Ai että kun masentaa

[Taskuamatsoni]

No joo, olen tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa, että jos ei ole töitä, ei ole rahaa. Ei opintotukia, ei työttömyysrahaa, ei edes sossurahaa. Loinen, väliinputoaja, luuseri. Töitä ei täältä suunnalta niin helppoa ole saada. Tuota kun miettii vaikka sen viikonkin, niin kyllä alkaa ahdistaa. Yhy-yhy. Muuten kyllä viikko jos toinenkin menee lomaillessa, kunhan on jonkinlainen varmuus, että ei jää tyhjän päälle.

 

[Murentaja]

Eihän kukaan voi tuntea iloa 24/7.
Elämässä ei olis hyvää ellei ole pahaa.
Perusmasennus päällä aina :D Sitten tulee joskus niitä kivoja jaksoja.

Ei tässä kovin iloinen voi olla kun pitää lukee kokeisii, tehä läksyi, nukkua, käydä salilla, koulussa, kuunnella muitten nalkutusta ja rentoutua jotenkin...

Tällä hetkellä vituttaa vitusti. Isä maksanu vuoden jujutsumaksut vuoden alus enkä nyt oo käyny siellä. Siis sehän syö vitusti aikaa ja vie puhtia puntista. Eli edelliseen paskalitanjaan vielä jujutsut päälle niin saatanan vittu sentään.
On siellä kiva tyyliin 100 punnerrusta harkois, vatsoi, lyöntei, potkui, heittoi ja sit seuraavaan päivään ois kovat penkkitreenit. Jumalauta vittu saatana. Tänää ois harkat mut pitäs viel nukkuu vähän ja sit mennä salille + lukee jotain ymssssss ja käydä jonkuu vitun naapurin synttäreil. Huomenna jos ehtis harkkoihin. Ois pitäny vitutusketjuu kirjottaa mut yks vitun sama.

 

[Uwish]

Ei tässä kovin iloinen voi olla kun pitää lukee kokeisii, tehä läksyi, nukkua, käydä salilla, koulussa, kuunnella muitten nalkutusta ja rentoutua jotenkin...

Onpa kamala elämä. Kannattaisiko katsoa oikein ajatuksella pari Kaurismäkeä ja miettiä uudestaan?

 

[Murentaja]

Voi voi, tai kato vaan itänaapuriin. Onko sulla sitten ollut niin vitun kova lapsuus/nuoruus että on varaa päteä?

Enää ei eletä missään nälänhädässä tai pula-ajassa joten suurimmalle osalle elämän haasteet on henkisiä.

 

[vilma-liina]

Voi voi, tai kato vaan itänaapuriin. Onko sulla sitten ollut niin vitun kova lapsuus/nuoruus että on varaa päteä?

En ole Uwish, mutta kommentoinpa silti.

Uskon kyllä, että voi hetkellisesti ahdistaa, jos on "liikaa" tekemistä ja ehkä tekemättömiä hommia lastina(läksyt, kokeet). Mutta ehkä vois kääntää kelkkaa siihen suuntaan, että sulla on mahdollisuus käydä koulua, ja ilmeisesti tavotteita elämässäs, kun kerran kokeisiin luet ja teet läksyjäkin. Sulla on varaa käydä salilla, joku, joka jopa maksaa sun harrastukset, jotta pääset tekemään sitä mistä tykkäät.

Asiat tärkeysjärjestykseen ja joku löysä aikataulu, niin monesti palaset vaan loksahtelee paikoilleen ja sitä huomaa, että ei tää nyt ihan niin mahdoton yhtälö olekaan.

Ainakin tässä iässä se harrastaminen on nimenomaan sitä rentoutumista. Hetki oman ittensä kanssa tekemässä sitä, mistä tykkää ja nauttii.

 

[Uwish]

Voi voi, tai kato vaan itänaapuriin. Onko sulla sitten ollut niin vitun kova lapsuus/nuoruus että on varaa päteä?

Enää ei eletä missään nälänhädässä tai pula-ajassa joten suurimmalle osalle elämän haasteet on henkisiä.

Samoilla linjoilla Vilmiksen kanssa. En ole sinulle velvollinen tilittämään mitään lapsuudestani/nuoruudestani, ja vaikka olisi ollut ajoittain aikuiselämänkin puolella kuinka hankalaa hyvänsä, niin en ihan pienistä ole kitissyt. Tai oikeastaan isommistakaan.

Ja tietysti ne haasteet on henkisiä, eikä se tee niistä yhtään sen väheksyttävämpiä, päin vastoin. (Nälänhätään tai pula-aikaan en ole viitannutkaan, älä sekoita ihmisten posteja;))

Aikuisena (ja jotain kokeneena) sitä näkee nuo nuoruuden "muka-stressit" vain vähän eri valossa. Minulle tuo luettelemasi lista (vituttavista?) asioista kuulosti vain aivan normaalilta kotona asuvan nuoren päivältä.

 

[Taskuamatsoni]

Ei tuo nyt ihme ole että vituttaa, mutta oikeesti olisi kuulunut ennemmin tuonne vitutus-ketjuun kuin tänne. Masennus nyt on hieman eri asia, kuin että vituttaa milloin mikäkin tai joku stressi. Masennus on lamaannuttava olotila.

 

[Solid10]

Ei tuo nyt ihme ole että vituttaa, mutta oikeesti olisi kuulunut ennemmin tuonne vitutus-ketjuun kuin tänne. Masennus nyt on hieman eri asia, kuin että vituttaa milloin mikäkin tai joku stressi. Masennus on lamaannuttava olotila.

Kyllä.

Murrosiän hormonimyrskyn keskeltä sitä oikeaa masennusta voi olla aika vaikeaa jopa bongata. Mutta tosiaan nuo murentajan jutut kuulosti kyllä aika tavallisilta teinin ajatuksilta, mitenkään sitä olotilaasi väheksymättä.

Kuitenkin, väittäisin että on vähän eri asia tuntea vitutusta asioista jotka tiedostaa, kuin olla vakavasti masentunut. Juurikin tuo Taskuamatsonin mainitsema lamaannuttava olotila pukee aika hyvin tuota olotilaa, koska välttämättä se vitutus ei ole mitenkään edes läsnä. Se olo, kun varsinaisesti ei edes tunne mitään, mutta silti kaikki on haikeaa ja surullista. Kun aamulla joutuu perustelemaan itsellensä miksi tänäänkin pitää nousta ylös, miksi elää taas tämäkin päivä. Kun joutuu taistelemaan että viitsii syödä, että viitsii tehdä arkipäiväisiä asioita. Se eroaa kovin paljon siitä että pitää mennä punnertamaan jos pitää penkata seuraavana päivänä ja kismittää.

Joo.. ei sillä, enhän minä näistä mitään tiedä.

 

[Murentaja]

Juu no anteeksi, tais mennä stressit ja masennukset sekasin(?) En vaan tykkää jos joku sanoo radikaalisti vastaan ;) Jokaisella tarve sanoa se viimonen painava sana.

Mutta en ole kovin motivoitunut toistaseks kun puntissa, harrastan ja nukun, oon vittuuntunut. Liekö sitten stressiä vai masennusta kun en pyöri perjantai-iltasin hengailemassa ja ryyppäilemässä niinkuin "muut" samanikäiset.

 

[J.Jake]

masennusta pukkaa syystä tai toisesta enkä saa sitä loppumaan. Onko se vaan tämä aika tästä vuodesta kun on kylmä ja pimeä?
Ja haluasin tietää olenko ainut vai onko kohtalotovereita?

On kohtalotovereita mutta ei kai vielä edes ole kylmä eikä pimeä? Mistä päin kirjoittelet? Eteläsuomessa on ollu ihan hyvät ja valoisat kelit!

 

[Taskuamatsoni]

Ohhoh. Täällä itä-suomessa kyllä on jo aika hämärää, veikkaisin että pohjoisemmassa vielä hämärempää. Eteläsuomalaisilla on vähän samaa vikaa kuin amerikkalaisilla, ei voida käsittää että elämää on jossain muuallakin ;)

edit: nyrkkeilijä järvenpäästä. Lienee Etelä-Suomessa? :juntti:

 

[Tähtityttö]

Onpa ihme keskustelua joidenkin taholta..

Ei masennus ole mitään vitutusta tai edes stressiä.

Masentunut nukkuu päivät pitkät kun ei kykene oikein muuhunkaan. Koko ajan on läsnä voimattomuuden tunne "ei tästä mitään tule" tai "mä olen paska". Tulevaisuuden suunnittelu tuntuu mahdottomalta. Ei vaan kykene. Jopa ehkä seuraavan päivänkin suunnitteleminen voi tuntua pahassa tapauksessa turhalta.

Murrosiässä voi olla päiviä ja viikkoja, jolloin kaikki vituttaa ja äiskä ei ymmärrä, koulunkäynnin kiinnostavuudesta puhumattakaan, mutta se ei ole masennusta. Se on murrosikäisen maailma.

 

[Marek]

Itellä puhkes suht vakava masennus keväällä. Lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtunu asioita joita en oo millään tavalla käsitelly. Keväällä sitten tapahtui sellasta, että tuli ikäänkuin viimeinen niitti.
Psyk. erikoissaaraanhoitajan mukaan masennus on ollu mulla jo pitkään mutta nyt vasta havahduin siihen ite.

Masennus ei ole mikään "vitutus" tila eikä myöskään mikään stresstila. Itse saatoin kesken ruuanlaiton alkaa itkemään, henkeä ahdisti ja tuntui että tulee oksennus. Tuli myöskin fyysisiä oireita (selkäkipu). Autolla ajaessa käsissä ja jaloissa saattoi ruveta tuntumaan tosi oudolta, sitten itku ja oli vaikeaa olla ajamatta jonkun rekan keulaan. Kotona mietin kumpi olis parempi, ajaa rekkaa päin vai hypätä jostain sillalta.

Sain sitten lääkityksen (ssri, sepram) pikkuhiljaa alkoi olo paranemaan eikä tullut enää "kohtauksia". Olo oli suht ok. Päätettiin lääkärin kanssa nostaa lääkeannosta. Lääkäri varoitti, että saattaa tulla hetkellisesti huonompi kausi lääkeannoksen noston takia. Niin kävikin, viikon ajan olo oli tosi masentunut ja itsemurha pyöri taas mielessä.

Nyt viimeisen kuukauden ajan olo on ollut vähä niinkuin nousuhumalassa. Kuuluu kuulemma asiaan. Ja elämänilo on palautunut ja muuten saan taas nautintoa kavereiden näkemisestä yms. Ainoa oire enää on todella kova väsymys joka iskee silloin tällöin, kuuluu kuulemma jäänneoireisiin ja saattaa kestää vuodenkin.

 

[hemmmo]

Onpa ihme keskustelua joidenkin taholta..

Masentunut nukkuu päivät pitkät kun ei kykene oikein muuhunkaan. Koko ajan on läsnä voimattomuuden tunne "ei tästä mitään tule" tai "mä olen paska". Tulevaisuuden suunnittelu tuntuu mahdottomalta. Ei vaan kykene. Jopa ehkä seuraavan päivänkin suunnitteleminen voi tuntua pahassa tapauksessa turhalta.

Tuo on ihan yksivaihto ehto monien joukossa ja masennus voi ilmetä aika monella muullakin tapaa.

 

[D.Yates]

Ohhoh. Täällä itä-suomessa kyllä on jo aika hämärää, veikkaisin että pohjoisemmassa vielä hämärempää. Eteläsuomalaisilla on vähän samaa vikaa kuin amerikkalaisilla, ei voida käsittää että elämää on jossain muuallakin ;)

Forecan mukaan siellä itäsuomessa on ihan samanlainen ilma kuin täällä lännessäkin. Eli hienosti paistaa aurinko varmaan huomennakin kuten se teki tänään. Ajatteles etelämmässä asuvia, niillä on pimeät yöt kesälläkin.

 

[Roona]

Mites, onko palstalla ketään, joka olisi pitempäänkin joskus mielialalääkkeitä kokeillu - auttaako pitemmän päälle, ja voiko masennuksesta joskus päästä eroon...?

Ite oon alkanut hyväksyä, että tätä kai se sitten on, ja näillä lääkkeillä mennään. Ei vaan meinaa oikein jaksaa, kun ei koululla käynti onnaa (en tiedä miksi, kammottava ajatus mennä...), ja ikuisten vammojen ja leikkausten takia jalkatreeni ja juokseminenki yhä pannassa.

Naurettavalta kuulostaa minusta itsestänikin tämä, mutta sitä se on ollu jo 3 vuotta. Koulu onnistuu väkisin sillon kun on pakko, muuten päivät menee saleiluun ja yleiseen häröilyyn, että kestää ylipäänsä olla. Ihme vaan, jos lääkkeillä pitäis koko loppuelämä olla, kun ei sitä annostusta nyt kymmeniä vuosia riitä lisättäväks. Ahdistus vaan on tullessaan niin voimakas, ettei sitä uskalla ottaa vastaan. Ennemmin sitä syö lääkkeitä hytinään asti, kuin ottaa riskin että teloo itsensä.

No, tämä nyt on taas näitä tällasia päiviä. Sori vaan, noloa kiertää pakkiksen kaikki vitutukseen liittyvät tredit samana iltana Ja jotta en hyppäis kenenkään valoisuusaiheista, niin voin lohduttaa kaamosmasentuneita sillä, että joillakin masentunut olotila on herkästi ympärivuotinen :piis:

 

[Janpa]

Roona, ei ole henkilökohtaista kokemusta noista lääkkeistä, mutta oikealla annostuksella nykyaikaiset lääkkeet ovat turvallisia ja niistä on helppo vierottautua irti. Suomessa yleensäkkin ollaan erittäin varovaisia noiden lääkkeiden kanssa...

 

[mikasa90]

Kyllä masennuksesta paranee!

Hyvä, että mt-ongelmistaan puhuu. Mä oon valitettavasti (??) lääkkeitä aika vahvasti vastaan, monet lääkkeet voi lisätä itsetuhoisuutta, mutta jotkut lääkkeet sitten helpottaa oireita todella paljon. Lääkärit aika hanakasti on sillä mentaliteetilla liikkeellä, että: ''Purkki käteen ja kotiin''. Lääkkeet ei vie sitä syytä, vaan poistaa oireet (toki, jos syy on aivojen välittäjäaine ''ongelmasta'', niin sittenhän tuo on oikein, mutta harvoin se lakkaa sormia napsauttamatta toimimasta).

Eli mun mielipide (+monien lääkäreiden) terapia on tehokkainlääke mt-ongelmiin, ja jos psykiatri parhaaksesi kattoo niin sitä tehostetaan lääkkeillä.

 

[Roona]

Loistavaa, heti kaksi ihan eri näkökulmaa ;) Miulla onki viharakkaussuhde lääkkeisiini, ilman niitä ei voisi olla, minkä takia tottakai rakastan niitä. Toisaalta - ilman niitä en voisi olla... minkä takia vihaankin.

Ja kiits, Mikasa90, vakuuttelua paranemisen mahiksista sitä kaipaa vähän väliä, kun alkaa usko loppua... ehkä tämä tästä.. joskus... Luulen, että meikällä olo paranis kovasti kun vihdoin vois vähä luottaa omaan kroppaan, ettei siellä taas joku luu irtoo että leikkaukseen joutuu tms. 4.vuosi jo jokavuotisia leikkauksia, kun treenaamaan palais mieli, se syö naista.

 

[zonska]

masennusta pukkaa syystä tai toisesta enkä saa sitä loppumaan. Onko se vaan tämä aika tästä vuodesta kun on kylmä ja pimeä?
Ja haluasin tietää olenko ainut vai onko kohtalotovereita?

Mulla on miltei aina syksyisin ja talvisin jonkun asteista masennusta.
nyt syksyllä on ollut muutamia masis"viikkoja", ei mitään pahempaa kuitenkaan, johtuu vähän kaikesta, raha,koulu,ihmissuhteet....
Musiikki auttaa! eikun mahollisimman raskasta ja ahistavaa musiikkia soimaan kovalla ja bassoa reilusti.
Keväällä sitten piristyy ihan älyttömästi kun aurinko alkaa paistamaan ja lenkillekin lähtee mielellään
Mutta jos on sitten pitkäkestosempaa masennusta tai stressiä ni ehottomasti purkamaan jonnekin pääkoppaa.
Itsellä on melkonen lottovoitto kun mutsi on terapeutti ni aina pystyy puhumaan jos on tarvetta.