasa.

Parhaiten onnistunut laihdutusjakso taisi olla kesä ja syksy 2008. Silloin paino taisi tippua jotain 6-8 kiloa. Kuitenkin mitä muistelen silloinkin laskeneeni, niin vauhti oli korkeintaankin puolet siitä mitä sen olisi pitänyt olla. Jos tämänhetkisellä dieetillä ei meinaa alkaa tuloksia näkymään 1400kcal syömisillä, ei kai se auta kuin pudottaa ne 1000kcal asti. Tässä vaiheessa mistään hetkellisistä säästöliekeistä aika turha murehtia.

Mutta kaikkiaan ne jotka väittävät että laihtumisen edistymättömyys johtuu siitä että puuttuu yritystä saavat kyllä minun puolestani vaikka hypätä suohon :wall:
 
Aineenvaihdunnan erot

Kyllä ihmisissä on eroja aineenvaihdunnan kanssa! Olin ystäväni kanssa etelänmatkalla kesällä viikon. Tehtiin testi kun haluttiin tietää tuleeko lomakiloja ja kuinka paljon ja käytiin molemmat puntarilla ennen matkaa ja matkan jälkeen. Kaverini on mua 5 vuotta vanhempi, ei liiku yhtään ja polttaa tupakkaa. Mä taas liikun kuin hullu (tosin ei siellä reissussa) enkä polta. Reisussa tuli paljon käveltyä, ja tottakai syötyäkin vähän erilaista ruokaa kun kotona. Tämän lisäksi elettiin aika villiä elämää välillä, eli alkoholia tuli juotua ja viihteellä käytyä. Syötiin kaverin kanssa suurinpiirtein sama määrä ruokaa ja juotiin sama määrä juomia. Uskallan jopa väittää että kavereini veti välillä jopa enemmän ruokaa kun minä.
Huomasin heti että kaverini juoksi vessassa enemmän kun minä, koko ajan se valitti pissahätää ym. Vettä juotiin aika tavalla samat määrät.
Huomasin pian parin päivän päästä että olo oli hirveä. Housut kiristivät ja tuntui että olin kuin ilmapallo. Kaverini ei valittanut turvotusta tai mitään.
Kotiin kun tultiin mentiin suoraan puntarille. Kaverilla lomakiloja tullut tasan 0 kg ja mulla 6 kg, mistä kahden päivän sisällä ilmeisesti nesteet lähti ja vaaka näytti +3kg. Eli mä en tätä pysty selittämään muuten kun sillä että meillä on niin erilaiset aineenvaihdunnat :)

Kovalla työllä olen nyt se saamarin lomakilot saanut pois.
Voi tähän meidän "testiin" liittyä vaikka mitä, mutta oli vain jännä todeta että mulla on hidas aineenvaihdunta. Eli ei ihme että lihoan heti kilon kun haistelen suklaata ;):curs:
 
Senkin tuolla mainitsin että vitamiinilisät on kokeiltu. Ei nyt ehkä 60-80 mikrogrammaa päivässä ole D:tä tullut, mutta suositusten yli kuitenkin.
Suosittelen syömään 3-4 viikkoa D-vitamiinia reippaasti. Itse söin tankkausvaiheessa 100 mikrogrammaa päivässä ja parinviikon kuluttua huomasin räntäsateessa tarpoessani, että olohan on oikestaan mahtava. Fiilis kuin kirkaana kesäpäivänä. Toki tuo huuma meni äkkiä ohi, mutta herääminen ei ole koskaan ollut yhtähelppoa kuin viimetalvena, kun kiskoin D-vitamiinia runsaasti. Kesällä auttaa aurinko, mutta syksyn tullessa alan syömään taas D-vitamiinia.

D-vitamiinin viralliset suositukset tulevat todennäköisesti lähiaikoina nousemaan. Ja D-vitamiinia saa esim. 125 mikrogramman tabletteina, joten huoletta sitä voi syödä vähän enemmänkin.
 
No kyllähän tää vähän avutonta voi olla auttaa jos olet hirveän vastahakoinen kertomaan mitä esimerkiksi syöt, ei pelkästään niiden kalorien takia vaan niistä aika varmasti myös näkee sen terveellisyyden. Niinkuin moni muukin täällä aikaisemmin on veikkaillut niin paskan syömisellä saat vain itsellesi vitamiinien ja hivenaineiden puutostilan joka saattaa häiritä kilpirauhasen toimintaa, ei suoranaista pysyvää vajaatoimintaa, ja perusaineenvaihdunnan laskemista. Ja näissä tilanteissahan ei ole loppujen lopuksi mitään ihmeellistä tai mullistavaa mutta silti korjattavissa. Ja loppujen lopuksi teksteistä mitä kirjoitat niin ainakin vahvasti tuntuu siltä että pelkäät syödä liikaa tai sen määrän sisällä mikä on terveellistä, mikä jo itsessään varmasti aiheuttaa stressitiloja niin kropalle kuin päälle.
 
jyrä sanoi:
Suosittelen syömään 3-4 viikkoa D-vitamiinia reippaasti.
Kaipa tuota "yliannostelua" voisi kokeillakin, eipä siitä ainakaan haittaa olisi.

No kyllähän tää vähän avutonta voi olla auttaa jos olet hirveän vastahakoinen kertomaan mitä esimerkiksi syöt, ei pelkästään niiden kalorien takia vaan niistä aika varmasti myös näkee sen terveellisyyden.
En tarkoita tätä liian negatiivisesti vaikka tämä siltä varmasti kuulostaa - mutta jos pilkkua viilataan niin en minä oikeastaan ole täältä apua pyytänyt tässä keskustelussa enkä tuossa toisessakaan ;) Totean vaan jossain threadissa jotain omaan ylipainoon tai laihtumiseen liittyvää, ja sitten heitetään iso kasa minulle hyödyttömiä itsestäänselvyyksiä naamalle ja jostain kumman syystä rupean niihin sitten asioita selittelemään. Hyvähän se on jos avuksi haluaa olla, mutta tuntuu että niin monien "auttajien" motiivina on vain yrittää päteä kohteen kustannuksella. Ei kukaan pidä siitä että kohdellaan idioottina.

Mistä päästäänkin siihen että tähän terveellisyyteen pätee tosiaan sama kuin kaloreihin - tiedän minä sen terveellisyyden siinä missä joku muukin? En toki väitä olevani yliopistosta valmistunut asiantuntija aihepiirin saralta, mutta sentään tiedän terveellisen ruokavalion perusteet ja vähän päällekin. Ja asiantuntijoidenkin kanssakin on tästä keskusteltu jonkin verran, ilman mainittavia tuloksia. Lisäksi lähipiiristä löytyy ihan tarpeeksi ihmisiä - kaikki lähiperhe mukaanlukien - jotka syö aika hemmetin paljon minua epäterveellisemmin ilman että on mitään vastaavia ongelmia (lähinnä heillä ongelma on se ylipaino itsessään). Että tämän asteen vaikutukset - siis muukin kuin tuo ettei paino meinaa laskea - olisi niin en osaa oikein edes kuvitella mikä se semmoinen ruokavalio pitäisi olla että kaikki siitä johtuisi. Sen puoleen kun niitä ruokavalioita on tosiaan tullut kokeiltua vuosien varrella monenlaisia, ilman että olotila tai painonpudotus on siitä muuttunut, niin jo pelkästään sen takia listaaminen järkevästi olisi varsin hankalaa - mistä sitä edes alottaisi?

Mutta mitä ketolaihduttamiseen tulee tällä hetkellä, annetaanpa nyt sitten esimerkki mitä yhden päivän ruuat ovat suurinpiirtein sisältäneet. Makroja en jaksa tähän laskea kun en niitä ylös ole merkinnyt (ja tämäkin lista on ulkomuistista vissiin toissapäivältä), olennaista on vain ollut pitää hh:t erittäin matalalla ja saada kuitenkin rasvaakin mukaan.

3 kananmunaa (~240kcal)
50g Star Nutrition Whey-80 (205kcal)
40g pellavansiemen (n. 230kcal)
2 paprikaa yht n. 300g (n. 75kcal)
½ kurkku n. 300g (n. 30kcal)
400g possun marinoitu ulkofilee (n. 480kcal)
20g rypsiöljy (166kcal)
+ 2x omega-3 tabletti ja monivitamiinitabletti
Yhteensä ~1426kcal + tabut.

Muina päivinä sitten mahdollisesti jotain ihan muuta. Proteiinijauhe on tällä kertaa keto-dieetissä mukana ihan siksi, että pitää saada aika iso satsi käytettyä lähikuukausina pois ettei mene vanhaksi. On vaan niin pirun pahaa.

Joka tapauksessa huolimatta siitä onko tässä tapauksessa tämän nimenomaisen päivän otanta terveellistä vai ei (esimerkiksi vihreitä kasviksiahan toki aina voi vähän lisätä, tuona päivänä esimerkiksi ne sattuvat olemaan loppu), jo kalorimäärä kertoo että laihtua pitäisi joka tapauksessa tälläkin kertaa. Mutta nähtäväksihän se jää. Tosin alkaa taas tulla se perinteinen ongelma, eli vähän viileämpi keli välillä ja varsinkin kun ei syö hiilihydraatteja niin sitten ollaan köh köh sniis sniis heti jostain syystä. Liekö pakko ottaa niitä sitten enemmän mukaan ennen kuin on taas kipeä ja urheilu tyssää siihen (kuten tahtoo käydä muutenkin melkein joka hemmetin talvi ja eikä vain lyhyeksi aikaa kerralla).

Tosiaan, tässä nyt on taas sitten erikoisruokavalio kyseessä, mutta olo ei juuri eroa tämmöisen kuurin aikana siitä kun että syö normaalin monipuolisesti ja vielä vitamiinit ym. päälle.

Ja loppujen lopuksi teksteistä mitä kirjoitat niin ainakin vahvasti tuntuu siltä että pelkäät syödä liikaa tai sen määrän sisällä mikä on terveellistä, mikä jo itsessään varmasti aiheuttaa stressitiloja niin kropalle kuin päälle.
Silloin kun en yritä painoa pudottaa en tosiaankaan pelkää syödä riittävästi. Jos jotain, meinaa väkisin mennä bulkkaamiseen puolelle, nimittäin ruokahalu on ollut luokkaa pohjaton pienestä pitäen - viisi lautasellista makaronilaatikkoa yhdellä aterialla joskus 6-8 vuotiaana naperona? Kyllä vain. Onneksi siihen aikaan oli tuo sama efekti kuin intissäkin, että en jostain syystä juuri lihonut - olin normaalipainoinen ala-asteen ajan. Vaan nykyään joutuu ruokahalun takia vetämään jarrua aika rankasti ettei turpoa entisestään ;) Jos tuntisi minut oikeassa elämässä, tietäisi miten totta tämä on.

Sen puoleen, jos söisin ihan aina liian vähän, eihän tässä koko läskiongelmaa olisi :D
 
Joo, tosi sääli tuo keskustelu tuolla toisella puolella ja sen hyökkäävyys aloittajaa kohtaan. On niin helppo saarnata toisille ihmisille, miten asiat ovat, mutta kun kaikki ei kuitenkaan mene ihan niin simppelisti, kun ihmiselimistöstä on kyse. Sen toiminnasta - ja varsinkin sen toiminnan häiriötiloista - tiedtään kuitenkin vielä aika vähän. Kysehän ei mitä todennäköisimmin ole siitä, ettei energiavaje sinänsä toimi, vaan siitä, että elimistö ei kuluta mekaanisesti oletettua määrää eikä rasvanpoltto syystä tai toisesta onnistu. Tällöin energiavaje otetaan muista kudoksista (lihakset, luusto, sisäelimet..), ei välttämättä ollenkaan sieltä rasvasta, mistä olisi toivottavinta. Ja se näkyy tietysti olossa, terveydessä, jaksamisessa etc.. Voiko todella vaatia, että ihmisen tulisi "olla syömättä kuukausi ja tehdä tunnin lenkki joka aamu" terveytensä ja henkensä uhalla ollakseen normaalipainoinen tai hoikka? Monella varmaan on esimerkiksi on töitä, kotitöitä, parisuhde ja muitakin asioita, joita elämässä pitää hoitaa, eikä tuolloin voi ottaa riskiä, että onkin kahta enemmän rikki moisen kuukauden kokeilun (jonka aikana toivottua kehitystä ei välttämättä edes tapahdu) jälkeen.

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että jos lihoo normaalilla syömisellä, aineenvaihdunnassa on ongelma. Keho ei siis kuluta tavalliseen tapaan tai kulutuksen paikkaamiseen käytetään vääriä polttoaineita. Useimmilla tuo varmaan korjaantuu syömällä riittävästi ja laadukkaasti riittävän pitkään, toisilla sitten taas taustalla on jotain siinä määrin vakavampaa, että vaaditaan lääketieteellistä apua (hormonikorvaushoitoa tms.). Mutta siis lähinnä vituttaa tiettyjen ihmisten asenne, että "ei voi olla kun suurimmalla osalla ei mitenkään voi olla". Jollakulla silti vaan voi olla tällainenkin ongelma, eikä moinen suhtautuminen helpota silloin yhtään. Joku kuuluu aina myös siihen marginaaliin. Plus että nyky-Suomessa eri tavoin sairastaminen (elintavoista ja varmaan monista muistakin tekijöistä johtuen) on jo niin yleistä, että väkisinkin myös se aineenvaihduntaongelmien määrä lisääntyy.
 
Perusaineen vaihdunnassa voi olla saman painoisten heniköiden välillä jopa 1500kcal ero. Jotkut ihmiset esim istuvat penkillä paikallaan ja jotkut sätkivät. Isot aivot ja muut sisäelimet kuluttavat enemmän energiaa.Aivot käyttävät energiasta noin 20%
 
Eikös kilpirauhanen ja sen tuottamat hormonit vastaa aineenvaihdunnasta noin kokonaisuudessaan? Erityisesti aktiivinen T3 kilpirauhashormoni? Voisiko kilpirauhashormonipitoisuuksista päätellä jotain aineenvaihdunnan tasosta?
 
Puhtaasti mielenkiinnosta: mitä swampmonsterille kuuluu nyt (näin parin kuukauden jälkeen)? Onko tapahtunut edistystä vai onko hommat menny edelleen takapakkia?
 
Muina päivinä sitten mahdollisesti jotain ihan muuta. Proteiinijauhe on tällä kertaa keto-dieetissä mukana ihan siksi, että pitää saada aika iso satsi käytettyä lähikuukausina pois ettei mene vanhaksi. On vaan niin pirun pahaa.

Saako udella mitä makua hörsit? Ite ainakin tykkään Star-Nutritionin suklaa -jauhopaskasta(Just pistin toiset 4Kg tulemaan :hyper:). Kylmään raanaveteen tehtynä helvetin hyvää reenin päälle.
 
Vitutusta ja ehkä jossain määrin masennustakin kyllä on, joskin ne sitten lähinnä juuri johtuu näistä ainaisista terveysongelmista. Virkeä en ole käytännössä ikinä. Krooninen väsymys on vaivannut jo ainakin armeijapalveluksesta lähtien (eli reilut kuusi vuotta), ja siihenkään eivät lääkärit ole osanneet sanoa juuta eikä jaata. Ei mitään outoa veriarvoissa, kilpirauhastoiminta normaalia ja sitä rataa. Väsymyksestä sitten taas johtuu että keskittyminen mättää monesti rankastikin, ja ei aivot muutenkaan aina tunnu pelittävän.

Tuon kun yhdistää noihin "vatsaongelmiin", aina vaivaaviin niska- ja selkäkipuihin plus muihin random-särkyihin ja nyt vielä tuohon rintalihaksen hajoamiseen, niin voin tosiaan sanoa että sitä vitutusta kyllä ainakin riittää ;) Jopa niin paljon että luulisi pelkän sen jo polttavan kaloreita melko tahtia :D

Harrastukset ja opiskelu kummasti kärsii näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta. Vatsaongelmat - tapana kutsua niitä siksi yksinkertaisuuden nimissä - ovat pääsyy siihen että liikuntaharrastukset ovat pitkälti yksilösorttia nykyään. Ja aina haittaamassa sosiaalisia toimia muutenkin. Tosin olen luonteeltani erakko ;)

Keliakia? Tuli mieleen kun on lähipiirissä ollut. Kaipa silti olis jo tutkittu jos olet lääkärillä rampannut kun kerran kilpirauhastoimintakin on tsekattu. Tuli vaan mieleen koska siihen liittyy: 'Monet keliakian tyypillisistä oireista, kuten vatsan turvotus ja ilmavaivat, ripuli tai löysät ulosteet ovat väestössä varsin tavallisia, eikä keliakiaa tule "syyttää" kaikista suoliston tai sen ulkopuolisista vaivoista. Keliakian epätyypilliset oireet, kuten esimerkiksi pysyvien hampaiden kiillevauriot, osteoporoosi sekä niveltulehdukset ja nivelsäryt voivat kuitenkin monessa tapauksessa johtaa keliakian toteamiseen.'
 
Itellä taitaa olla melkosen "normaali" aineenvaihdunta. Paino lähtee jos niin haluan, mutta se kyllä tuleekin yhtä helposti jos en katsele mitä syön. Tällä hetkellä se silmien ummistaminen + laiskuus on tuonut silkkaa läskiä +23 kiloa 2 vuoden aikana, jota lähdetäänkin urakalla tiputtelemaan..

Kaveri, nainen 23v 180cm 55kg syö päivittäin yli 3000 kaloria, eikä liho. Ei sitten kirveelläkään. Kahdet uimatreenit päivässä + liikkuminen paikasta toiseen joko pyörällä tai kävellen taitaa tehdä tehtävänsä. On valitellut, että painoa pitäis hiukan saada lisää, mutta kun ei jaksa syödä niin paljoa päivässä. Rankkaahan tuokin on omalla tavallaan. Oli treenaamatta melkein 2 kuukautta olkapäävamman takia ja paino tais vaan tippua. Lekurissa sekin on juossut, mutteivät ole mitään vikaa löytäneet.
 
Ihan sattumalta eksyin taas tähänkin foorumin kun tofusta etsin juttua, niin vastaillaanpa sitten :D

Puhtaasti mielenkiinnosta: mitä swampmonsterille kuuluu nyt (näin parin kuukauden jälkeen)? Onko tapahtunut edistystä vai onko hommat menny edelleen takapakkia?
Lähinnä takapakkia kilotolkulla, tosin olen tietoisesti syönyt tavallista runsaammin että varmasti olisi "normalisoitu" aineenvaihdunta siltä osin. Nyt joulukuun alusta alkaen tarkoitus pistää kunnon kuntokuuri päälle, kun alkaa hiihtokelit, ja sitten samalla lähinnä tuota hajonnutta rintalihasta kuntouttavaa salitreeniä plus uintia. yhteensä jos 4-5 päivänä viikossa noita jaksaisi niin hyvä olisi. Siihen sitten taas sopivat ruokailut ja ruoka-aineet (tuo tofujuttukin osa sitä, enpä vaan löydä halpaa lähdettä paikallisesti) nälkää poissa pitämään, mikä on tietysti tavallista hankalampaa kun on jo useamman kuukauden syönyt enemmän.

Saako udella mitä makua hörsit? Ite ainakin tykkään Star-Nutritionin suklaa -jauhopaskasta
Star Nutritionin makuina on persikkaa ja mansikkaa, en tiedä paljonko painon puolesta jäljellä mutta kumpaakin oli vissiin 4 kilon pussi. Kun vetelin pelkästää niitä about viikon Velocity Diet-meiningillä joskus muinoin, niin vaikka aluksi maistuivat hyvältä, ei niitä nykyään irvistelemättä alas saa. Mitä nyt raparperi-punaviinimarjapiirakoita tehdessä taikinaan yleensä humautan kolmasosan mansikkamömmöä jauhojen sijaan.

Keliakia? Tuli mieleen kun on lähipiirissä ollut. Kaipa silti olis jo tutkittu jos olet lääkärillä rampannut kun kerran kilpirauhastoimintakin on tsekattu.
Juu, keliakiakin on poissuljettu tutkimuksien kautta.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom