Ai että kun masentaa

[Janpa]

Roona, kannattaa varmaan enemmän mikasaa kuunnella kun löytyy ihan omakohtasta kokemusta. Itellä rajottuu kirjapohjaseen tietoon eri aineiden vaikutustavasta ja muuhun kirjalliseen tietoon noista lääkkeistä.

 

[Counterfeith]

Mites, onko palstalla ketään, joka olisi pitempäänkin joskus mielialalääkkeitä kokeillu - auttaako pitemmän päälle, ja voiko masennuksesta joskus päästä eroon...?

Ite oon alkanut hyväksyä, että tätä kai se sitten on, ja näillä lääkkeillä mennään. Ei vaan meinaa oikein jaksaa, kun ei koululla käynti onnaa (en tiedä miksi, kammottava ajatus mennä...), ja ikuisten vammojen ja leikkausten takia jalkatreeni ja juokseminenki yhä pannassa.

Naurettavalta kuulostaa minusta itsestänikin tämä, mutta sitä se on ollu jo 3 vuotta. Koulu onnistuu väkisin sillon kun on pakko, muuten päivät menee saleiluun ja yleiseen häröilyyn, että kestää ylipäänsä olla. Ihme vaan, jos lääkkeillä pitäis koko loppuelämä olla, kun ei sitä annostusta nyt kymmeniä vuosia riitä lisättäväks. Ahdistus vaan on tullessaan niin voimakas, ettei sitä uskalla ottaa vastaan. Ennemmin sitä syö lääkkeitä hytinään asti, kuin ottaa riskin että teloo itsensä.

No, tämä nyt on taas näitä tällasia päiviä. Sori vaan, noloa kiertää pakkiksen kaikki vitutukseen liittyvät tredit samana iltana Ja jotta en hyppäis kenenkään valoisuusaiheista, niin voin lohduttaa kaamosmasentuneita sillä, että joillakin masentunut olotila on herkästi ympärivuotinen :piis:

Taitaa olla aika henkilökohtaista tuo masennuslääkkeiden toimiminen. Joillakin ne toimii aivan kuin pitääkin mutta esimerkiksi minulla se toimivuus oli vähän niin ja näin. saattoi tietysti johtua muustakin mutta... On aika perseestä kun vaikka makaat sohvalla niin rupeat kuulemaan jotain random ääniä. tai vaikka vaan ajattelet/keskityt johonkin..

Kyseenalaistamatta yhtään psykiatrien ammattitaitoa olen kuitenkin sitä mieltä että aika mahdoton psykiatrin on täydellisesti saada ymmärrystä siihen mikä "potilasta" oikeasti vaivaa.
Olen itsekkin käynyt psykiatrilla useampaankin otteeseen mutta homma loppui siihen kun psykiatri ei vaan käsittänyt/ymmärtänyt mitä tarkoitan tai ei saanut tarpeeksi tietoa irti.

Joskus ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin etsiä ratkaisu ongelmiinsa itse, kun huomaa ettei kukaan muu voi sitä auttaa. Ongelman alkulähde täytyy paikantaa ja tehdä sille jotakin. Sillä ainakin minun kohdallani tätä päätä ei selvitä yksikään psykiatri, se on tehtävä itse.

 

[Roona]

Tuohon mitä sanoit, Prayer, niin on muuten kyllä psykologejakin niin moneen lähtöön että huhhuh. Harmi vaan, että juuri silloin kun on kaikkein pahiten antamassa periksi, on myös kaikkein vaikeinta lähteä etsimään jotakuta uutta psykologia, ja alottamaan hoitosuhteen alusta. Miulla ollu esim. semmonen joka nosti jalat pöydälle, hörppi kahvia ja sano et "Meneppä tuohon koneelle nettiin ja koita löytää sieltä jotain kivaa itelles mikä piristäis" :wtf: :itku:

Ja niin, ne lääkkeet, kyllä niitäki löytyy moneen menoon, tosin joskus on tehtävä aika radikaaleja kompromisseja. Itellä ääniä kuulu sillon kun pahimmillaan ahdisti. Lääkkeet lopetti ne. Toisaalta lääkkeet toi tullessaan jumalattomat verensokerin heittelyt, pahoinvointia, mieletöntä tärinää jne. Hauskoja tuntemuksia aamuisin, kun pitäs olla pirteenä alottamassa päivää. Ylistys niille silti, kun jaksaa elossa olla ja salilla treenata aina niitä paikkoja jotka ei ole kipsissä.

Kiitoksia hei reaktioistanne, helpottaa kovasti kirjottaakin ja lukee toisten meinauksia nyt, ku meinaa seinät kaatua.

 

[Counterfeith]

tiedän kyllä että tulee niitä hetkiä kun seinät kaatuu ja kaikki menee päin persettä. kukaan ei käsitä ja tuntuu että kaikki tulee niin lähelle ettei ole tilaa edes hengittää. siinä vaiheessa pitää vaan unohtaa muut. aivan sama mitä muut on mieltä.

Yritä vaan hyväksyä se että jos/kun muut tietää että olet erilainen ne kohtelee sinua mahdolisesti erilaisena. ja sen kyllä huomaa, se on todella ärsyttävää.
Yritä keksiä pieniä keinoja jotka parantaa oloa. Olkoon ne sitten ihan mitä vaan.

 

[pakkiis]

Lääkäriin mars mars, ite vetkuttelin ja odottelin joskus niin että menin ihan elottomaksi.

Saattoi mennä viikko ilman suihkua, pari päivää ilman ruokaa, makasin vain sängyssä ja aloin saamaan psykoottisia oireita kuten kuulin ja kuvittelin kaikenlaista.

Ei ole häpeällistä hakea tommoseen apua, häpeällistä on se jos on liian tyhmä hakeakseen apua.

Tsemppiä jatkoon!:thumbs:

 

[Emppuli]

Mulle määrättiin Cipralexia masennukseen ja ahdistukseen. Oon syönyt nyt suurinpiirtein kuukauden verran noita ja en antais pois mistään hinnasta. Jaksan taas hengittää.

 

[Roona]

Ajatella et sitä selvis eilisestäki Tänks tuesta . Joo, lekurissa olen aika vakkiskävijä jo, ei ole ollut varaa nolostella. On käyty ulvomassa aika monelle.

Se on just tää onneton kroppa joka ei kestä sitä mitä haluis elämältään (treenailla, urheilla...) joka aina eniten aiheuttaa tarpeettomuusoloa. Ja tietty on kyl aivoissaki jotain masennusalttiutta (välittäjäaineet jne). Outoa, että joka päivä pitäis itelleen niin syvältä selittää kaikki perustelut olla olemassa.

Minun suuri rakkaus on Seronil ...lukuunottamatta noita sairaita tärinöitä, mitä ne tekee, on ihan hauskoja. Kovin väsyneinä päivinä tuplat antaa energiaa salillekin asti. Mut joo, pakkohan näistä oisi puhua ammattilaiselle enemmänki, ei ole vain löytynyt sitä sellasta psykoterapiaa joka oikeasti avais solmuja. Etsinnässä on, aina sillon ku jaksaa. Tsemiä muillekin, keinojahan on, niitä vaan on niin kovin sekalaisesti ja monentasoisia tarjolla.

 

[mikasa90]

Käy Roona tukiasema:n sivuilla, siellä on toisten ihmisten kokemuksia paranemisesta ja kaikkea mahdollista liittyen mt-ongelmiin, millä helpottaa masennusta jne.

Jos kunnallisten terapeutit on tuota luokkaa, niin mee yksityisen kautta, siellä ne ottaa potilaan 10:nen kertaa paremmin huomioon.

Kun masennusta sairastaa, niiin pitäis löytää joka päivä joku kiinnostuksen kohde, jolla sais sitä pahaa oloa pois mielestä. Sali, kumppanin kanssa iltakävely, sukulaisten kanssa oleskelu, joulun odotus yms. niiin nuilla saisit vähäks aikaa sen masennuksen pois mielestä, joista saa sitten virtaa.

 

[Roona]

Aivan näin sitä on monikin sanonu, et yksityiselle. Vaan taksat tiiviistä terapiasta nousis niiin törkeiksi siellä, ettei mahkuja. Kun muutenki on leikkausten takia maksellu älyttömät määrät yksityisille. Jos miettii kunnon psykoterapiaa, se olisi ab.2krt/vko. Jos yksi kerta yksityisellä maksaa 60-70e, niin viikossa 140e. Takuulla tehokasta olis, jos vaan kykenis.

Masennuksien myötä on muuten ihmeesti oppinu arvostamaan niitä pieniäki asioita. Voi riemastua juuri noista jutuista, joita listasit, Mikasa, ja vaiks jostain mitä vaan näkee kaupungilla. Kai se on vähän niinkuin sisällerakennettu asia sekin, et jos on "veitsenterällä" niin herkistyy kattomaan positiivisiakin asioita. Evoluution kannalta ainakin on edullista nimittäin pysyä hengissä :D ...kun treeni on se, mistä yleensä on repinyt sen hengissäpitävän riemunsa, on tosi vaikeaa toipua vammoista ym. Tänäänki nyrkityssäkki kutsuu niin himottavasti, vaiks ei ehkä saisikaan

Vinkiksi muille, jotka ehkä hiukka painiskelee samojen ongelmien kanssa, niin kannattaisi hankkia jelppiä silloin, kun on niitä voimia jonku verran. Eli hyvä päivä - silloin soitella ajanvarauksia. Pahoina päivinä kun ei juuri saa sitä tehtyä. Ei saa tehä niiku minä, et hyvinä päivinä riekkuu onnessaan "parantuneena" ja sit pahoina päivinä käpertyy avuttomana kämpille.

 

[mikasa90]

Ihminen on sopeutuvainen otus, vaikka kuoleman sairas on, niin siihenkin... pitäisköhän sanoa ''tottuu''? (ehkä vähän liiottelin);)

Noitten terapeuttien taksat vaihtelee aika paljon 30e-100 euroon ja kelahan luojan kiitos maksaa ainakin osan. Kieltämättä, onhan se kallista lystiä.

 

[pakkiis]

Ja muuten, yks asia mikä vaikuttaa ylläri ylläri mieleenkin hyvin paljon on Ruoka.

Masennustakin lievittää/helpottaa kuulemma aika paljon, joskus jostain lääkäri lehdestä luin mitä masentuneen pitäis syörä.

Siellä oli mm pähkinöitä/manteleita(joittenkin rasvahappojen tms takia)
Pinaatti taitaa auttaa kehon luontaiseen serotoniinin tuottamiseen ja sen tasapainon ylläpitämiseen ja näin.

 

[Roona]

Vau, ehkä muuten noissa on yksi syy, miksi elämä on helpottunut vegaaniksi ryhtymisen jälkeen. Tottahan se on, että pahkinoissa ym on hyviä rasvahappoja....oon joskus nähnyt ainakin listoja ruuista, jotka piristää jne. Osittain kyllä taitaa vaikutukset olla aika minimaalisia, tai sitten olen suhtautunut varautuneesti kun lukivat jossain kuntoplussassa.

 

[osku]

Ja muuten, yks asia mikä vaikuttaa ylläri ylläri mieleenkin hyvin paljon on Ruoka.

Masennustakin lievittää/helpottaa kuulemma aika paljon, joskus jostain lääkäri lehdestä luin mitä masentuneen pitäis syörä.

Siellä oli mm pähkinöitä/manteleita(joittenkin rasvahappojen tms takia)
Pinaatti taitaa auttaa kehon luontaiseen serotoniinin tuottamiseen ja sen tasapainon ylläpitämiseen ja näin.

Kalaöljy ja ne omega 3 hässäkät varmaan vaikuttaa jotain.

 

[mikasa90]

Pinaatti taitaa auttaa kehon luontaiseen serotoniinin tuottamiseen ja sen tasapainon ylläpitämiseen ja näin.

Tästä mä haluaisin lisätietoja? Sehän on vissii pinaattikeitto kohta keitettävä...

 

[Penska]

Kohta aletaan syödä noita ja se mieliala kohenee, koska joku sanoi sen kohenevan pähkinöiden syönnistä :D . No ei siinä tietenkään mitään pahaa ole.

Kovasti joka paikassa netissä jos lukee, niin toitotetaan, että menee psykiatrille etc. No en tiedä. Ei ole kokemuksia. Varmaan tulee täällä näistä teksteistäkin ulos pahaa oloa ja monet ottavat varmasti aikamoisia äärikäsityksiä miusta. En tiedä, miten "normaalia" identiteetin etsintää on käynnissä. Niin ja tämä varmaan pehmentää vähän, sillä puhun myöskin oikean elämän kavereiden kanssa enkä vain angstaa täällä netin nurkilla ja sillain sen pitäisi olla ennemmin, kuin että menisin maksamaan jollekin kuuntelemisesta. Ainoa vika on se, ettei ketään loputtomasti kiinnosta kuunnella jotain honotuksia, mutta silti kaksi keinotekoista asiaa masennukseen ovat, ainakin minun korvalla kuultuina,:
1) puhua maksua vaativalle ihmiselle
2) ostaa jotain pikkulääkkeitä, jotta saa pillereillä hyvän olon (paitsi, jos on kyseessä Se Oikea sairaus nimeltä Masennus)

Miten se on, että masennus taasen aiheuttaisi mielenvikaisuutta ja itsetuhoisia ajatuksia tai jotkut ihmiset ovat semmosia sosiopaattisia alunperin. Mm. tämän kouluammuskelijan jutut on tuoto lehdistön myötä viimeistään aika puhtaasti selville ja on niissä asiaakin, jota voi pitää eräänlaisesti järkevinä mielipiteinä, mutta kun en tuntenut henkilöä, ei ole tietoa, millainen henkilön oikea mielenterveys oli. Esim. Adolf Hitleristäkin lukee, että tällä olisi ollut empation kyvyn puutetta ja keksi aatemaailmansa, koska kadehti juutalaisia ja vihasi sosialisteja jne.

Itse en voi mitään sille, että jokin minussa arvostaa jonkin verran näitä ääri-ideologioitakin, koska niissä on jotain ajattelun tulosta aina takana eikä sadan vuoden takaisia ihmisiä voi tuomita nykyajan moraalimittareilla.

Mutta ovatko aina erilaisella tavalla maailman näkevät sellaisia, joilla on pää vähän vinossa ja jotka pitäisi viedä hoitoon ja antaa lääkittäväksi, jotta heidät voi parantaa mielipiteistään? Onko ääriajatukset oltava sairauksia?


1) Käsittääkseni Hitlerin ajoi järjestämään juutalaisvainot kateus ja erilainen moraali. En arvosta/arvostele mitään joukkomurhaa tässä näin, koska jos luonnon tulisi antaa tehdä heikoille tehtävänsä, niin se on eri asia kuin että ihmiset tapetaan leireillä.
2) Sama tässä ammuskelussa. Aika pieni "hyöty" se maailmalle oli, että ideologialtaan erikoinen ihminen kuitenkin päätti päivänsä tappamalla asiaan kuulumattomia ihmisiä. Teko liikutti maailmaa vain siten, että myytin enempi lehtiä. Ei tuollein mitään luonnonvalintaa tai vallankumousta käynnistetä. Kaveri olisi voinut tähdätä kauemmas, jos poliittinen korrektius ei häntä estellyt.

 

[123jippo]

Muistetaan että pettyä voi vaan suhteessa odotuksiin, kannattaa vaan relata ja ottaa vastaan mitä elämä tuo. Vaikka kuinka tulee välillä lunta tupaan niin Be happy always, turha murehtia yhtään mitään.

 

[Roona]

[Ah, söin manteleita ja heti helpotti :D Nälkä ainakin.]

...idea maksua vaativalle ihmiselle puhumisessa ei ole pelkkä puhuminen, vaan se, että ko. tyyppi on koulutettu availemaan solmuja ulvojien päistä. Lisäksi, jos jatkuvasti puhuisi kavereille ja läheisille omista ahdistuksistaan, ensinnäkin nämä tärkeät ihmiset rasittuisivat ja väsyisivät, ja toisena, niissä samoissa kuvioissa junnaisi jatkuvasti. Läheiset kun eivät ole (eikä heidän tule olla) psykologeja. Jos puhuu esim. rakkaalleen, on se tälle takuulla vaikeampaa ja liian raskasta verrattuna siihen että puhuisi ulkopuoliselle asiantuntijalle.

123jippo on ihan oikeassa siinä, että turha on murehtia, joko tekee asialle jotain, ja jos ei voi, ei murehdi. omalla asennoitumisella saa paljon aikaan, ja jopa minäkin olen saanut. Mutta jos vika on pään sisällä syvemmällä, ei välttämättä tiedostetut asenteet niin vain riitä korjattaviksi, tarvitaan joku, joka osaa penkoa ne solmut auki alitajunnasta asti.

 

[faerily]

...idea maksua vaativalle ihmiselle puhumisessa ei ole pelkkä puhuminen, vaan se, että ko. tyyppi on koulutettu availemaan solmuja ulvojien päistä... Läheiset kun eivät ole (eikä heidän tule olla) psykologeja.

Aikoinaan pahimman vaiheen yli päästyäni ajattelin, että on yks helpohko ajatus selvittää, onko ihminen oikeasti masentunut vai "vain normimasentunut". Jos ihmiselle sanotaan, että tsemppaa nyt vähän ja piristy, ja se onnistuu, on kaikki hyvin. Silloin kun tosta ei pidemmällä aikavälilläkään tule mitään, voi jo miettiä, kannattaisko tehdä asialle jotain. Tämä on lääketieteestä kaukana oleva diagnoosi, mutta moni masentunut varmasti ymmärtää mitä hain takaa.

Alkuperäseen kysymykseen tarinoiden, mä muutamia vuosia sitten ties kuinka monien käymistilavuosien jälkeen en yksinkertasesti enää jaksanu ja menin lääkärille. Sillä hetkellä kaikki tuntu niin pahalta, että hyvä että jatkuvalta itkultaan sai mitään lääkärillekään sanottua. En jaksa vatvoa tätä osaa enempää, mutta heitän ilmaan muutaman mielipiteen omaan kokemukseen perustuen.

Ihmiset suhtautuu lääkkeisiin aina eri tavalla. Mä itse koen niin, että jos siihen jo vuosia (tai vähemmänkin, mutta epänormaaliin) kestäneeseen tilanteeseen on joku apu, niin miksi sitä ei käyttäisi? Mun tapauksessa oli selvästi havaittavissa se, että lääkkeiden alottamisen jälkeen tilanne tasapainottu sen verran, että pystyi itse taas käsittelemään asioita ja muutakin kun *ittuilemaan kaikille tutuille ja tuntemattomille. Tämä ymmärtääkseni on lääkkeiden tehtäväkin.

Toisekseen suosittelen ehdottomasti jotain kuuntelevaa lääkäriä, jos koskaan ikinä on siltä tuntunut. Mä löysin masennusta opiskelleen yleislääkärin, joka meni hienosti työpaikan piikkiin ja apu oli kyllä korvaamaton. Sitä en sano, etteikö se olisi rankkaa, omalla kohdalla ainakin tuli mietittyä elämää niin paljon uudestaan, että välillä oli todella hukassa. Toisaalta helpottaa kun huomaa, että nää asiat voi järjestyä, ja joku muukin on kokenut tätä ja keinoja parantumiseen on. (jopa mä uskon siihen, vaikka masennusta on jo kolmannessa sukupolvessa).

Hinnoista. Kolme käyntikertaa, ajattelun aihetta, mietintää, tehtäviä ja miettimisen aihetta. Kannattaa miettiä, olisko se elämä kuitenkin sen hintasta että kannattais mennä

Oli sitten kyse lääkäristä tai lääkkeistä, niin kumpaankin kannattaa panostaa sen verran, että etsii sopivan. Harva ihminen kävelee joka päivä kolme numeroa liian pienissä kengissä, kuitenkin aika moni tuntuu kärsivän lääkkeiden sivuoireista ehkä liikaakin.

 

[Roona]

Jep... huomenna soitan lekurille ja varaan aikaa. Pitää jo pistää numero puhelimeen ni tulee tehtyä eikä keksi vastaväitteitä. Eilinen meni taas, kun otti särkylääkkeitä, tuplat mielialalääkkeitä ja nukku päikkärit sekä 13h yöunet. Tänään jos kroppa antas mennä salille edes ni vois vähän helpompi olo olla. Kurjia tollaset päivät, ku jo herätessä alkaa odottaa, että tulis ilta ja pääsis yöunille.

 

[osku]

Tänään jos kroppa antas mennä salille edes ni vois vähän helpompi olo olla. Kurjia tollaset päivät, ku jo herätessä alkaa odottaa, että tulis ilta ja pääsis yöunille.

Tollasestakin voi vielä toipua täydellisesti.Mulla ton teki nimenomaan liika treenaaminen/bilettäminen.Jaksamisia sulle.