Aikuistuminen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Deleted member 48743
  • Aloitettu Aloitettu
Mä oon tätä kanssa monesti miettinyt ja tullut siihen tulokseen että ei ne jutut ja hauskanpito yms ole aikuisuudesta ehkä kiinni kuitenkaan. Jossain töissä vituttaa välillä kun työkaverit ja muut on niin jäykkiä ja nuivia mut sit taas kun miettii faijaa ja sen kavereita niin ne on sellasia 40-65v äijiä ja niiltä tulee niin helvetin hauskoja juttuja ihan aina ja naureskelee elämän asioille hyvässä hengessä. Ehkä se huumorintaju ratkasee vaan. Joku lepposen ja huolettoman olonen kaveri voi olla hyvinkin vastuullinen ja "aikunen" ja toiset "jäykät" niuhottajat(yleensä aikuisuuteen yhdistettävä käytös:D) voi olla erittäin vastuuttomia ja ei osaa hoitaa omia asioitaan kunnolla. En tiiä.. Mä en ainakaan tunne olevani kovin aikuinen, mutta siihen suuntaan tässä on kovasti menossa kun rupee elämän suunitelmat pikkuhiljaa hahmottua päässä ja just sellanen mustavalkoinen ajattelutapa karissu pois yms.

Mielenkiintoinen aihe kyllä!
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mielenkiintoinen aihe! Ja hyvää tekstiä Andylta :)

Itse tässä juuri lykin vaunuja ja yritän nukuttaa nuorimmaista ja aloin miettimään tätä aihetta. Itseasiassa miettinyt tätä jo aiemminkin...olenko mä tosiaan jo aikuinen/vanha kalkkis? :D Ikää löytyy 29v ja neljä lasta (2kk-10v). Meno jalkaa ei vipata (ei oo vipattanut enää 20v jälkeen)...Lokakuus tulee vuosi täyteen kun oon viimeks edes ryypänny huhhuh :O, missään kavereilla en käy kuin 1-2 kertaa vuodessa, kaikki aika menee yleensä perheen parissa jollain tapaa tai arjen hoidossa (noh puntille onneks pääsee 4 kertaa viikkoon :D) jne.

Toisaalta oon aikuinen, mutta sitten taas löytyy niitä "lapsellisiakin" juttuja esim. pelaaminen. Tavallaan haluis olla vähän enemmän "lapsi" tai ainakin lapsenmielinen, niin olis helpompi heittäytyä/eläytyä tenavienki mukana :) Mutta olen tyytyväinen tähän mitä oon ja onnellinen että voin olla se (toivottavasti hyvä) aikuinen noille meidän muksuille :) Eukolle sanonu että kyllä se meidän aika sitten taas koittaa 45v iän jälkeen... :D

Ps. olishan tonne provinssiinki ollu kiva päästä mutta...mutta se maksaa ja kummiski sataa vettä...PERKELE kait sitä vois pari rinkiä edes heittää autolla sielä alueella...ikkunat auki, luupihalla huudattaen Audin vakio stereoita!!?? :D
 
cartmann sanoi:
Andylta hyvää tekstiä. Itseä aikuistumisessa "pelottaa" lähinnä juurikin se lasten mukana tuoma järjetön vastuu, verrattuna nykytilanteeseen, kun voi vielä aika vapaasti mennä ja tulla miten haluaa. Toki muija vähän nytkin menoja rajoittaa, mutta jokainen ymmärsi varmasti pointin.
Click to expand...

Minä oon miehen kanssa tehty päätös, että lapsia ei tehdä. Ollaan oltu yhdessä vuodesta 2004, ollaan 28- ja 30-vuotiaita, ja ihan selkeä on tämä juttu ollut alusta asti. Mä olen tiennyt aina, että en halua lapsia. Varmaan aika itsekästä siinä mielessä, että juurikin kauhistuttaa se ajatus siitä, että millainen rajoite se lapsi on. Mä tykkään vapaudesta tulla ja mennä ihan miten haluaa. Mikään lapsi ei mulle voi korvata sitä vapauden menetystä ja toisaalta minä olen sitä mieltä, että tässä maailmassa on tarpeeksi populaa ilman että minäkin teen lapsia. Tai ehkä mä vaan en halua harteilleni sellaista hirvittävää vastuuta, joka tulee, kun lapsi tulee. Luistan siitä irti ihan kyselemättä ja omantunnontuskia tuntematta.

Ei tässä varmaan kovin 'aikuisia' olla, ja nähtävästi joidenkin mukaan ei ikinä tullakaan, kun lapsia ei tehdä.
 
Itellä ei oo lapsia eikä liioin edes emäntääkään, mutta välillä miettinyt että kyllähän niitä kakruja ainakin yks tarvis tehä jossain vaiheessa elämää.. Tai niin kauan kunnes sattuu poika kohdalle. Sellanen fiilis vaan että mulla on velvollisuus jatkaa meiän sukua isän puolelta kun oon sen ainoa lapsi.. Oishan hienoa sitten joskus vanhempana katsoa kun oma poika rupee harrastelee mopoja ja ajella oman pojan kanssa moporeissuja niin kun nyt tulee faijan kanssa tehtyä :)
 
Ceiling Fan sanoi:
Minä oon miehen kanssa tehty päätös, että lapsia ei tehdä. Ollaan oltu yhdessä vuodesta 2004, ollaan 28- ja 30-vuotiaita, ja ihan selkeä on tämä juttu ollut alusta asti. Mä olen tiennyt aina, että en halua lapsia. Varmaan aika itsekästä siinä mielessä, että juurikin kauhistuttaa se ajatus siitä, että millainen rajoite se lapsi on. Mä tykkään vapaudesta tulla ja mennä ihan miten haluaa. Mikään lapsi ei mulle voi korvata sitä vapauden menetystä ja toisaalta minä olen sitä mieltä, että tässä maailmassa on tarpeeksi populaa ilman että minäkin teen lapsia. Tai ehkä mä vaan en halua harteilleni sellaista hirvittävää vastuuta, joka tulee, kun lapsi tulee. Luistan siitä irti ihan kyselemättä ja omantunnontuskia tuntematta.

Ei tässä varmaan kovin 'aikuisia' olla, ja nähtävästi joidenkin mukaan ei ikinä tullakaan, kun lapsia ei tehdä.
Click to expand...

Toisaalta ymmärrän ja toisaalta en :D

Se on totta että lapset "riistää" kyllä kaiken ajan ja sitä kautta ymmärrän aivan hyvin miksi olette päätyneet ratkaisuunne. :) Hitto olis se oikeasti kivaa joskus viettää itekki aikaa eukon kans...käydä syömässä ja olla vaan kahden...meinattiin mennä kattoon se uus pirates of caribbean leffaan (se olis ollut 2.kerta meidän yhdessä olo aikana...ja vasta 12vuotta ollaan oltu :D), mutta kas kummaa seki yritys jäi johki ilmoille...

Ja sitten taas miksi en ymmärrä on se kuinka lapset kuitenkin tuo elämälle jotain päämäärää ja tarkoitusta! Musta tuntuis että olo olis ihan tyhjä ja takki auki jos ei noita muksuja olis...ne pistää jaksamaan jokapäivä vaikka mikä olis! :) Kuulostaa ehkä sinun korvaan tyhmältä mutta jos ei lapsia olisi ei mullakaan olisi mitään tarkoitusta täällä maanpäällä.

Mutta onneksi meitä on erilaisia ihmisiä joilla on erilaiset ajatukset ja haaveet...niin kuuluu ja pitääkin olla! :)
 
Kun muuttaa omilleen, niin siitä alkoi mun aikuistuminen, tosin muutin vanhempien luota Los Angelesiin, musakouluun, ei oikein voinut isilltä ja äityliltä pyytää apua, matkaa oli jonkin verran. Eka kämppä oli siis aika kaukana.
Myös toi että kovat vastoinkäymiset pystyy selvittämään itse - Toki aikuinen myös pyytää apua jos ei itse selviä.
 
kebetto90 sanoi:
Voihan sitä olla aikunen vaikka noita kullipillu juttuja vielä kertoileekin :D Vai voiko?
Click to expand...
No todellakin!!
Mutta siinä olen kyllä samaa mieltä,että kyllä tuo tytär on tuonut elämään sen viimeisen "silauksen" ja nyt tuntee olevansa aikuinen. Ei siihen riittänyt firmat,talolainat ja avovaimo. Nyt kun tulee yövuorosta törkeän väsyneenä kotiin miettien että miksi mä tätä teen, niin yleensä tuo parikuukautinen rakkauspakkaus palauttaa hymyllään mieleen että tässähän se syy on...:)
 
Aikuisuus :D Voi vittu, katellaan 5 vuoden päästä enenmpi.
 
Jaa-a. En mä oikeestaan kelaa tuollaisia juttuja kauheasti. Mulla on duuni ja koulujutut hyvin hoidettu, on kämppä, auto ja plussakortti. Mutta en mä silti miksikään tylsäksi mulkeroksi ole muuttunut, ei ole kepun jäsenkirjaa enkä ole lopettanut lapsellisia harrastuksiani. Enkä lopetakkaan, fuck that. Olen spontaani ja nautin vapaudestani, jos aikuisuus tarkoittaa jotain tylsää parisuhdetta ja rivitaloa niin en halua olla aikuinen vielä pitkään aikaan.
 
Ei kai aikuisuuden tarvitse tarkoittaa sitä 50-lukulaista perheidylliä? Että olis farmari, omakotitalo lähiössä, vaimo, 2 lasta ja koira. Moni kirjoittikin, että se avainsana on vastuunkanto. Olen samaa mieltä ja minusta silloin on aikuinen, kun kantaa itsestään vastuun eikä tarvitse äitiä tai isiä hoitamaan sun asioita. Kun tulee tiukka paikka, niin aikuinen ei soita äitiä apuun, vaan hoitaa ongelman itse.
 
Mun naapurit on ainaki ihan kakaroita, vaikka asuu ties monetta vuotta omistusasunnossa ja varmaan mua viis vuotta vanhempia. Koira ja muutaman kuukauden ikänen muksu.
Siellä ne hakkaa toisiaan ja koiraansa viikonloppusin. Ja kun vielä poliisipartion käynnin jälkeen soittavat suuta parvekkeen seinän toisen puolen että "tuun heittämään sut parvekkeelta" on huvitus suuri.
Oon alkanu tajuamaan sen että toiset ei aikuistu koskaan. Tai sitten osa on idiootteja lopun ikäänsä.
 
Vastuunkanto on joo aika hyvä mittari. Esim. talousasiat täytyy osata hoitaa jos itsensä mieltää aikuiseksi. Pitää pystyä luopumaan asioista jos ei ole varaa sen sijaan että ostaa vaikka luotolla. Tuo on IMO yksi aika hyvä mittari, että vähän pystyy suunnittelemaan ja tekemään jopa uhrauksiakin että saavuttaa pidemmällä aikavälillä jotain. "Minä minä, nyt heti kaikki mulle" ajattelu jää pikkuhiljaa pois.
 
En nytten tiedä aikuistumisesta, mutta tunnen ainakin ihmisenä olevani kehittynyt paljonkin muutaman viime vuoden aikana. Sen jälkeen kun täytin 19v aloin tekemään asioita järkevämmin, miettimään enemmän tulevaisuuttakin ja arvostamaan monia erillaisia asioita. Äsken kun 22 vuotta tuli mittariin en tunne itseäni oikein "aikuiseksi", vaikka onkin hyvä työ ja kannan itsestäni vastuun asioissa.

Aikustuminen tuntuu tarkoittavan monille ihmisille ja osalle kavereistakin sitä, että mennään kihloihin/naimisiin nuoressa iässä ja hankitaan mukuloita ja otetaan asuntolaina, jota sitten maksetaan hampaat irvessä seuraavat 15vuotta ja valitetaan joka asiasta eikä tehdä muutoksia elämään. Itselleni tällä hetkellä muksujen hankkiminen olisi maailmanloppu ja oman asunnon ostaminen suomesta olisi tyhmin päätös mitä voisin tehdä, sillä en viihdy paikoillani pitkään vaan tarvitsen vaihtelua. Itse olen tehnyt melkeinpä aina oikeastaa sitä mitä olen itse halunnut ja harvemmin ollut kenenkään toisen "armoilla". Tälläkin hetkellä haaveilen ja säästelen rahaa seuraavaan pitempään ulkomaan reissuun, joka saattaa olla pitempi loikka pois oravanpyörästä ja tämän toteutan talvella. Eli olen valmis riskeeraamaan hyvän työn ja mahdollisuuden ostaa oman asunnon ja siihen vielä mersunkin pihalle. Myös vaimoehdokaskin löytyisi täältä kotisuomesta.. Mutta ei kiitos, ehkä jonakin päivänä 10-vuoden päästä. Saattaapi olla, että ajatteluni on eri tasolla jo parinkin vuoden jälkeen.

Osa kavereistani, jotka ovat parhaimmillaan toteuttamassa tätä rivitaloelämää ja seurustelleet viimeset 5vuotta pitävät minua epäkypsänä ja hölmönä. Mutta tykkään elää enemmän sellaista elämää, josta nautin. Mielestä aikuistuminen omalla kohdallani tarkoittaa sitä, että pystyn itsenäisesti tekemään isoja päätöksiä ja nauttimaan elämästini juuri niin kuin haluan. Ehkä aikuistun jonakin päivänä vielä enemmän ja pystyn myös kantamaan muistakin ihmisistä enemmän vastuuta.
 
Sadyy sanoi:
Tai sitten osa on idiootteja lopun ikäänsä.
Click to expand...

Varmaan näin. Ei järkevät ihmiset käyttäydy toistuvasti kun idiootit edes ennen sitä aikuistumista. Virheitä tehdään ja pikkuhiljaa niistä opitaan. Muita ihmisiä kunnioitetaan, osataan käyttäytyä jne.
 
kanaelmaco sanoi:
Osa kavereistani, jotka ovat parhaimmillaan toteuttamassa tätä rivitaloelämää ja seurustelleet viimeset 5vuotta pitävät minua epäkypsänä ja hölmönä. Mutta tykkään elää enemmän sellaista elämää, josta nautin. Mielestä aikuistuminen omalla kohdallani tarkoittaa sitä, että pystyn itsenäisesti tekemään isoja päätöksiä ja nauttimaan elämästini juuri niin kuin haluan. Ehkä aikuistun jonakin päivänä vielä enemmän ja pystyn myös kantamaan muistakin ihmisistä enemmän vastuuta.
Click to expand...

Juuri näin, hyvin olet asiat kelaillut. Peukkua tälle!
 
Cooper sanoi:
Varmaan näin. Ei järkevät ihmiset käyttäydy toistuvasti kun idiootit edes ennen sitä aikuistumista. Virheitä tehdään ja pikkuhiljaa niistä opitaan. Muita ihmisiä kunnioitetaan, osataan käyttäytyä jne.
Click to expand...

Jep. Jos oisivat nuorempia ehkä ton vois laittaa teinin uhoamiset piikkiin. Nuori voi olla ilman idiotismiakin. Aikuinen ihminen ilman vastuunkantoa on idiootti.
 
Pitää kasvaa isoksi, ei aikuiseksi ;)
 
Ceiling Fan sanoi:
... Mä tykkään vapaudesta tulla ja mennä ihan miten haluaa. Mikään lapsi ei mulle voi korvata sitä vapauden menetystä ...
Click to expand...

Tämän asian kohdalla voisit yllättyä. Ei sitä ollut itselläkään ollut pakottavaa tarvetta lapsenhankintaan, olisin voinut elää ilmankin. Niinhän sitä sanotaankin että "naiset synnyttävät lapsia ja lapset isiä". Joku ratas vaan tuolla korvien välissä pyörähtää kohdilleen ja homma on selvä. Toisaalta se tunne kun ymmärtää miten paljon menetettavää saa, oli melko musertava.

Näin jälkikäteen elämä ennen lapsia tuntuu lähinnä turhalta ajantuhlaukselta. Väittäisin että rakkaus omaa lasta kohtaan on jotain sellaista mitä ei missään muussa tapauksessa voi kokea. Joku viisas mieskin sanoi että sitten vasta voi elää kun on joku syy jonka puolesta voi kuolla. Nyt mulla on pari.

Aikuistuminen mielestäni matka joka todennäköisesti mun kohdalla tulee kestämään koko eliniän. Suurin hyppy eteenpäin tapahtui kuitenkin siinä vaiheessa kun pääsi isäksi.
 
eqqu sanoi:
Pitää kasvaa isoksi, ei aikuiseksi ;)
Click to expand...

Tätä ohjenuoraa olen noudattanut jo kymmenen vuotta, hetkeäkään en kadu ja päivääkään en vaihtaisi :)

Mitä nyt avokki välillä valittaa, että voisin vähän vähemmän pelleillä, vasta-argumenttina sanon et onpahan sit lapsilla leikkikavereita kun niiden aika tulee :D
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom